Helsingin piispanvaalin äänestäjillä on kaksi kuukautta aikaa miettiä, kenestä he haluavat hiippakunnan uuden johtajan. Touko-kesäkuussa ehdokkaita Jaana Hallamaata, Kaisamari Hintikkaa ja Teemu Laajasaloa on grillattu lukuisissa keskusteluissa ja paneeleissa.
Matkan varrella ehdokkaita on luonnehdittu samanmielisiksi. Heidän välillään ei ole nähty dramaattisia mielipide-eroja. Se on totta: kaikki esimerkiksi toivovat, että kirkko alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia. Yksimielisyyskään ei ole kuitenkaan yksinkertainen juttu. Siitä, miten vihkimisiin pitäisi suhtautua juuri nyt, ehdokkaat ovat keskenään eri mieltä.
Viehättävää maustetta vaaliin tuo se, että ihmisinä Hallamaa, Hintikka ja Laajasalo on veistetty eri puusta. Se on käynyt ilmi, kun heitä on seurannut tiiviisti kevään ajan.
***
Ehdokkaiden erot näkyvät jo heidän taustoissaan. Jaana Hallamaa, 58, on pitkän yliopistouran tehnyt sosiaalieetikko, jolla on vankka kokemus yhteiskunnallisena keskustelijana. Kaisamari Hintikka, 49, on kirkkoliitossa työskentelevä ekumenian asiantuntija, joka puhuu luontevasti maailmanlaajasta kirkosta. Teemu Laajasalo, 42, on Helsingin keskustan paikallisseurakunnissa työskennellyt pappi, joka sukkuloi sulavasti kirkossa ja yhteiskunnassa.
Taustat ovat linjassa ehdokkaiden painotusten kanssa. Hallamaan vastaukset ovat syvällisyydessään ainutlaatuisia. Paneeleissa hän on tuonut aiheisiin abstrakteja, tuoreita näkökulmia ja luonut niistä teologisia kudelmia. Käytännön tasolle Hallamaa ei aina etene, vaikka korostaakin arjen kristillisyyden merkitystä.
Hintikka vaikuttaa sisäistäneen kolmikosta selvimmin tilanteen, jossa kirkolla ei ole enää erityisasemaa vaan se on osa kansalaisyhteiskuntaa. Näkökyvystään hän saanee kiittää kansainvälisiä vuosiaan.
Laajasalo korostaa kokemustaan kirkon työstä ja seurakuntien arjesta. Hän edustaa kenties joukon perinteisintä johtajamallia. Ainakin hän on ainoa, joka on paneeleissa maininnut useaan otteeseen piispantarkastukset.
Kuten vaalikamppailuihin kuuluu, ehdokkaat ovat iskeneet korostetusti pöytään niitä kortteja, jotka erottavat heidät kilpakumppaneista.
Hallamaa painottaa elämänkokemustaan ja sitä, että hän on kohdannut vaikeuksia. Hän sanoo sietävänsä ristiriitoja ja pitävänsä niitä jopa mahdollisuuksina. Hintikka muistuttaa rivien välissä, että hän näkee Suomea laajemmat kuviot ja liikkuu henkisesti avarilla vesillä. Hän korostaa, että osaa tuoda ihmisiä yhteen. Laajasalo osoittaa tuntevansa kuulijoidensa todellisuuden ja arkiset pulmat. Hän naurattaa yleisöä tottuneesti, ja yleisö nauraa tottuneesti.
***
Jaana Hallamaa ja Teemu Laajasalo kohtasivat ehdokkaina ensimmäisen kerran Turun Kirkkopäivillä toukokuussa. Tunnelma oli tarkkaileva, jännittynytkin. Hallamaa vaikutti seuraavan Laajasaloa kriittisenä ja haastavana.
Kevään mittaan kaikki kolme ehdokasta ovat löytäneet tapansa olla samassa tilassa. Se näkyy lisääntyneenä leppoisuutena.
Ensimmäisissä paneeleissa Jaana Hallamaa otti vahvan roolin. Hän ojensi keskustelujen vetäjiä ja moitti heitä vääristä tai pinnallisista kysymyksistä.
Kaisamari Hintikka ilmaisee itseään diplomaattisesti ja valoisasti, helposti lähestyttävyyttä viestien. Parhaimmillaan hänen vastauksensa ovat kirkkaita ja selkeitä, mutta hetkittäin hän sortuu kliseiseen kirkkopuheeseen ja pitkiin vastauksiin.
Teemu Laajasalo on tottunut loistamaan valokeilassa. Paneeleissa hänen roolinsa on ollut tavallista vaatimattomampi. Yksi syy saattaa olla se, että vastaehdokkaat ovat haastaneet häntä. Näissä tilanteissa Laajasalo on monesti valinnut hillityn paitsioon jäämisen. Laajasalo kuuntelee aktiivisesti, nyökyttelee ja turvautuu tarvittaessa imarteluun.
Kaikilla on omat tapansa kiertää kysymyksiä tai hairahtua ylätason mitään tarkoittamattomaan puheeseen. Toisaalta koko kolmikko on onnistunut esittämään napakoita ja oivaltavia kiteytyksiä.
Kaikki ovat verraten läsnä ihmisinä. Tässä tekee hartiavoimin työtä tinkimätön ja yltiörehellinen Hallamaa, jolle iloineen ja kipuineen läsnä oleminen vaikuttaa olevan arvo sinänsä.
***
Paneelikevään kuluessa ehdokkaat ovat rohjenneet ryhtyä hetkittäin jopa väittelemään. Erimielisyyksiä on ilmennyt ainakin siitä, miten ihmisiä pitää houkutella kirkon toimintaan, ja siitä, millainen on piispan ihanteellinen suhde mediaan.
Jälkimmäisestä käytiin Agricolan kirkossa järjestetyssä hiippakunnan paneelissa kiinnostava sananvaihto, joka kertoo paljon myös ehdokkaiden välisestä dynamiikasta.
Hallamaa turhautui siihen, että hän on Laajasaloa hitaampi mediassa, ja kyseenalaisti sen, että piispan edes pitäisi olla nopea mediaosaaja.
– Jos olen mediassa nopeampi, niin kyllähän mä olen älyllisesti huomattavasti paljon hitaampi kuin sinä, Jaana, Laajasalo lohkaisi.
Seurasi pienen pieni vaivaantunut hiljaisuus, jonka Hintikka katkaisi viemällä keskustelun kokonaan uusille urille.
***
Se, millaisia ehdokkaat ovat tyyppeinä, ei ratkaise kaikkea. Persoonan merkitystä ei silti sovi vähätellä. Tässä vaalissa jokaisella ehdokkaalla on poikkeuksellisen innokas kannattajakuntansa, joka uskoo juuri oman suosikkinsa ainutkertaisuuteen. Se osoittaa, että eri valitsijat haluavat piispaksi erilaisen ihmisen.
Piispa vaalii ykseyttä, tukee pappeja, edistää työyhteyttä, vihkii virkaan ja on kirkon ääni julkisuudessa. Joku ehdokkaista olisi vahvimmillaan yhdessä roolissa, toinen toisessa.
Kaikkia tehtäviä hoitamaan valitaan kuitenkin ensi sijassa ihminen.
Kirjoittaja on Kotimaan toimittaja, joka seurasi neljä piispanvaalipaneelia ja juonsi kevään viimeisen paneelin Porvoossa.
Kuva: Olli Seppälä. Kaisamari Hintikka (vas.), Jaana Hallamaa ja Teemu Laajasalo toukokuussa Helsingin seurakuntayhtymässä järjestetyssä paneelissa.
Lue myös:
Helsingin piispanvaalipaneelit reippaasti liikkeelle – pikakysymykset ärsyttivät Hallamaata
Kysely: Kaikki Helsingin piispaehdokkaat ovat Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelman kannattajia
Vihkisitkö samaa sukupuolta olevan parin? – Näin Helsingin piispaehdokkaat vastasivat
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.