Iivari Jurmu, 70, otti mielihyvin vastaan huomionosoituksen helmikuussa järjestetyssä juhlassa. Kaikkiaan ansiomerkkejä sai samassa tilaisuudessa peräti 32 henkeä, kun seurakunta ja Pudasjärven kunta täyttivät 375 vuotta 26.2.2014.
– Se oli mukava ja mieltä lämmittävä hetki, sanoo kirkkoneuvostoon vuonna 1975 vaaleilla valittu mies.
Luottamustehtävien aloittamisesta tulee ensi vuonna kuluneeksi täydet 40 vuotta.
Pudasjärvi-lehden toimittaja Heimo Turunen luonnehtii Iivari Jurmua maan hiljaiseksi puurtajaksi, joka tekee paljon työtä seurakuntansa ja syrjäisen kotipaikkansa Sarakylän hyväksi. Sarakylä sijaitsee 60 kilometrin päässä Pudasjärven keskustasta. Ouluun täältä on matkaa 150 kilomeriä.
Kylä on muuttotappioaluetta. Sarakylässä asui 1960-luvulla 2 000 henkeä, nyt 400, mutta jäljelle jääneet toimivat vireästi yhteisönsä hyväksi.
Kylällä on oma kappeli ja hautausmaa. Siihen haudataan vuosittain parikymmentä nykyistä tai entistä kyläläistä. Hautuumaalla lepää 50 sankarivainajaa. Kappelissa pidetään kuukausittain jumalanpalvelus ja muita tilaisuuksia. Osallistuminen seurakunnan tilaisuuksiin on vilkasta.
– Kyläläistä keskimäärin kymmenen prosenttia osallistuu kappelin tilaisuuksiin, Jurmu toteaa.
Sarakylän historiassa on erikoinen huippuhetki. Presidentti Urho Kekkonen vieraili pohjoisen matkallaan keväällä 1958 Reino Vähäkuopuksen talossa tutkimassa kartoista hiihtoreittiään.
Iivari Jurmu kertoo, että 16 vuoden neuvostotyöskentelyn jälkeen hän piti hieman taukoa seurakunnan luottamustehtävistä, kun toimi samaan aikaan kunnanvaltuustossa keskustapuolueen ryhmässä.
Suhteellinen tauko
Tauon pitäminen luottamustehtävistä on kuitenkin miehelle suhteellinen käsite. Tauonkin aikana hän toimi muun muassa diakoniatoimikunnan puheenjohtajana. Kylänsä kappelityöryhmää hän on vetänyt 12 vuotta, siinäkään ei taukoa tunnettu.
Kahdeksan vuotta sitten hän asettui jälleen ehdolle ja valittiin kirkkovaltuustoon. Hän pyrkii vielä uudelle ja omien sanojensa mukaan viimeiselle nelivuotiskaudelle isänpäivänä pidettävissä seurakuntavaaleissa.
– Puhuttiin, että meidän vanhojen ei kannata kaikkien lopettaa yhtä aikaa. Virtaa riittää vielä yhteisten asioiden hoitoon, hän tuumii.
Kultamitalisti miettii seurakunnan tulevaisuutta, vaikka se jäsenyyden suhteen on Suomen huippua. Pudasjärvi kuuluu raamattuvyöhykkeeseen, jossa vuonna 2013 alueen väestöstä 90,5 prosenttia kuului seurakuntaan.
– Vapaaehtoistyötä pitää lisätä entisestään, koska työntekijöiden palkkaaminen on kovin työlästä vähenevien varojen vuoksi, Jurmu muotoilee.
Pudasjärven seurakunnan 375-vuotisjuhlissa jaettiin kaikkiaan yksitoista kultaista ansiomerkkiä 30 vuoden työstä, yhdeksän hopeista ansiomerkkiä 20 vuoden työstä ja kaksitoista pronssista ansiomerkkiä 10 vuoden ansiokkaasta työstä seurakunnan hyväksi.
Ansiomerkkejä saivat niin luottamusmiehet kuin seurakunnan työntekijätkin.
Kultainen ansiomerkki Jurmun lisäksi: Tauno Kujala, Juha Kukkurainen, Anja Lehmikangas, Marja-Sinikka Luokkanen, Arvo Niskasaari, Sinikka Pietilä, Maire Puhakka, Terttu Puurunen, Juha Riekki ja Pentti Riekki.
Hopeinen ansiomerkki: Esko Ahonen, Antti Hökkä, Eero Illikainen, Jukka Jaakkola, Vuokko Loukusa, Kaisa Nivala, Juha Rauhala, Tuulikki Tihinen ja Marko Väyrynen.
Pronssinen ansiomerkki: Jorma Alatalo, Eija Ikonen, Tiina Inkeroinen, Irene Kortesalmi, Kerttu Luokkanen, Keijo Piirainen, Jouni Piri, Päivi Pohjanvesi, Pirkko Polvi, Kari Rissanen, Ulla Salmela ja Taina Vainio.
Seurakuntatyön ansiomerkit
Seurakuntatyön ansiomerkin voi saada henkilö, joka on hoitanut hyvin seurakuntien tai kristillisten järjestöjen luottamus- tai työtehtäviä. Pronssinen ansiomerkki myönnetään 10 vuoden palveluksesta, hopeinen 20 vuodesta ja kultainen 30 vuodesta. Erityisistä syistä vuosimääräperusteista voidaan myös poiketa.
Vuosittain ansiomerkkejä myönnetään yleensä 500–1 400 henkilölle. Ansiomerkit myöntää Kirkkopalvelut seurakuntien tai kristillisten järjestöjen esityksestä.
Joka neljäs vuosi tulee selvä tilastopiikki. Merkkejä jaetaan eniten seurakuntavaalivuosina luottamushenkilöille toimintakauden päättyessä. Tästä vuodesta on siten tulossa ansiomerkkien ruuhkavuosi.
Edellisten seurakuntavaalien aikaan vuonna 2010 jaettiin 1807 ansiomerkkiä, vuonna 2006 ansiomerkkiä oli jaossa 1606 ja vuonna 2002 ansiomerkki ojennettiin 1215 henkilölle.
Merkit on tapana viedä budjettiin ja edellisvuonna. Pronssinen merkki maksaa 33 euroa, hopeinen 49 ja kultainen 95 euroa.
Seurakunnat ja kristilliset järjestöt lähettävät esityksensä Kirkkopalveluihin.
– Merkit kannattaa tilata hyvissä ajoin ennen niiden luovuttamista, sillä tilaukset ruuhkautuvat loppuvuodesta, sanoo Kirkkopalvelujen toimistosihteeri Pirjo Putkonen.
Merkkejä jaetaan yleisimmin henkilökunnan joulujuhlien ja viimeisten luottamushenkilökokousten yhteydessä. Ulkomailla olevat suomalaiset seurakunnat hakevat myös merkkejä.
Merkkeihin kaiverretaan numero, ja se vie kultasepältä aikaa. Pronssinen merkki maksaa 33 euroa, hopeinen 49 ja kultainen 95 euroa.
Nykymallisia, graafikko Rolf Christiansonin suunnittelemia merkkejä on myönnetty tähän mennessä noin 29 000 henkilölle.
Seurakunnat ja kristilliset järjestöt päättävät itsenäisesti, mikä niiden kanta on ansiomerkkeihin. Joissakin seurakunnissa ja järjestöissä ansiomerkkejä jaetaan säännöllisesti, joissakin ei lainkaan. Järjestöt hakevat ansiomerkkejä seurakuntia rajoitetummin.
Lue juttu kirkollisista kunniamerkeistä, jotka ovat harvoin jaossa.