Kun lukiossa tehtiin ammatinvalintatesti, oli vastaus selvä. Tulos tosin vain varmisti sen, minkä Anne Birgitta Pessi tiesi muutenkin. Hänestä tulisi tutkija.
– Minulla on tutkijan mieli, halu sukeltaa syvälle, Pessi kertoo.
Tutkijaksi hän halusi niin kovasti, että tutkimusalakin oli toissijainen kysymys. Luonnontieteiden suoraviivainen maailma ei kuitenkaan kiinnostanut Pessiä. Hän halusi perehtyä humaaneihin, kokonaisvaltaisiin kysymyksiin. Sellaisiin, jotka ovat niin monimutkaisia, että numerot eivät riitä. Niinpä Pessistä tuli teologi.
Ristiriidat kiehtovat häntä. Siksi on kai luontevaa, että juuri Pessi on onnistunut yhdistämään toisiinsa teologian ja Suomen kilpailukyvyn.
– Se on kova pala, kun omakuva ei vastaakaan maailmaa.
Oululaisen perheen ainoaksi lapseksi syntynyt Anne Birgitta Pessi kertoo saaneensa avaran lempeän, kristillisen kotikasvatuksen. Moraalikysymyksissä hän oli kuitenkin teini-ikäisenä ehdoton niin itseään kuin muitakin kohtaan.
– Olin suvaitsevainen ja liberaali, mutta ehdottomalla tavalla, ja varmasti hyvin suvaitsematon vähemmän suvaitsevaisia kohtaan. Loin itselleni maailman, jossa vastaus kaikkeen on kyllä tai ei.
Pessin ollessa 19-vuotias ystävyytenä alkanut seurustelu hongkongilaisen kirjeenvaihtokaverin kanssa johti avioliittoon. Paria yhdisti puhtaan ensirakkauden ihanne: toive siitä, että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa mentäisiin myös naimisiin.
Pessin ehdottomuus alkoi karista, kun suhde päättyi viisi vuotta myöhemmin eroon.
– Se on kova pala, kun omakuva ei vastaakaan maailmaa.
– Kaikkialle muualle kuljetan mukanani sekä stressin että innon ja potentiaaliset oivallukset, mutta balettitunneilla on pakko keskittyä vain siihen, mitä teen.
Anne Birgitta Pessin aikuisuutta on leimannut lähes tauoton työnteko. Hän harppoi akateemisen maailman portaita yksi kerrallaan kunnes tuli 35-vuotiaana valituksi Helsingin yliopiston kirkkososiologian professoriksi.
Työhön häntä on ajanut kodinperintönä opittu työmoraali ja akateeminen kunnianhimo mutta myös syvä rakkaus tutkimusta kohtaan.
– Tutkimustyö on rajatonta. Parhaat ajatukset tulevat yllättävissä paikoissa eikä teologiaa tai yhteiskuntatieteitä pääse pakoon missään.
Hautaan on kuitenkin tylsää mennä yksin pitkän julkaisuluettelon kanssa. Siihen Pessi havahtui kolmekymppisenä tehtyään vuosikaudet lähes ympäripyöreitä päiviä ilman lomia.
Pian hän tapasikin nykyisen puolisonsa Markus Pessin. Markuksen syvyys ja inhimillisyys sekä taito olla tekemättä mitään vetosivat Anne Birgittaan.
– Markus on perusluonteeltaan aivan erilainen kuin minä, perusrytmiltään ihanasti hitaampi, Pessi kuvailee.
Niihin aikoihin hän uskaltautui myös balettitunneille. Koko ikänsä balettia ihaillut Pessi ihastui lajin fyysisyyteen ja toisaalta esteettisyyteen, arjen yläpuolelle kohottavaan aistillisuuteen. Balettisalissa Pessi huomasi myös pääsevänsä eroon työhuolista.
– Kaikkialle muualle kuljetan mukanani sekä stressin että innon ja potentiaaliset oivallukset, mutta balettitunneilla on pakko keskittyä vain siihen, mitä teen.
Merenrannassa Pessi on rukoillut ja hoitanut itseään silloin, kun elämässä on ollut raskaita vaiheita.
Anne Birgitta Pessin kodissa avaran olohuoneen seinät on maalattu vedenvihreällä. Merenrantakaupungeissa koko elämänsä eläneelle Pessille ajatus sisämaahan muuttamisesta on mahdoton.
Vedellä on hänelle henkinen ja hengellinen merkitys. Merenrannassa Pessi on rukoillut ja hoitanut itseään silloin, kun elämässä on ollut raskaita vaiheita.
Nykyinen koti Espoon Nöykkiöstä ostettiin niin läheltä rantaa kuin pariskunnalla oli omakotitaloon varaa. Markuksen ja Anne Birgitan lisäksi talossa asuu nelivuotias Klaara ja pian puolitoistavuotias Kaius.
Perheen perustaminen oli Pessille unelma, joka toteutuessaan antoi myös luvan hengähtää.
– Äitiysvapaa oli minulle ainoa hyväksyttävä syy ottaa etäisyyttä työhön. On minulle kirjoitettu sairaslomiakin, mutta ihan turhaan. En ole koskaan pitänyt niitä.
Hartaasti toivotun esikoisen synnyttyä Pessi kuitenkin irrottautui akateemisesta maailmasta ”melkein kokonaan” lähes vuodeksi. Päivät täyttyivät vauvakahviloista ja -muskareista ja pitkistä rataskävelyistä. Oli puhdistavaa, kun ei ollut pakko lähteä minnekään.
Viime vuoden toukokuussa syntyneen Kaiuksen kanssa mahdollisuutta pitkään vapaaseen ei enää ollut, sillä Pessin johtama tutkimushanke oli juuri saanut merkittävän rahoituksen, jota ei voinut siirtää.
Kaiuksen ollessa kahden viikon ikäinen Pessi järjesti seminaarin kotonaan. Kesän jälkeen oli jo palattava töihin täysipäiväisesti.
Vaativan uran ja perheen yhdistämisen on mahdollistanut puoliso, jonka kanssa hoitovastuun on saattanut jakaa. Vaikeaa se on silti ollut. Pessi on ratkaissut yhtälön tinkimällä unestaan.
– Olen hieman katkera siitä, etten ole käynyt Kaiuksen kanssa kertaakaan rataskävelyllä. Kun vauva nukkui, aloin tehdä töitä.
Uhrautumisesta ei kuitenkaan ole kysymys. Tutkimus on Pessille kutsumustyö, joka tasapainottaa perhearkea.
– En jaksa leikkiä tuntikausia enkä muutenkaan ole mikään keittiönhengetär. On myös ihanaa, kun kaoottisen, rakkaan perhepäivän jälkeen voin vetäytyä työhuoneeseen lukemaan.
Tytär tykkää itsestään ja sitä kautta muistakin. Muiden hyvä ei ole häneltä pois. Tällaista ajattelua Pessi haluaa opettaa myös aikuisille.
Lastenkasvatuksessa niin kuin kaikessa muussakin kanssakäymisessä Pessi luottaa lempeyteen.
– Olemme koettaneet kyllästää lapset rakkaudella. Sen näkee kun katsoo, mistä Klaara hakee turvaa tai miten hän osaa lohduttaa ystäviään. Hän tykkää itsestään ja sitä kautta muistakin. Muiden hyvä ei ole häneltä pois.
Tällaista ajattelua Pessi haluaa opettaa myös aikuisille. Pessin johtamassa CoPassion-tutkimushankkeessa tutkitaan myötätunnon vaikutusta työyhteisöissä.
Tutkimusta varten CoPassion-tiimi on muun muassa järjestänyt tunnetaitokoulutuksia hankkeessa mukana olevissa yrityksissä kuten Nordeassa, MTV3:lla ja LähiTapiolassa. Koulutuksissa opetellaan tulemaan tietoiseksi tunteista ja harjoitellaan negatiivisten tunteiden käsittelyä. Vaikutusta mitataan kyselyin eri vaiheissa.
Aivotutkimus on paljastanut, että myötätuntoiset kohtaamiset tekevät meistä jopa älykkäämpiä ja luovempia.
Elinkeinoelämä toivoo myötätunnosta uutta kilpailukykytekijää. Siksi teknologian kehittämis- ja innovaatiokeskus Tekes myönsi tutkimushankkeelle 1,1 miljoonan euron rahoituksen. Tekesin lisäksi hanketta rahoittavat siinä mukana olevat yritykset sekä teologinen tiedekunta.
Pessin mukaan myötätunto muun muassa parantaa työilmapiiriä ja saa työntekijän viihtymään työssään ja kokemaan työnsä merkitykselliseksi. Silloin työtään jaksaa tehdä enemmän. Aivotutkimus on paljastanut, että myötätuntoiset kohtaamiset tekevät meistä jopa älykkäämpiä ja luovempia.
Työyhteisön hyvä henki välittyy toivottavasti myös ulospäin. Töykeää asiakaspalvelijaa pidetään herkästi sopimattomana työhönsä, mutta Pessin mukaan töykeyttä selittää todennäköisemmin taustalla oleva työyhteisö.
Pessi toivoo, että oppisimme tekemään toisistamme lempeitä tulkintoja ja tunnistamaan kivun, joka ihmisten välisissä kohtaamisissa on väistämättä läsnä.
– Jos ihminen käyttäytyy kulmikkaasti, hän ei välttämättä ole hankala tyyppi eikä hänellä ole mitään minua vastaan. Hänellä on ehkä vain huono päivä.
– Tässä on kysymys ihmiskuvasta. Ajattelenko, että muut ihmiset ovat kilpailijoitani ja pohjimmiltaan pahoja, vai luotanko siihen, että muut haluavat minulle hyvää?
Pessi kehottaa pohtimaan, minkälaisen jäljen jätämme toisiin ihmisiin arkisissa kohtaamisissa. Hän puhuu Jeesuksen leivän logiikasta: mitä enemmän jaan, sitä enemmän saan.
– Se ei tarkoita itsensä uhraamista. Minäkin saan enemmän, kun toimimme hyvin yhteen.
– Uskon joka solullani, että meidät on luotu tänne tekemään rakkaudentekoja toisillemme.
Onko rakkauskin myynnissä? CoPassion-hanke on herättänyt teologien keskuudessa myös kritiikkiä, Pessi uskoo. Pessin mukaan erityisesti hiertää se, että hankkeessa tutkitaan yrityksiä osin niiden omalla rahalla.
Kritiikistä Pessi kertoo myös sisuuntuvansa. Aika näyttää, mitä tutkimus tuottaa.
Tutkijoille hankkeen tärkein tavoite ei ole kilpailukyvyn parantaminen vaan tiedon ja sitä kautta hyvinvoinnin lisääminen.
– Me olemme kiinnostuneita siitä, miten myötätunto on yhteydessä hyvinvointiin ja merkityksellisyyden kokemukseen. Jos joku haluaa tehdä sillä rahaa, niin ei se ole meiltä pois, Pessi sanoo.
Hänelle on tärkeää, että tutkimus on ”kiinni tässä maailmassa”. Tutkimuksesta täytyy olla konkreettista hyötyä.
Pessin mukaan teologeilla on uniikkia osaamista arvoihin, ihmiskuvaan, elämän suuriin kysymyksiin ja hyvään elämään liittyen. Soveltavan tutkimuksen tekeminen on hänelle jopa vakaumuskysymys.
– Uskon joka solullani, että meidät on luotu tänne tekemään rakkaudentekoja toisillemme. Tämä on minun palvelutehtäväni maailmassa.
Kuva: Jukka Granström. Anne Birgitta Pessi on koko ikänsä ihaillut balettia. Kolmikymppisenä hän uskaltautui itse balettitunneille.
Lue myös:
Tutkijat: Myötätuntoon panostaminen lisää sitoutumista työhön