Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui piispainkokouksen avajaisissa kertomuksista ja vallasta. Mäkinen nosti puheessaan esiin kaksi länsimaista todellisuudenkuvauksen perinnettä. Hän käytti esimerkkeinä Homeroksen Odysseiaa ja Vanhan Testamentin kertomusta Aabrahamista ja Iisakista.
”Kertomuksen hallitseminen näyttää olevan olennaista, oli sitten kysymys herätysliikkeitten roolista, kirkon päätöksistä koskien seksuaalisuutta, kirkon suhteesta valtioon, Raamatusta tai seurakuntarakenteesta. Sillä mitä kerrotaan, luodaan identiteettiä ja ymmärrystä siitä keitä olemme, missä olemme ja miten tulee toimia. Se joka dominoi kertomusta, käyttää valtaa”, Mäkinen sanoi.
”Tämä houkuttelee pelkistyksiin, dramaattisten vaikutusten tavoitteluun, valikoivaan muistamiseen sekä sallittujen ja ei-toivottavien kertomusten erotteluun. Keskustelu kiertyy usein kysymyksiin: Kenen kertomus on se varsinainen ja oikea? Kenellä on oikeus kertoa kertomusta kirkosta? Kuka käyttää kirkon ääntä? Tähän kamppailuun aroilla, epävarmoilla ja haparoivilla kertomuksilla ei näytä olevan juuri asiaa, hän jatkoi piispainkokouksen puheessaan.”
Raamatun kerronta on Mäkisen mukaan toisenlaista.
”Se piirtää niukoin vedoin, mutta ei peittääkseen vaan avatakseen näkyviin todellisuuden, jonka tausta on syvä ja tavoittamaton. Raamatun maailma on täynnä ristiriitaa, horjuntaa, moniulotteisuutta ja muutosta. Lukkoon lyöty, valmiina esitetty ja staattinen elämä ja ihminen ovat Raamatulle vieraita. Raamatun ihmiskäsitys ja elämänkäsitys eivät muodostu määrittelemällä, piirtämällä rajoja tai tekemällä vaikeasta maailmasta yksinkertaista. Se muodostuu kertomalla, kertomalla todellisuudesta niin, että Jumala ja Jumalan luoman elämän syvätaustaisuus, vaikuttavuus ja salaisuus eivät peity.”
”Sellaiseen todellisuudenkuvaukseen ja suhteeseen todellisuuteen kirkon usko ja elämä viime kädessä perustuu. Se edellyttää paljon luottamusta ja nöyryyttä todellisuuden ja sen monien kertomusten edessä. Kerrotun taakse jää aina kertomaton.”
”Tämän ymmärtämistä pidän tärkeänä kaikessa keskustelussa kirkossa, ja erityisen tärkeänä siinä keskustelussa, jota käydään ja tullaan käymään koskien ihmiskäsitystä, ihmisen seksuaalisuutta ja ihmisen arvoa.”
Lue Mäkisen puhe kokonaan täältä.