Amanda Pesonen, 3, pohtii pääsiäistä: ”Saako taivaaseen ottaa ilmapallot, servetit ja Legot?”

Ann-Marie, 39, Antti, 36, 
Amanda, 3, ja Daniel, 1, 
Pesonen Vantaalta juttelivat pääsiäisestä. ”Se oli Mariasta iloinen aamu. Niin kuin Leevin synttärit. Sitten se Jeesus nousi taivaaseen asti”, Amanda sanoo. Lopuksi hän haluaa tanssia isin kanssa kappaleen Poika saunoo.

Ann-Marie: Ama, muistatko, kun pääsiäinen tuli meille jo tammikuussa? Etsit pupuille ja tipuille paikkoja, ja piilottelit suklaamunia pitkin talven selkää ja taloa. Kun me pian herätään pääsiäisaamuun, meitä odottaa monta iloista yllätystä.

Amanda: Mä piilotan taas. Ei saa kurkkia.

Ann-Marie: Ei kurkita. Kun on käyty palmusunnuntaina virpomassa ja mennään pääsiäisenä mummolaan, siellä myös etsitään munia. Äitikin koristeli lapsena pajunoksia ja kävi virpomassa sukulaisten luona. Aina jännitti ja saatiin karkkia ja suklaata.

Antti: Isi oli lapsena Lahden torilla isossa väkijoukossa katsomassa, kun mummi esiintyi pääsiäisnäytelmässä. Siinä kuvattiin, mitä Jeesukselle tapahtui. Vähän isompana halusin olla Pietari, joka juoksi haudalle ja löysi vaan käärinliinat. Pietari oli tosi innoissaan. Jeesuksen kuolema ei ollutkaan loppu vaan ihan uuden alku. Muistatko, kun luettiin siitä Lasten Raamatusta?

Amanda: Jeesus kuoli. Sotilaat olivat haudalla vahtimassa Jeesusta, ettei se karkaa. Niillä oli ritarihaarniska, keihäs ja miekka. Mutta enkeli vieritti kiven pois, ja Jeesus pääsi ulos. Kun Maria tuli haudalle, siellä oli vaan Jeesuksen vaatteet.

Ann-Marie: Jos pääsisin pääsiäisnäytelmään, haluaisin olla Maria, joka tapasi Jeesuksen siinä haudan ulkopuolella. Maria ei ensin tuntenut Jeesusta. Ehkä hän sitten tunnisti tutun äänen.

Amanda: Se oli Mariasta iloinen aamu. Niin kuin Leevin synttärit. Sitten se Jeesus nousi taivaaseen asti.

Antti: Ai, muistat vielä Leevi-kaverin synttärit. Ne olivat joulukuussa. Milloin sulla on synttärit?

Amanda: Sillon kun täytän neljä. Synttäriaamu on ihana. Saako taivaaseen ottaa ilmapallot, servetit ja Legot? Sä sanoit, ettei sinne oteta mitään mukaan. Mä haluaisin servetit. Enkä mä pärjää ilman Lambi-lammasta. Mitä siellä taivaassa tehdään? Leikkiiköhän Jeesus mun kanssa piilosta?

Amanda: Nyt pitää etsiä.

Antti: Isi etsii täältä eteisestä. Löytyi! Ennen kuin sinä ja Daniel synnyitte, kävimme äidin kanssa sellaisella vaelluksella, jossa kuljettiin kuin Jeesuksen mukana tietä pitkin haudalle asti. Kotona katsoimme aina jonkun Jeesus-leffan. Ja teidän kanssa on käyty pääsiäisvaelluksella Mikaelin kirkossa ja Vivamossa.

Amanda: Mulla on nälkä. Mä otan karjalanpiirakan.

Antti: Kun olit pieni vauva, oltiin kylässä, jossa oli seinällä Jeesuksen kuva, sellainen ikoni. Sä katselit sitä ihan ihmeissäsi ja innoissasi. Niin pienikin voi kokea Jeesuksen läheisyyttä. Kaksi ja puolivuotiaana mietit, miten Jeesus pystyy vastaamaan rukouksiin.

Amanda: Sen seimellä oli elukoita.

Antti: Jeesus on tullut sun tutuksi Lasten Raamatusta. Kuuntelit ihan hiljaa, kun luettiin pitkäperjantaista. Se oli niin surullista, että sua alkoi itkettää. Sitten jatkettiin lukemista ja kuultiin pääsiäisaamun iloiset uutiset. Vähän samoista asioista puhuu eräs Ratzingerin Joseph, joka kirjoitti kirjan Jeesuksen viimeiset päivät. Isi sai siitä paljon uusia ajatuksia esimerkiksi saarnoja varten kirkkoon. Ajattele vaikka perhosta…

Amanda: Meidän päiväkerhoryhmä on Siilit.

Antti: Niin on. Ensin on muna, josta tulee toukka. Toukka elää kotelossa ja lopulta siitä kuoriutuu täydellinen perhonen, jolla on siivet. Se on ihmeellistä. Jotain samaa tapahtui Jeesukselle. Hän kuoli ja nousi sitten uutena elämään.

Amanda: Kato Daniel! Sisko hyppii.

Amanda: Nyt sattui.

Ann-Marie: Ja tuli paha mieli. Tule, Ama, pois sieltä nurkasta tänne syliin.

Amanda: Mä piilotan vielä munia.

Ann-Marie: Piilota vaan. Äidilläkin on ollut joskus tosi paha mieli, kun on tapahtunut kurjia asioita. Olen ollut Jeesuksellekin vihainen, mutta hän ei ole lähtenyt karkuun.

Antti: Joskus tuntuu tosi hyvältä, kun on tehnyt väärin ja saa anteeksi tai antaa anteeksi. Tai kun joku sanoo, että sä olet ihana. Sellainen urheilija kuin Mika Poutala on sanonut, että jokainen ihminen on arvokas. On hienoa voittaa vaikka kultamitali, mutta hienointa on olla rakastettu. Äiti ja isi rakastavat teitä aina, ja Taivaan Isä rakastaa jokaista.

Amanda: Nyt saa etsiä. Ne on tuolla päin.

Antti: Isi etsii… Ai, piilotit suklaamunat tänne patterin päälle! Ne vähän suli, mutta kyllä näitä voi vielä syödä.

Ann-Marie: Kun äiti oli pieni, me syötiin pääsiäisenä pashaa. Muistatko, Ama, mitä me syödään kotona?

Amanda: Suklaamunia ja kanaa. Ja mä olen isin prinsessa, mutta mä en halua siipiä tähän prinsessamekkoon. Daniel on meidän ritari. Tanssitaan isi se Poika saunoo.

Antti: Tanssitaanko Juha Tapion
Sinun vuorosi loistaa?

Amanda: Mä haluan tanssia Poika saunoo.

Kuva: Jukka Granström

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä

Edellinen artikkeliLeea Mähönen: Kun vauvani Mikael kuoli, piti lopulta valita katkeruus tai hyväksyminen
Seuraava artikkeliPääsiäiskirkot tarjoavat lapsille laulua ja toimintaa – ”Kumpihan sieltä pomppaa, Jeesus vai Jumala”

Ei näytettäviä viestejä