Lapuan tuomiokirkkoon astelee perjantaiaamuna 24.10. aamuseitsemäksi joukko ihmisiä tyynyn ja peiton kanssa. He asettautuvat penkeille mukavasti pitkälleen ennen urkukonsertin alkamista.
Viime vuonna pidettiin ensimmäistä kertaa tyyny ja viltti -aamukonsertti. Noin puolesta sadasta kuulijasta kymmenkunta rohkeni kellistyä penkkiin pötkölleen. Kokemusta kiiteltiin niin paljon, että mahdollisuus tarjotaan myös tänä vuonna. Nyt köllöttelijöitä odotetaan enemmän.
Yksi ideaan ihastuneista on terveydenhoitaja Johanna Ikola. Ensimmäinen kerta oli hänestä ennalta arvaamaton kokemus, varsinainen pikaterapia.
Ikola toteaa, että kirkko koetaan yleensä pönötyspaikaksi, jossa ihmiset varovat jopa yskähdyksiään.
– Urkuaamu oli erikoislaatuisen vapauttava kokemus, koska keho, aistit ja tasapainoelimet reagoivat makuuasentoon. Syke laskee. Ympärillä on tyynyn ja peiton pehmeys, suuri tila ja vaikuttava musiikki. On hieno kokemus sulkea silmät ja käpristyä omiin aistimuksiinsa.
Urkuaamun mainoksissa annetaan lupa nukahtaa. Ikola ei nukkunut viimeksi, eikä aio nukkua nytkään, vaikka silmät painuvat kiinni.
– Vaikka keho oli joka solullaan rento, olin hereillä ja tarkkaavainen. Kanttori oli valinnut vaihtelevan ohjelman, jossa oli tyyneyttä ja jylyä. Taitava urkuimprovisaatio tuotti suorastaan hypnoottisen hetken, sillä kuunnellessani tiedostin, ettei juuri tämä tulkinta toistu koskaan.
Matkatyötä tekevä tuotespesialisti on myös Lapua-Seuran puheenjohtaja, ja työpäivien aamut ovat usein juoksemista ympäri huushollia kahvikuppi kädessä tavaroita pakaten.
– Kiireetön aamutuokio oli seurakunnalta omalaatuinen tarjous, johon oli pakko tarttua. Musiikillinen aamusuihku raikasti koko päivän.
Ei haittaa jos nukahtaa
Urkumusiikista vastaa nuori kanttori Olli Kinnunen. Hän kertoo, että aamukonsertissa oli viime vuonna aivan oma tunnelmansa. Konsertti kestää noin puoli tuntia.
– Ihmiset olivat hyvällä tuulella, ja rento tunnelma oli aistittavissa urkuparvelle asti. Yksi ajatus on, että töihin menijät voisivat aloittaa aamunsa urkumusiikin parissa. Toivon kuulijoiden saavan musiikista sekä rentoutusta että energiaa päivän töihin.
Penkeillä saa makoilla ihan rauhassa, osa istuu perinteisesti. Mitäs jos sattuu torkahtamaan?
– Minua se ei häiritse, niin kauan kuun kuorsaus ei päihitä Suomen suurimpia urkuja! Penkkien mukavuus ei ole ihan Tempurin tasoa, mutta kyllä se välttää, kanttori tuumaa.
Kappalevalinnat ovat erityisen herkkiä poikkeuksellisessa konsertissa. Kinnunen sanoo, että valinta vaatii etukäteen mielikuvaharjoittelua.
– Yritän mielikuvissa päästä aamukonsertin tunnelmaan, ja sitä kautta miettiä, millaiset kappaleet olisivat siihen tilanteeseen sopivia. Soitan konsertissa myös improvisaation, joka syntyy pääpiirteissään sen hetken tunnelmien innoittamana.
Kinnunen aloittaa konsertin hillityllä kappaleella, jotta aamuherätys ei olisi liian dramaattinen. Loppua kohti urkujen melu ja tempo nousevat
– Pyrin valitsemaan kappaleita, joita muidenkin kuin musiikin ammattilaisten on helppo kuunnella.
Kanttori sanoo, että uudesta, erilaisesta konsertti-ideasta on tykätty.
– Paljon on tullut positiivista palautetta. Urkuaamua on toivottu järjestettävän jatkossakin. Nyt se tapahtuu, ja tuskin viimeistä kertaa.
Suloinen urkuaamu 24.10. kello 7-7.30. Kanttori Olli Kinnusen ohjelmassa on: C. Saint-Saënsin
Joutsen
sarjasta Eläinten karnevaali, E. Gigoutin
Toccata,
G. F. Händelin
Alla hornpipe
sarjasta Vesimusiikkia sekä urkuimprovisaatio teemasta
La Folia. Lopuksi hän säestää yhteisen aamuvirren
”Ah herää, sydämeni” (virsi 539).