Tuskin oli arkkipiispa Kari Mäkinen saanut kupposensa kolumbialaista kahvia hörpättyä, kun ryhmänsä kanssa esiintynyt Dora Elena Jimenz tuli ja tempaisi hänet tanssiin. Ensin pientä totuttelua lattarirytmeihin, mutta kohta pari pyöri muiden keskellä vauhdilla. Jossain välissä Mäkisen päähän ilmestyi komea olkihattukin.
Tanssi huipensi hyväntuulisen ohjelman, jolla Bogotán luterilaisen La Vid Verdadera -keskuksen tanssijat ja musikantit toivottivat suomalaiset yhteistyökumppaninsa tervetulleiksi. Suomalaiset vastasivat Hoosiannalla.
– Olimme tänä aamuna kovin väsyneitä. Ja sitten täällä meidät otetaan vastaan laululla, jonka nimi on Halaus. Tulee tunne, että täällä on ihmisiä, jotka rakastavat toisia ihmisiä. Sitten meidät haetaan tanssiin, eikä enää olla toisillemme vieraita. Voititte väsymyksen ja toitte ilon! Mäkinen kiitteli.
Viitotut nimet
Suomen Lähetysseura on tukenut La Vid Verdaderan toimintaa 13 vuotta.
Keskuksessa tehdään työtä vaikeassa asemassa olevien köyhän alueen nuorten kanssa. Mukana on paljon kuulovammaisia nuoria. Luontevasti vieraille keksittiin nytkin opettaja Dora Hilda Rincónin johdolla viittomakieliset nimet.
Uutta on rintasyövästä toipuvien naisten toiminta, jossa vertaistuella on tärkeä sija. Käsityöintoiset naiset ovat yhdessä kehitysvammaisten nuorten kanssa avanneet jo myymälän. Siinä sivussa opitaan pienyrittäjyyttä.
Tasavertainen suhde
Viimeviikkoinen Suomen kirkon edustajien El Salvadorin kautta Kolumbiaan päätynyt matka oli ennen kaikkea kirkkojenvälinen vierailu. Arkkipiispan seurueessa Suomesta matkustivat myös hänen teologinen erityisavustajansa Petri Merenlahti, kirkkoneuvos Kimmo Kääriäinen ja teologian tohtori Tapio Leskinen.
Suomen kirkko toimii Kolumbiassa Luterilaisen Maailmanliiton ja Suomen Lähetysseuran kautta. Kari Mäkisen mukaan yhteistyö kuuluu kirkon globaaliin vastuunkantamiseen.
– Tämä on dialogin kaltainen, tasavertainen yhteistyösuhde, jossa opimme toinen toisiltamme ja vaihdamme kokemuksia.
– Täällä olemme nähneet, miten kirkot erittäin vaikeissa ja monimutkaisissa oloissa toteuttavat kokonaisvaltaista kirkkona olemista, johon sisältyy sekä syvä teologia ja hengellisyys että sosiaalisen todellisuuden tarkka tunnistaminen, Mäkinen sanoi vierailun päättyessä.
Pitkä prosessi
Rauhan Kolumbian vierailu osui juuri niihin päiviin, kun maassa kirjoitettiin uutta historiaa: parlamentti hyväksyi hallituksen ja sissisjärjestö Farcin uuden rauhansopimuksen.
Sopimus rauhasta – ja etenkin siihen liittyvät suuret huolet ja toiveikkaat odotukset – hallitsivat keskusteluja niin miljoonakaupunki Bogotássa kuin maaseudun kylissä Bojayan alueella.
– Kirkkojen edustajien puolella pidetään tärkeänä nyt avautuvaa mahdollisuutta rakentaa syvempää rauhaa, joka ei ole vain aseellisen konfliktin poissaoloa vaan sitä, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu, konfliktin taustalla oleviin ja sen aiheuttamiin ongelmiin tartutaan. Ei ole kyse vain siitä, että nimet alle, ja se on siinä. Prosessi on pitkä.
Mäkisen mukaan Luterilaisen maailmanliiton ja paikallisen luterilaisen kirkon työ näyttää nauttivan luottamusta ihmisten parissa.
– Tuli tuntu, että kansalaisilla on aitoa arvostusta siihen, että kirkot ovat heidän puolellaan, arkkipiispa sanoi ja tarkoitti myös katolista kirkkoa.
– Kirkkojen tapa työskennellä lähtee yhteisöjen tarpeista, ei ylhäältäpäin. Rauhaa rakennetaan vahvistamalla ihmisten yhteisöjä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä pelon keskellä eläneiden omaa rohkeutta.
– Ja taustalla on yksinkertaisesti se, että ihmisoikeuksista ensimmäinen on oikeus elämään. Sitä ei ole ilman väkivallan loppumista ja toimeentulon mahdollisuuksia, Mäkinen sanoi.
Keskus vanhuksille
Jos Bogotán aamuherätys oli ollut ravistava tanssi, iltapäivällä silmien edessä oli koskettavat näkymät laitakaupungille kymmenien- ellei satojentuhansien pienten tiilitalojen kukkuloille. Suuri osa tiheästi asutun Soachan asukkaista on päätynyt sinne paettuaan sisällissodan alta.
– Täällä asuvien ihmisten tila, niin sosiaalisesti ja taloudellisestikin, on heikko. Vanhukset elävät äärimmäisessä köyhyydessä. Aliravitsemusta on paljon, kertoi kirkon diakoniatyön koordinaattori Jairo Suárez.
Tarttuvasti hymyilevä Gilberto Quintano, 81, ja liki 50 muuta vanhusta käyvät säännöllisesti Soachan luterilaisen kirkon tiloissa, jossa he voivat ruokailla yhdessä, saada terveyspalveluja ja tehdä käsitöitä.
Quintano halusi tervehtiä lämpimästi jokaisen vieraan. Hän huolehti myös siitä, että sokea Maria Carmen Romero, 78, sai vaihtaa kuulumiset arkkipiispan kanssa. Ja yhteiskuvan otto oli tärkeää – siitä Quintanolle ja muille jää muisto senkin jälkeen, kun kaukaiset luterilaiset vieraat ovat lähteneet.
Kuva: Matti Siippainen: Arkkipiispa Kari Mäkistä pyörittävä Dora Elena Jimenez on yksi köyhässä kaupunginosassa sijaitsevan La Vid Verdadera -keskuksen aktiivisista naisista. Tanssiin vietiin myös muun muassa Tapio Leskinen (vas.) ja Kimmo Kääriäinen (takana). – Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
Lue myös:
Kolumbialaisen kalastajakylän asukkaiden ahdinko – ”Elämme jatkuvassa hengenvaarassa”