”Älä unohda sielunpelastusta!”

Stadin kundi, Pitäjänmäen kirkkoherra Martti Pitkänen on tehnyt työtä niin siivoojana, nuorisopappina kuin gospelmuusikkonakin. Työuransa väkevimmät muistot hänellä on hautajaisista, joissa ei ole ollut seurakunnan työntekijöiden lisäksi lainkaan saattoväkeä. Pitkänen kantaa huolta kirkosta eroamisesta. ”Hengellinen herätys, rukoilemmeko me sitä?” hän kysyy.

Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa? Missä ja millaisessa tehtävässä?

Olen stadin kundi Martti Pitkänen eli paljasjalkainen stadilainen. Olen syntynyt 7.12.1949, päässyt stuiduksi Kallion yhteiskoulusta 9 vuoden pakerruksen jälkeen, valmistunut Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta neljän ja puolen vuoden taistelun jälkeen vuonna 1975 ja vihitty papiksi Helsingin tuomiokirkossa maaliskuussa 1975. Ensimmäinen virkapaikkani oli Johanneksen seurakunnan ylimääräinen apulainen, vastuualueena nuoriso- ja rippikoulutyö.

Vuoden 1983 alussa siirryin Pitäjänmäen seurakunnan kappalaiseksi ja olen ollut siellä kirkkoherrana vuodesta 1988. Lisäksi olen toiminut Huopalahden rovastikunnan lääninrovastina vuodesta 2000. Jään eläkkeelle molemmista hommista syyskuun alussa 2014.

Kun aloitin kirkkoherran työt 1988, olin Helsingin nuorin kirkkoherra (38v). Kun lopetan työt, olen virkauraltani kaupungin vanhin kirkkoherra. Perheeseeni kuuluu vaimo Aulikki, joka jäi eläkkeelle Viiskulman terveysaseman ylilääkärin virasta helmikuun alussa. Meille tuli ”seitsemän veljeksen projektista” Juhani ja Tuomas, Juhani on lakimies ja Tuomas on pappi ja meitä on siunattu kolmella lapsenlapsella.

Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi

Olen 64-vuotias pappi, jonka elämä on varmasti ollut hyvin työkeskeinen. Alkuaikoina tulin jopa lomalta hautaamaan, kun joku pyysi. Perhe on ollut kanssani lujilla, mutta onneksi avioliittomme on edelleen voimissaan ja suhteeni läheisiin oivallisessa kunnossa.

Työurani käänteet tulivat pääosin käsiteltyä jo 1. kysymyksen kohdalla. Elokuussa 2010 sain sydäninfarktin ja sen seurauksena töitä piti vähentää. Tuolloin jätin rippikoulutyön pois, olihan takana jo reilusti yli 100 riparia.

Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?

Suoritin teologian kandin tutkinnon ja hain niillä papereilla pappisvihkimystä. Opiskeluaikana toimin siivoojana Helsingin kaupungilla, jolla rahalla maksoin elämiseni kotona Liisankadulla. Kaikki kesät ja lomat olin Pöyhölän leirikeskuksessa Keuruulla, koska isäni Matti E. Pitkänen oli Nuorten Keskuksen palveluksessa ja olimme faijan apuna.

Teologinen tiedekunta antoi käytännöllisten harjoitusten kautta valmiudet kirkollisiin toimituksiin ja jumalanpalveluksiin. Opettajinani olivat Ylli Knuutila ja Juuso Forsberg. Pöyhölä puolestaan antoi minulle valmiudet ripareihin ja leiritoimintaan.

Neljä vuotta olin mukana Muukalaiset-yhtyessä, jonka kanssa kiersimme seurakuntia pitämässä gospel-iltoja. Tämä antoi rohkeutta musiikkiin ja evankelioimiseen.

Mikä on ollut työurasi tiukin paikka?

Virkaurallani tiukimmat paikat olivat ne kaksi kertaa, kun jäin ilman vaalisijaa Johanneksen seurakunnan kirkkoherran ja kappalaisen vaaliasettelussa. Työurallani tiukin oli se hetki, jolloin siunasin vainajan väärällä nimellä Honkanummen pienessä kappelissa.

Mikä oli erityisen hauskaa työssäsi?

Olen saanut toteuttaa itseäni oman persoonallisuuteni mukaan, olen saanut itkeä ja nauraa yhdessä työtovereitteni ja seurakuntalaisten kanssa. Minun Jumalani on huumorintajuinen. Hän varmasti nauraa taivaassaan usein myös minun hommilleni.

Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?

Vahvimmat muistot työuraltani liittyvät hautauksiin, joissa ei ole yhtään saattajaa. Kappelissa on ollut vain lapsen tai aikuisen arkku ja paikalla pappi, kanttori ja suntio.

Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?

Hyvää työssäni on ollut monipuolisuus, mikään päivä ei ole ollut samanlainen. Myönteiseksi olen kokenut myös työn yllätyksellisyyden ja jännityksen. Koskaan ei tiedä, kuka tai mikä on avaamassa ovea kastekeskustelukeikalla, bulldog vai onnellinen äiti lapsi sylissään.

Työni huonoin puoli on ollut, että se ei ole tekemällä loppunut. Ristiriita tytön ja vapaa-ajan välillä on ollut jatkuva.

Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?

Voimaa olen saanut rukouksesta, työnohjauksesta, perheeltä ja ystäviltä.

Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?

Suurin mullistus oli tietokoneitten tulo kirkkoon 1990 luvulla. Nykyään kirkko on vapaampi muodollisuuksista kuin ennen. Moniammatillinen yhteistyö on vahvaa tänään. Musiikki on monipuolisempaa, gospel-musa ei ole enää paitsiossa.

Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän?

Kirkosta eroaminen pitäisi saada padottua. Hengellinen herätys, rukoilemmeko me sitä?

Kirkkoherroille tarvittaisiin henkilökohtainen sihteeri, joka osaa kaikki tietokoneohjelmat, joita tulevaisuus varmaan tuo yhä lisää.

Minkä viisauden haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?

Älä unohda sielunpelastusta!

Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?

Piispa emeritus Eero Huovinen, joka sanoi 60-vuotiskonserttini iltahartaudessa, että onneksi Helsingin hiippakunnassa on sellainen kirkkoherra kuin Martti Pitkänen, mutta onneksi heitä on vain yksi! Sain olla oma itseni ja pitää mielipiteeni, vaikka kaikki eivät olisi olleet samaa mieltä kanssani.

Mitä aiot tehdä eläkkeellä?

Aion olla vaimoni kanssa mökillä Haminassa niin paljon kuin kelit sallii. Aion harrastaa kalastusta, dekkareita, lastenlasten hoitoa sekä musisoida kontrabasson kanssa Helsingin seurakuntien Big Band Pyhimyksissä niin kauan kuin soittokunto kestää.

Martti Pitkänen siirtyy eläkkeelle 1. syyskuuta. Päivää aikaisemmin eli 31.8. Pitäjänmäen urheilukentällä järjestetään ulkoilmamessu , jonka hän toimittaa.

Edellinen artikkeliKirkoissa rukoiltu tänään Ukrainan puolesta
Seuraava artikkeliKirkkojen välinen kumppanuussopimus uudistetaan Jerusalemissa

Ei näytettäviä viestejä