Aamun pehmeä valo heijastuu töölöläisen arvoasunnon saliin. Suuri huone on pilapiirtäjä Ville Rannan makuuhuone ja samalla työhuone.

Tunnelma vanhassa asunnossa on seesteinen, vaikka piirtopöydän vieressä istuvalla asukkaalla on viime aikoina pitänyt kiirettä.

Elokuussa Ranta aloitti Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä, ja voimakas itsekritiikki on saanut hänet tekemään ”aika paljon töitä”. Nytkin pöydällä makaa hylätty pilapiirros.

– Vähän jännittää se Hesari. Ensimmäistä kertaa on sellainen olo, että pitäisi olla hyvä. Aiemmin aina ajattelin, että roiskaisen vaan jotain, Ranta sanoo.

Suorituspaineita aiheuttaa julkaisijan lisäksi jalusta, jolle Ranta on nostettu. Viime vuonna hänet palkittiin Vuoden journalistina työstään Iltalehdessä. Muutama vuosi sitten Ranta sai sarjakuvistaan Ranskan valtiolta ritarin arvon.

– Kyllähän minulla selvästi on kääntynyt katse omia piirroksia kohti.

RANNAN URA lähti lähes parikymmentä vuotta sitten nousuun päähänpistosta, jota hän ei jäänyt harkitsemaan liian pitkäksi aikaa.

Elettiin helmikuuta 2006. Maailmalla ja Suomessakin kohistiin tanskalaisen Jyllands Postenin julkaisemista profeetta Muhammedia kuvaavista pilapiirroksista. Suomalaiset lehdet pidättäytyivät kuvien julkaisemisesta.

Rantaa valittu linja ärsytti. Oululaisessa kulttuurilehti Kaltiossa tuolloin työskennellyt piirtäjä lähetti aamulla päätoimittaja Jussi Vilkunalle tekstiviestin, jossa hän ehdotti, että piirtäisi aiheesta.

Jo seuraavana päivänä piirrokset julkaistiin Kaltion verkkolehdessä. Syntyi valtava metakka, joka yllätti toimituksen täysin.

Kaltion hallitus erotti päätoimittajan, kuvat poistettiin verkosta ja Rannasta tuli hetkessä paitsi tunnettu piirtäjä myös sananvapaustaistelija. Piirroksiin otettiin kantaa valtionjohtoa myöten.

– Se oli hirveän epämiellyttävää, että jouduin käymään julkista keskustelua, mutta ihmiset joiden kanssa sitä kävin eivät olleet nähneet sarjakuvaa, Ranta sanoo.

Ajan vähyys vainoaa mieltäni.

NÄIHIN TAPAHTUMIIN Ranta palaa viime viikolla ilmestyneessä sarjakuvaromaanissaan Viininjuojat (WSOY). Autofiktiivinen teos kertoo Kaltion toimituksesta ennen ja jälkeen piirroskohun.

Kahdessa aikatasossa etenevä romaani käsittelee tuon aikaisten tapahtumien lisäksi Rannan suhdetta vanhenemiseen ja alkoholiin. Romaanin päähenkilö, piirtäjä Ville, on takakannen mukaan ”keski-ikäinen viininjuoja”.

Ranta kertoo kärsineensä vuosia kovasta neljänkympinkriisistä. Nyt, 46-vuotispäivän lähestyessä, kriisi on hieman helpottanut.

– Minun oli vaikea hyväksyä, että horisontti muuttuu niin eri näköiseksi kuin aiemmin. Ajan vähyys vainoaa mieltäni.

Kriisiä saattoi entisestään lisätä se, ettei Ranta ajattele vanhenemisen välttämättä jalostavan ihmistä.

”Minä en usko, että ihminen ”kasvaa” kuten ajatellaan, iän myötä… vaan niin kuin ruumiimmekin… myös mielemme surkastuu ja vähenee! Meistä tulee henkisesti heikompia koko ajan!” romaanihahmo Ville pohtii kirjassa.

– Se on tietenkin kärjistys, mutta minusta se on pohtimisen arvoinen ajatus, Ranta sanoo.

– Onhan sekin aika yksinkertainen ajatus, että ihminen vanhetessaan tulee paremmaksi ja viisaammaksi. Ei sille oikein ole katetta, jos katsoo tätä todellisuutta. Ennemmin ihmisillä vanhetessaan on taipumus jähmettyä omien ajatustensa ja arvojensa äärelle.

JÄHMETTYMISTÄ RANTA on yrittänyt välttää monin tavoin – muun muassa viiniä juomalla. Siihen romaanissa otetaan itseironinen ote.

Romaanihahmo Villelle viini on innoituksen lähde, jonka avulla voi saavuttaa filosofisen tilan ja vapauttaa sielun epäolennaisuuksista. Viini on Villelle niin tärkeää, ettei hän oikein kestä muidenkaan selväpäisyyttä.

Ranta toteaa, että viinin avulla voi paeta elämässä järkiajattelua ja suorituskeskeisyyttä. Vaan senkin hyvän keski-ikä on osin pilannut.

– Ruumiista on tullut herkempi, ja alkoholista tulee helpommin huono olo, Ranta toteaa.

Onneksi piirtämisellä on häneen samankaltainen vaikutus.

– Osaan piirtää hyvin vain, jos pystyn eksyttämään ajattelun ja toimimaan inspiroituneen intuition varassa. Piirrän ja katson mitä tulee.

Rannan mielestä kyky inspiroitua ja hurmaantua on hieno piirre ihmisyydessä, mutta viime aikoina niistä on alkanut tulla vastakulttuuria.

– Taitelijatkin korostavat nykyään voimakkaasti työn eetosta, ammattimaisuutta ja tavallisen elämän, arjen palvontaa. Minä suhtaudun siihen penseästi. Miten tylsää! Taidehan on ihmeellistä.

Ranta käy sekä luterilaisissa että ortodoksissa jumalanpalveluksissa, vaikkakin ”turhan harvoin”.

TÖÖLÖLÄISKODISSA PIIRTOPÖYDÄN yläpuolella roikkuu ikoni ja risti.

– Taiteeseen voi liittyä samanlaista pyhyyttä kuin uskontoon, Ranta sanoo.

Ortodoksiksi syntynyt Ranta sanoo olevansa vahvasti hengellisyyteen taipuvainen. Hän käy sekä luterilaisissa että ortodoksissa jumalanpalveluksissa, vaikkakin ”turhan harvoin”.

Luterilaisuuteen Ranta tutustui vasta aikuisiällä puolisonsa Rebekka Naatuksen kanssa. Naatus on Vantaan seurakuntien viestintäpäällikkö ja Kotimaan kolumnisti.

– Kieleen, puheeseen ja tekstiin perustuva palveluksen muoto oli minulle eksoottinen. Ortodoksisessa liturgiassa teksti on aivan sivuosassa, samoin oppikysymykset teologiassa.

Ortodoksisuuden Ranta kokee yhä läheisemmäksi, vaikka kertoo pitävänsä nykyään myös luterilaisesta messusta.

– Tulee ortodoksisuudesta tai ei, niin olen vahvasti viehättynyt mystisyyteen. Mielelläni liitän mystisiä ominaisuuksia taiteen tekemiseen ja taideteoksiin.

Piirtämisen Ranta kokee kutsumusammatikseen.

– Se saattaa kuulostaa todella banaalilta, jos ajatellaan sarjakuvaa pyhänä, mutta piirtämisessä on ihmeen kaltaisuutta. Siinä syntyy eksistentiaalinen tila, jossa syvemmät merkitykset nousevat esiin.

TAITEILIJANA RANTA on kuitenkin paitsi pohdiskelija myös provokaattori.

– Huumorintajuani puhuttelevat jännitteiset tilanteet. Se on jonkinlaista hermostunutta naurua, joka alkaa purkautua sisältäni, kun keskustelua yritetään vaientaa.

Viimeksi Rannan piirros ylitti kansainvälisen uutiskynnyksen tammikuussa 2023, jolloin Suomi ja Ruotsi vielä odottivat Turkin ratifiointia Nato-jäsenyydelleen. Kun presidentti Erdogan alkoi painostaa Ruotsia, Ranta piirsi hänestä niin törkeän kuvan kuin osasi.

– Aivan lapsellista, ja sitten se vielä julkaistiin Ruotsissa ja Turkissa.

Vastaava piirros ei ehkä Helsingin Sanomissa menisi läpi, Ranta pohtii.

– Hesarin asema instituutiona on sellainen, että selkeä ulkopoliittinen provokaatio saattaisi olla liikaa.

Toisaalta Ranta kertoo, että hänelle on annettu toimituksesta vapaat kädet ja ohje: mieluummin överit kuin vajarit.

Ja olivat ohjeet mitä hyvänsä, piirtäessään hän yrittää olla ajattelematta liikaa.

– Tässäkin suhteessa haluan välttää keski-ikäistymisen, että alkaisin kuvitella olevani tärkeä. Pilapiirtäjän pitää olla tollo. Se on tärkein mottoni.

Ville Ranta piirtää – ja katsoo mitä tulee.

Kuka?

Ville Ranta, 45
pilapiirtäjä, sarjakuvataiteilija
Juuri nyt piirrän pilakuvia Helsingin Sanomiin. Haastan itseäni, jotta en olisi liian tosissani. Pilapiirtäminen on pelleilyä.
Lukeminen on todella tärkeää. En ymmärrä äänikirjojen kuuntelua tai näytöltä lukemista. Kotona luen paperikirjoja performatiivisesti.
Asun vanhassa talossa unelma-asunnossani, joka ei ole lainkaan funktionaalinen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä