Kuno Pajula kuoli Tallinnassa 26. marraskuuta. Hän oli kuollessaan 88-vuotias.
Pajula syntyi Virumaan Sallan kunnassa 11.3.1924. Hänen sukunimensä oli vuoteen 1936 saakka Preis.
Vuonna 1944 Pajula otettiin tuhansien muiden virolaisten tavoin Saksan armeijaan. Hän oli sodan jälkeen vankileirillä 1944–1947.
Teologiaa Pajula opiskeli 1949–1959 Tallinnassa sekä neuvostokansalaiselle harvinaisella tavalla vuosina 1960–1961 myös Saksan liittotasavallan Göttingenissä. Arkkipiispa Jaan Kiivit vanhempi vihki hänet papiksi 1950. Täydet pappisoikeudet hän sai 1959.
Pajula työskenteli seurakuntapappina eri seurakunnissa ja tehtävissä vuosina 1949–1987. Pisimpään hän oli Tallinnan Jaanin seurakunnan pappina 1957–1987, minä aikana hän oli joitakin vuosia myös Tallinnan apulaisrovasti tai rovasti sekä konsistorion asessori. Arkkipiispaksi Pajula valittiin vuonna 1987, missä tehtävässä hän palveli vuoteen 1994. Vuosina 1987–1992 hän oli myös kirkon teologisen instituutin rehtori.
Pajula joutui työskentelemään koko seurakuntapapin uransa miehitetyssä Neuvosto-Virossa, uskonnolle ja virolaiselle isänmaallisuudelle vihamielisen sosialistisen neuvostovallan paineessa. Sen sijaan hänen arkkipiispuusvuosiensa aikana todistettiin neuvostovallan sortumista, Viron uudelleen itsenäistymistä ja Viron kirkon vapautumista.
Pajula vaikutti myös Viron ekumeenisen neuvoston (1989) ja Viron Raamattuseuran (1991) perustamiseen. Kirkkojen maailmanneuvoston keskuskomitean jäsen Pajula oli vuosina 1983–1992.
Kuno Pajula oli naimisissa Helgi Pajulan (s. Mägi) kanssa 1927–2009. Heillä on kaksi tytärtä. Pajula siunataan hautaan Tallinnan tuomiokirkossa torstaina 6. joulukuuta. Suomen evankelis–luterilaista kirkkoa edustaa Kuopion emerituspiispa Matti Sihvonen. Pajula haudataan Tallinnan Rahumäen hautausmaalle puolisonsa viereen.
Päälähteenä on käytetty Eesti Kirik -lehden (28.11.2012) nekrologia.