Kuumana kesäpäivänä latvialaiset miehet purkavat rakennustelineitä Kiihtelysvaaran rakenteilla olevan kirkon ympäriltä. Syksyllä 2018 tuhopoltetun kirkon tilalle on valmistumassa uusi kirkko.
Telineiden purkamisen jälkeen painumattomasta hirrestä valmistettuja ulkoseiniä päästään maalaamaan vaalealla värillä. Valmis kirkko on tarkoitus luovuttaa lokakuussa Vaara-Karjalan seurakunnalle.
Kirkon rakennusprojektia johtanut Esa Mustonen arvelee, että kirkon vihkijuhlassa ensimmäisenä adventtina tunnelma on yhtä aikaa mahtava ja harras.
– Ja kirkko on silloin varmasti täpötäynnä.
Projektin johtajana Mustosen tehtävänä on ollut vastata rakentamisesta sekä huolehtia
aikataulusta.
– Rakentaminen on edennyt hyvässä hengessä, kaikki urakoitsijat ovat olleet vastuuntuntoisia, Mustonen sanoo.
Kirkon kuparikatto hohtaa auringonvalossa kirkkaana, mutta lähivuosina se tummuu kuparin hapettuessa.
KIRKON SISÄLLÄ ammattimiehet kiinnittävät sisäkattoa rimoista ja huopavillasta. Sisäseinät maalataan öljyvahalla. Lattialle tulee kulutusta kestävä, mäntypuinen pystypuulattia.
– Mänty ja kupari ovat kirkon perusmateriaalit, Mustonen sanoo.
Keskellä rakennusta olevan kirkkosalin katto nousee 22 metriin. Se vastaa noin seitsemänkerroksista kerrostaloa. Korkeuden ja sitä myöten pyhyyden tunnetta korostaa se, että kirkkotilan ja kuorin yhteinen lattiapinta-ala on vain noin 150 neliömetriä.
Selkein toive oli, että kirkko rakennetaan puusta, ja että se on ristikirkon mallinen.
Kirkon pääarkkitehti on oululaisen Luo arkkitehtien perustaja ja osakas Riikka Kuittinen.
– Olen kotoisin Enosta läheltä Kiihtelysvaaraa, jo sitä myöten olen sinne päin Suomea
sitoutunut.
Kuittinen kertoo, että paikallisilla ihmisillä on ollut vahva edustus kirkon suunnittelussa.
– Heidän kuuntelemisensa on toteutunut muun muassa idea- ja palautekyselyillä. Selkein toive oli, että kirkko rakennetaan puusta, ja että se on ristikirkon mallinen.
Hän on saanut ehdotuksia myös käytännön ratkaisuihin.
– Paikalliset ihmiset kertoivat, että Martat käyttävät kirkon keittiötä muun muassa piirakkatalkoisiin. Tämän tiedon pohjalta LVI-suunnittelija katsoi tarpeelliseksi ilmanvaihtoa parantavan rasvakanavan rakentamisen.
Uusi kirkko on monitoimikirkko. Seurakunta luopuu muutaman sadan metrin päässä olevasta seurakuntatalosta.
– Uudessa kirkossa kirkkosali sijoittuu keskelle ja seurakunnan muut tilat molemmin puolin. Jumalan huone ja muut tilat yhdistyvät, Riikka Kuittinen sanoo.
– Alttaritaulu on ollut tärkeä. Siksi alttarin takana oleva seinä on ehjä, alttaritaulu tulee sinne. Tulipalosta pelastettu alttaritaulu on iso osa kirkon tarinaa.
Kuittisen mukaan kirkkosalin 120 paikkaa riittänevät hyvin arkikäyttöön. Tilaa saadaan lisää, kun otetaan käyttöön
lasten kappeli ja kahvila.
Kirkko on maisemallinen ristikirkko.
– Se tarkoittaa, että lasten kappelissa ja ruokasalissa on suuria ikkunoita. Sisältä voi katsoa ulos vaaramaisemaa. Luontoon avautuvien suurien ikkunoiden myötä olemme tuoneet ristikirkkoperinnettä tähän päivään.
Perinteisesti ristikirkoissa on käytetty pieniä ikkunoita suhteessa rakennuksen kokoon.
KIIHTELYSVAARA KUULUU Vaara-Karjalan seurakuntaan. Kirkkoherra Anne Angervo jäi eläkkeelle tämän vuoden alussa. Hän työskenteli Vaara-Karjalassa yhteensä lähes 20 vuoden ajan. Angervo on ollut keskeisesti mukana rakennus-
projektissa.
– Jo peruskiven muurauksessa viime syksynä elimme huikeita hetkiä. Paikalle oli tullut paljon ihmisiä, Angervo kertoo.
Hän kertoo oppineensa paljon viiden vuoden aikana, ja ennen kaikkea ihailemaan Riikka Kuittisen ammattitaitoa.
Aluksi mietimme neliöitä ja euroja, mutta lopulta olemme taiteen äärellä.
– Miten tarkasti hän kuunteli paikkakuntalaisten unelmia ja toiveita uudesta kirkosta. Lopputulos on kuitenkin hänen ikioma luomuksensa. Mykistävän kaunis kirkkorakennus, johon sisälle astuessa ollaan suuren
ihmeen äärellä.
Angervo sanoo, että sakraalitilojen kaltaisten rakennusten arkkitehtuuri on erityistä taidetta.
– Aluksi mietimme neliöitä ja euroja, mutta lopulta olemme taiteen äärellä.
Vaara-Karjalaan tulevaisuus itsenäisenä seurakuntana on epävarma.
– Hallintorakenteesta riippumatta pidän tärkeänä, että jatkossakin kirkossa toimitetaan messuja ja seurakuntalaisia palvellaan.
Tuupovaarassa seurakunnan toisella laidalla asuva Angervo kuvaa kiihtelysvaaralaisia kotiseuturakkaiksi. Siitä kertovat esimerkiksi monet kyläyhdistykset.
– Vastuuta kannetaan, talkoita järjestetään, on kulttuuritarjontaa. Yhteisöllisyys on Kiihtelysvaarassa vahvaa ja seurakunta on osana sitä, Angervo sanoo.
Myös Vaara-Karjalan vt. kirkkoherra Ville Ojala sanoo harvoin nähneensä sellaista sitoutumista, jota on saanut seurata kirkkohankkeen eri vaiheissa.
UUDEN KIRKON KATTO huipentuu niin sanottuun kattolyhtyyn. Siinä on ikkunoita, jotka on päällystetty valoa reikien kautta läpi päästävällä kuparilla.
– Kesällä kattolyhty tuo valoa sisälle kirkkoon, ja talvella valo virtaa kirkosta ulos, Seppo Lasanen sanoo.
Hän toimii rakennustyömaan vastaavana työnjohtajana.
– Työn johtaminen on ollut vähän kuin tukinlaskua, välillä pitää antaa keksillä vauhtia, ettei tule sumaa.
Seppo Lasanen on toiminut rakennusalalla yli 50 vuotta, mutta ei ole koskaan aiemmin ollut kirkkotyömaalla. Kiihtelysvaaran uuden kirkon rakentamisella on hänelle henkilökohtainen merkitys.
– Vanhassa kirkossa minut on vihitty ja siellä on kastettu kaksi lastamme ja vietetty lasten konfirmaatioita.
Työn johtaminen on ollut vähän kuin tukinlaskua, välillä pitää antaa keksillä vauhtia, ettei tule sumaa
Kirkon ulkopuolella on pitkät rivit sodassa kaatuneiden kiihtelysvaaralaisten hautoja. Venäjän rajalle on noin 50 kilometriä.
Hautojen yli kiirehtii hätääntyneen oloinen, poikastansa suussaan kantava orava. Emo vie kalliin lastinsa suuren kuusen runkoa pitkin ylös kotipesään. Ehkä rakentaminen on häirinnyt oravaemon rauhaa.
Kiihtelysvaara on kuulunut vuodesta 2005 Joensuun kaupunkiin. Itsenäisen kunnan vaakunassa oli neljä oravannahkaa. Sana kiihtelys merkitsee 40 oravannahkaa.
Hautausmaalla on myös muistomerkki nälkävuosilta. Kiihtelysvaaran historiassa on ollut ennenkin ankaria vaiheita, joista on selvitty.
Presidentti Lauri Kristian Relanderin isoisän, Kiihtelysvaaran silloisen kappalaisen Erik Kristian Relanderin hauta on lähimpänä uutta kirkkoa, vain puolentoista metrin päässä.
Kirkon ulkopuolella on tuhoutuneen kirkon portaita ja pari palanutta parrunpätkää. Niistä sojottaa nauloja. Vanhojen portaiden viereen tulee muistelupaikka. Siihen on tilattu enkeliaiheinen patsas kuvanveistäjä Panu Patomäeltä.
Alttarille tuodaan suntio Jouni Heiskasen tulipalosta pelastama alttaritaulu, Samuel Elmgrenin lähes 200 vuotta sitten maalaama Kristus ristillä.
– Alttaritaulun tuominen uuteen kirkkosaliin on päivänselvää. Se oli niin iso asia, että Jouni Heiskanen pelasti alttaritaulun ja muuta esineistöä tulipalosta. Selvää oli myös, että uusi kirkko on ristikirkko, eläkkeellä oleva lastentarhanopettaja, seurakuntaneuvos Eevi Väistö sanoo.
Hän on Vaara-Karjalan seurakunnan ja Joensuun seurakuntayhtymän luottamushenkilö ja on ollut muun muassa kirkolliskokousedustaja.
Piispa Jari Jolkkonen on ehdottanut, että kirkkoon tuotaisiin myös palaneista parruista valmistettu risti. Se on nyt seurakuntasalissa, jossa jumalanpalvelukset on vietetty kohta kuuden vuoden ajan.
– Piispa on kirkon kirkkokeräyksen suojelija. Hän on ollut suurena tukena monessa rakentamiseen liittyvässä asiassa, Väistö sanoo.
Hän pitää erityisen hienona asiana, että piispa pääsi toukokuun lopussa harjannostajaisiin ja kätteli jokaisen kirkon rakentajan.
Eevi Väistön puoliso, valtiopäiväneuvos Matti Väistö toimi vuodet 2019–2020 Kiihtelysvaaran kirkkokeräyksen keräysvastaavana Kiihtelysvaara-Seuran kautta. Matti Väistöllä, Keskustan viiden kauden kansanedustajalla, on alueella hyvät verkostot.
Hän ei kuitenkaan ota kirkkokeräyksen onnistumisesta kiitosta yksin itselleen, sillä niin monet olivat mukana järjestämässä konsertteja ja tapahtumia tai mukana lipaskeräyksissä.
Kirkkokeräyksen hyväksi järjestetyissä tukikonserteissa esiintyivät muun muassa Arja Koriseva, Saija Tuupainen, Petri Laaksonen ja Pekka Simojoki.
YKSI SUUREN LAHJOITUKSEN tehneistä on Kiihtelysvaarasta lähtöisin oleva kauppaneuvos Kyösti Kakkonen.
Hänen lapsuudenkotinsa on noin 10 kilometriä kirkolta.
– Vanha kirkko oli perheemme kotikirkko, jossa tapahtui kasteet, ripillepääsyt, vihkimiset ja hautajaiset. Muistan vieläkin rekimatkat joulukirkkoon, Kyösti Kakkonen sanoo.
Hänen mukaansa uuden kirkon rakentaminen on tärkeää siksikin, että paikalliset perinteet ja kulttuuri säilyisivät. Kirkko on osaltaan symboli Kiihtelysvaaran merkittävyydelle paikkakuntana.
Kiihtelysvaarassa leipä on ollut sitkeässä ja pellot kivikkoisia.
Kakkonen kertoo kerran aiemmin tukeneensa kirkkorakennuksen rakentamista. Se tapahtui ghanalaisessa kylässä, jossa hän vieraili ystäviensä kanssa.
– Kyse oli siitä, nouseeko kylään ensin moskeija vai kirkko.
Kiihtelysvaaralaisuus merkitsee Kakkoselle yhteenkuuluvuutta tiettyyn yhteisöön.
– Kiihtelysvaarassa leipä on ollut sitkeässä ja pellot kivikkoisia.
Kyösti Kakkosen mukaan kiihtelysvaaralaisia leimaa kuitenkin elämänusko ja yritteliäisyys. Töitä on tehty pienemmin tai isommin hartioin.
– Ihmiselle on tärkeää tietää, missä juuret ovat. Minulla ne ovat Kiihtelysvaarassa.
EEVI VÄISTÖN MUKAAN sitä vaihtoehtoa ei ollut, etteikö kirkkoa rakennettaisi uudestaan.
– Alussa mietittiin vain paikkaa, mutta nopeasti päädyttiin siihen, että kirkko rakennetaan vanhalle paikalleen.
Rukouksemme on, että Kiihtelysvaaran uusi kirkko tuo mukaan lisää seurakuntalaisia.
Entä mikä muuttuu entiseen verrattuna?
– Kirkosta tulee monitoimitila, jossa eri järjestöt voivat myös kokoontua. Työntekijöiden työtilat ovat samassa rakennuksessa. Toivottavasti kirkkoa voi jatkossa pitää enemmän auki ihmisten tulla, Eevi Väistö sanoo.
– Jo paljon aikaisemmin kirkkoja olisi pitänyt rakentaa monitoimitiloiksi, Matti Väistö sanoo.
Käyttöastetta lisää se, että yhä useampi vapaaehtoinen saa kirkkoon avaimet.
Eevi Väistön mukaan matkan voi nyt sanoa olleen hieno, kun uuden kirkon rakentamisessa on päästy jo tähän asti. On kiitollisuuden aika.
– Minulta kysellään kaikkialla kirkon vaiheista. Surutyö on muuttunut ilotyöksi, kun saa kertoa rakentamisen kuulumisista.
– Rukouksemme on, että Kiihtelysvaaran uusi kirkko tuo mukaan lisää seurakuntalaisia, hän jatkaa.
Hanke on pysynyt budjetissa
Kirkon rakentaminen on pysynyt budjetissa, noin 5,5 miljoonassa eurossa. Positiivisia yllätyksiä ja säästöä on
tuonut muun muassa se, että kirkkoon saadaan hankittua käytetyt urut Helsingistä Meilahden seurakunnan entisestä Länsi-Pasilan kappelista.
– Vakuutus on kattanut kuluista 2,6 miljoonaa euroa, keräys on tuottanut lähes 800 000 euroa ja kirkolliskokous
on myöntänyt puoli miljoonaa. Joensuun seurakuntayhtymän osuudeksi on jäämässä noin 1,5 miljoonaa euroa, yhtymän hallintojohtaja Tommi Mäki kertoo.
Yhtymän alueella kirkkorakennuksista ei ainakaan tällä tietoa olla luopumassa, mutta muiden kiinteistöjen suhteen kartoitus on käynnissä.
– Korjausvelka kasvaa kokoajan, Mäki sanoo.