Vähänkyrön seurakunnan kirkkoherra Petri Hautala on tuttu näky suksilla ympäri vuoden: talvella lumella ja kesäisin rullasuksilla asfaltilla. Kilometrejä hänelle kertyy vuositasolla yhteensä noin 12 000. Vuodenajasta riippumatta Hautalan päivät alkavat mahdollisuuksien mukaan tutun rytmin mukaan.

– Herään aamulla neljän ja viiden välillä, luen lehden ja juon kahvin. Sen jälkeen lähden parin tunnin suksilenkille, jolle kertyy mittaa reilut kolmekymmentä kilometriä. Lenkin jälkeen olo on todella energinen, töihin on hyvä lähteä.

Samanlainen lenkki kutsuu yleensä myös iltaisin.

– Jos vain ehdin, hiihdän silloinkin 30–40 kilometrin lenkin.

KIPINÄ HIIHTOA KOHTAAN syttyi Hautalalla jo nuoruudessa. Silloin hän kilpaili tosimielessä ampumahiihdossa ja jonkin verran myös maastohiihdossa. Palkintokaappiin kertyi muun muassa kansallisten ja piirinmestaruuskisojen voittoja sekä yksi SM-mitali.

– Kilpaileminen loppui armeijan jälkeen lähtiessäni opiskelemaan. Kun perheemme ajan kuluessa kasvoi, jäi hiihto taka-alalle. Kunnolla harrastus alkoi jälleen parikymmentä vuotta sitten, ja todella intensiivistä se on ollut reilut kymmenen vuotta.

Hiihdossa Hautalaa kiehtoo erityisesti fyysinen hyvinvointi ja treenin tuoma hyvä olo. Tärkeää on myös rentoutunut mieli.

– Hiihto on juttuni. Viihdyn ulkona liikkuessa, ja samalla stressitaso laskee. Kesäaamuisin on upeaa kuunnella lintujen laulua ja luonnon ääniä ja haistaa luonnon moninaiset tuoksut.

Musiikkia tai äänikirjoja Hautala ei lenkeillä kuuntele.

Hyvä kunto näkyy myös sairauspoissaoloissa. Hautala kertoo olleensa sairauslomalla viimeksi vuonna 2001. Silloin hän oli pois töistä kaksi päivää.

– Uskon, että ulkoliikunnalla on tässä iso merkitys, sillä erilaisissa keleissä treenaaminen nostaa vastustuskykyä. Olen treenannut myös yli kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Silti joskus on lenkki ollut pakko jättää väliin sään vuoksi.

Vaikka treenilenkit ovat henkistä hyvinvointia varten, ovat työasiat usein silloinkin Hautalan mielessä.

– Lenkeillä on syntynyt ajatuksia ja ideoita esimerkiksi puheisiin ja saarnoihin. Tämä tapahtuu pääasiassa alitajuisesti, mutta toisinaan myös tietoisesti. Voikin sanoa, että hiihto on kokonaisuudessaan minulle melkoista hyötyliikuntaa.

Lenkeillä on sattunut myös erikoisempia tapahtumia. Kerran Hautala näki lenkillä tuoreet karhun jäljet, ja kerran irrallaan ollut koira puri häntä pakaraan.

– Erikoisin tapahtuma oli kohtaaminen kyykäärmeen kanssa. Laskettelin rullasuksilla alamäkeen, kun näin käärmeen asfaltilla. En voinut muuta kuin tähdätä niin, että käärme jää suksien väliin ilman osumaa. Onnistuin aikeissani, eikä käärmekään ehtinyt puraista.