Kuvataiteilija Hannu Palosuo tuo pöytään perinteisiä italialaisia pikkuleipiä ja kupilliset vahvaa espressoa. Olemme Kalliossa Palosuon ja hänen puolisonsa oopperaohjaaja Italo Nunziatan Helsingin kodissa. Pariskunnan toinen koti sijaitsee Roomassa.

– Taiteilijana olen syntynyt Roomassa, Palosuo kertoo.

Tällä hän viittaa paitsi taideopintoihinsa Rooman Taideakatemiassa, myös siihen, miten vahvasti italialainen kulttuuri, kuvataide ja italialaista yhteiskuntaa läpileikkaava uskonnollisuus on vaikuttanut hänen taiteeseensa.

– Roomassa kirkonkellot soivat koko ajan. Vaikka olisi kuinka ateisti tai kommunisti, niin kaikki osallistuvat kirkonmenoihin ja käyttävät uskonnollisia ilmaisuja, varsinkin Etelä-Italiassa, Palosuo kertoo.

Herkulliset pikkuleivät on tuotu Calabriasta Etelä-Italiasta, jossa pariskunta oli sukulaisten luona joulun vietossa. Loppuloman he viettävät talvisessa Helsingissä ja tapaavat Suomessa asuvia sukulaisia ja ystäviä.

Pelkistetyistä maalauksistaan tunnetuksi tulleen taiteilijan koti yllättää runsaudellaan. Se on täynnä antiikkiesineitä ja -huonekaluja, taidetta ja koriste-esineitä eri puolilta maailmaa. Olohuoneen seinälle on koottu asetelma uskonnollisia esineitä, kuten ikoneja. Palosuo kertoo, ettei ole hankkinut niistä yhtään itse, vaan ne ovat lahjoja ystäviltä.

– Uskonnolliset esineet kiinnostavat minua, Palosuo kertoo ja muistelee parin vuoden takaista syksyä, jolloin kaksi hänen rakasta ystäväänsä kuoli lyhyen ajan sisällä.

Samana syksynä Palosuo teki näyttelymatkan Sisiliaan. Sieltä mieleen ovat jääneet hetket Catanian katedraalista, jossa seurakunta luki yhteen ääneen Ave Maria -rukouksia. Alkuun se kuulosti loputtomalta muminalta, mutta oikeastaan kokemus oli hyvin lohduttava.

– Rituaalisuudessa, kuten rukouksissa, on paljon järkeä.

HANNU PALOSUON kiinnostus uskonnollisiin aiheisiin selittyy ehkä myös sillä, että hänen suvussaan on ollut pappeja, kappalaisia ja kirkkoherroja 1600-luvulta alkaen. Tosin hän ei itse osallistu messuihin, vaan käy kirkossa enemmänkin rauhoittumassa.

– Kirkot ovat paikkoja, joissa on hyvä ajatella. Ulkomaailman saa hyvin suljettua pois.

Ikoniasetelman keskellä on pieni, vaalea öljyvärimaalaus. Se on kuva Jeesuksesta ristillä. Jeesuksesta, jonka kasvot peittää valkoinen maali.

Kasvottomuus on seikka, josta Palosuon muotokuvat tunnetaan. Niiden taustalla on hänen kiinnostuksensa muistiin ja muistamiseen.

– Yhden näyttelyn yhteydessä rupesin miettimään, että mitä me jätämme jälkeemme. Muiston kasvoista? Aika usein, kun muistelemme ihmisiä, emme ensimmäiseksi muista heidän kasvojaan, vaan kaikkea muuta, kuten sitä, mitä olemme yhdessä tehneet.

Maalaus on luonnos, jonka Palosuo teki italialaisen palatsin alttaritaulua varten. Yleensä hän ei tee luonnoksia.

– Teen paljon ajatustyötä. Sitä voi tehdä missä vain. Kun pääsen kankaan ääreen, työ edistyy nopeasti.

Kyseessä on Palosuon ensimmäinen alttaritaulu, jonka tekemisestä hän oli haaveillut pitkään.

– Alttaritaulu on taiteilijalle haastava ja innostava tehtävä, sillä kyseessä ei ole pelkkä maalaus, vaan käyttöesine, joka toimii rukouksen välineenä.

Palosuo kierteli paljon Rooman kirkoissa ja teki luonnoksia.

– Piirsin työhuoneella myös alastonmallia, mutta se oli hankalaa. Siitä, miten ristillä oleva Jeesus pitää maalata, on kirjoitettu hirveästi ohjeita. Malli, joka minulla oli, turhautui vaikeaan asentoonsa nopeasti.

ALTTARITAULUN TILASI Palosuon ystävä Ferdinando del Drago, joka on vanhan italialaisen aatelissuvun nykyinen ruhtinas. Roomassa tällaiset tuttavuudet ovat mahdollisia. Taiteilija muistelee opiskeluaikojaan näin:

– Kun iltaisin lähdimme Akatemiasta, mietimme, että missä tänään on juhlat. Aatelispalatsien juhlat olivat kaikille avoimia. Suomessa ihmiset eivät kehtaisi mennä tuntemattomien juhliin, mutta taiteilijat kehtaavat, Palosuo kertoo nauraen.

Itse asiassa Palosuon ja del Dragon tutustuminen on kahden pienen pojan ansiota. Palosuon ystävän poika käy samaa koulua del Dragon pojan kanssa.

Taidehistoriaa opiskellut Palosuo oli kuullut Palazzo del Dragosta, joka on Italian tärkeimpiä yksityisiä renessanssipalatseja ja poikkeuksellisen hyvin säilynyt alkuperäisessä asussaan. Niinpä hän kysyi, onko mahdollista päästä käymään siellä. Vierailu palatsiin järjestyi.

Palazzo del Drago sijaitsee Bolsenan kaupungissa 100 kilometrin päässä Roomasta. Palatsin rakennutti 1530-luvulla paavi Paavali III poikapuoli kardinaali Tiberio Crispo. Läheiset suhteet Vatikaaniin saivat aikaan sen, että samat taitavat arkkitehdit, taiteilijat ja käsityöläiset, jotka työskentelivät Vatikaanissa, osallistuivat myös palatsin rakentamiseen.

Kokonaisuuteen kuuluu pieni kappeli, joka on rakennettu palatsin ulkopuolelle toiselle puolelle tietä. Sinne johtava käytävä oli palatsin heikoin kohta, jota kautta viholliset, kuten Napoleon joukkoineen hyökkäsivät. Siksi ovi oli muurattu umpeen ja kappeli jäänyt pois käytöstä.

Kappeliin oli 1500-luvulla tilattu kaunis keraaminen pääalttari, jonka on valmistanut kuuluisa paikallinen käsityöläissuku della Robbia, mutta muuten se oli jätetty tyhjäksi. Nyt kappeli on otettu uudestaan käyttöön. Ruhtinas del Drago ehdotti Palosuolle, että hän voisi tehdä sinne jotain. Ainut ohje, jonka taiteilija sai, oli että teos ei saisi häpäistä tilaa. Muuten hän sai vapaat kädet.

– Mietin asiaa pitkään. Kappelin renessanssiarkkitehtuuri on aivan mielettömän kaunis. Lopulta ehdotin, että tekisin sinne sivualttaritaulun, joka kunnioittaisi rakennuksen arkkitehtuuria ja keraamista alttaritaulua.

KOSKA PALOSUO kuvaa ihmisiä ilman kasvoja, hän halusi maalata Jeesuksenkin ilman kasvoja.

– Etsin Raamatusta kohtaa, joka kertoisi siitä, kuka saa nähdä Jumalan kasvot. Vanhassa testamentissa sanotaan monta kertaa, ettei Jumalan kasvoja saa nähdä. Jeesuksen kasvoista ei oikein ollut mainintaa.

Lopulta hän lähti liikkeelle Matteuksen evankeliumista kohdasta 11:27, joka kuuluu näin: ”Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä, eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa”. Myös virsi 631 Oi Herra, jos mä matkamies maan toimi inspiraationa alttaritaululle.

Kappelissa pidetään vuosittain vähintään yksi messu, joten myös Vatikaanilla oli sananvaltaa alttaritauluasiaan. Niinpä Palosuon piti käydä esittelemässä hanketta Vatikaanissa. Vierailu jännitti taiteilijaa.

– Odotin, että vastassa on kymmenen mustiin pukeutunutta kardinaalia. Siellä olikin vain yksi leppoisa vanha setä. Joimme kahvit ja juttelimme.

Miehet kävivät yhdessä läpi alttaritaulun tehtävää, joka on toimia rukouksen välineenä.

Alttaritaulu vihittiin käyttöön syyskuussa Palosuon syntymäpäivänä. Juhlapuheen tilaisuudessa piti Suomen Italian suurlähettiläs Matti Lassila.

Parhaillaan Hannu Palosuo valmistelee Roomassa näyttelyä, joka pidetään Turussa Auran Galleriassa helmi-maaliskuun vaihteessa.

Ilmoita asiavirheestä