Heinävedellä sijaitsevassa Valamon luostarissa käy vuosittain melkoinen määrä matkailijoita. Heillä ei kuitenkaan ole pääsyä koko luostarialueelle. Munkkiveljestön keljat eli asunnot on varattu vain niille, jotka ovat tehneet lupauksen palvella Jumalaa.

Harva ehkä uskoisi, että munkkien asuinalueen eräästä varastosta löytyy BMW-matka-
enduro, jonka omistajalla on moottoripyöräkerhon liivit.

Isä Viktor on jo muutaman vuoden kuulunut täysjäsenen statuksella Sons of Abraham MC:hen. Hänen kerholiiveissään ei kuitenkaan lue member eli jäsen, vaan tietysti munkkia tarkoittava monk.

Isä Viktor on pappisvihkimyksen saanut pappismunkki. Sellaiselta edellytetään elämänkokemusta ja hengellistä kypsyyttä

Myös luostariyhteisön jäsenillä on oma hierarkiansa. Siinä maailmassa isä Viktor on pappisvihkimyksen saanut pappismunkki. Sellaiselta edellytetään elämänkokemusta ja hengellistä kypsyyttä.

Kun olen saanut tavarani Valamon hotellin huoneeseen, lähden etsiskelemään Isä Viktoria sovittua haastattelua varten.

Hän ei suinkaan ole kunnostamassa moottoripyöräänsä, vaan kaupan takahuoneessa yhdessä kuuliaisuustehtävässään.

Tällä kertaa kyseessä ovat pakkaushommat. Luostarin verkkokaupasta tilatut erilaiset tuotteet on saatava lähtemään maailmalle.

Isä Viktorin yhteinen historia Valamon kanssa on pitkä. Viktor Häyriseksi syntynyt mies tuli Heinävedelle talkoolaiseksi ensimmäistä kertaa jo vuonna 1987.

– Moni käy ensin tutustumassa Valamoon tavallaan maksavana asiakkaana. Siitä saattaa jäädä kipinä päälle ja sitten hakeudutaan talkoolaiseksi. Tiedossa on paljon raadantaa, ja siitä hyvästä saa ruuan ja katon pään päälle.

ISÄ VIKTOR KERTOO, että talkoolaisissa on hyvin monenlaista väkeä. Heidän ei suinkaan tarvitse olla ortodokseja.

– Ainoa ehto on se, että talkoolainen hyväksyy tämän elämäntavan. Luostarissa on asioita, joihin uskonto vaikuttaa hyvinkin vahvasti.

Talkoojakson jälkeen tiet lähtevät eri suuntiin. Joku sai Valamosta hyvän kokemuksen ja on siihen aivan tyytyväinen.

Joku toinen taas saattaa pohtia, että luostarin elämäntapa onkin se, mitä oikeasti kaipaa.

– Heidän kohdallaan prosessi etenee niin, että henkilö keskustelee ensin Valamon johtajan kanssa. Hän sitten kertoo, voiko halukas jäädä pitemmäksi aikaa. Lupa annetaan aluksi yhdeksi vuodeksi.

Isä Viktorin mukaan ”luostarielämäuraa” harkitseva totuttelee aluksi uudenlaiseen elämäntapaan. Sitä rytmittävät ennen muuta päivittäiset toimitukset.

Talkoolaisista erottaudutaan käytännössä myös sillä, että noviisit siirtyvät syömään veljestön omaan ruokasaliin.

– Jo aluksi opitaan se, että luostarielämä on hyvin organisoitunutta. Täällä ei tehdä asioita oman pään mukaan, vaan niin kuin sanotaan.

Isä Viktor rinnastaa luostarin jopa sotilaalliseen organisaatioon. Vallitsee tietty hierarkia, jota kunnioitetaan.

Isä Viktor rinnastaa luostarin jopa sotilaalliseen organisaatioon. Vallitsee tietty hierarkia, jota kunnioitetaan.

– Sellainen ihminen, joka viihtyy armeijassa, saattaisi pärjätä myös täällä.

Erilaiset kuuliaisuustehtävät suoritetaan tunnollisesti. Niitä Valamon kaltaisessa yhteisössä riittää joka lähtöön.

Isä Viktor on aina ollut kiinnostunut teknisistä asioista. Sen puolen tehtäviä on vuosien kuluessa tullutkin hänen vastuulleen vähän kuin luonnostaan.

– Erityisesti tietotekniikan rooli on vuosien mittaan korostunut. Kaikki mikä Valamossa liittyy siihen, kulkee tavalla tai toisella minun kauttani.

Puhumme siitä, miten viihdeteollisuus luo helposti väärää mielikuvaa luostarielämästä. Nykyään niissä ei eletä keskiajan tapaan, vaan käytetään nykyaikaista tekniikkaa.

– Valamon luostari on esimerkiksi yksi maamme ensimmäisiä organisaatioita, jolla oli oma verkkokauppa. Se avattiin jo vuonna 1995.

LUOSTARISSA ASUVALTA on luonnollisesti kysyttävä, millaiset hengelliset vaikuttimet ohjasivat hänet jäämään lopulta pysyvästi Valamoon.

Isä Viktor jättää pakkaustyön hetkeksi ja istahtaa tuolille. Hän kertoo olleensa nuorempana sellainen, joka nykyaikana on tapana luokitella etsijäksi.

– Hain totuutta elämääni muun muassa idän uskonnoista. Luin myös Koraanin ja kreikkalaista filosofiaa.

Luterilaisuus ei sen sijaan ”puhutellut yhtään”, vaikka isä Viktor on monen muun Valamon munkin tavoin syntynyt luterilaiseen perheeseen.

– En käynyt nuorena perinteistä rippikouluakaan. Suoritin sen myöhemmin erikoisjärjestelyin kouluopetuksen yhteydessä.

Entä miksi sitten juuri ortodoksisuus tarjosi hengellisen polun?

Isä Viktor miettii hetken, ennen kuin vastaa.

– Ortodoksisessa kirkossa on selkeä jatkumo. Tämä on uskonto, joka ei hötkyile mihinkään. Hidasta muutosta toki meilläkin tapahtuu, mutta niihin eivät vaikuta mitkään gallupit tai trendit.

Isä Viktor huomauttaa, että jatkuvuudesta huolimatta pappismunkin elämä ei suinkaan ole tylsää. Kuuliaisuustehtävät vaihtelevat ja luostarin ulkopuolellakin toimitaan aika ajoin.

– Pitkälti minun vastuullani on messutapahtumien myyntitoiminnan organisoiminen. Esimerkiksi Helsingin kirjamessuilla olin viimeksi viikon.

LUOSTARISSA ELÄÄ IHMISIÄ hyvine ja huonoine puolineen. Ihmisten välille on tapana syntyä aika ajoin ristiriitoja. Miten Valamossa niistä selvitään?

Isä Viktor muistuttaa pyhien isien lausumasta: Luostari on mylly, jossa hierotaan toisistamme särmiä pois.

– Jos harkitsee luostariin menemistä, on mietittävä yhtä asiaa. Minun pitäisi elää noiden ihmisten kanssa loppuelämäni.

Toisaalta veljestö on myös kuin laaja perhe. Luostarin johtaja on tavallaan perheenisä, joka yrittää saada sovun aikaan.

– Mutta jos sitä ei tule, jompikumpi kiistelevistä veljistä sitten lähtee pois. Tämä on raaka ratkaisu, mutta ratkaisematon riita rikkoo yhteisöä.

Pappismunkki uskoo, että Valamo on yhteiselämän kannalta luostarina helpoimmasta päästä.

Pappismunkki uskoo, että Valamo on yhteiselämän kannalta luostarina helpoimmasta päästä. Maailmalta löytyy leegio paljon tiukempia paikkoja.

– Niissä esimerkiksi palvelukset voivat olla huomattavasti pitempiä.

Isä Viktor kertoo, että hänen osaltaan eläminen hengellisessä yhteisössä on vuosien mittaan helpottunut.

– Minultakin on varmasti hioutunut täällä äkkipikaisuutta ja muitakin särmiä pois.

Haastattelua tehdessämme ei ole vielä turistikausi ja Valamossa vallitsee rauha. Sen katkaisee vain kirkonkellojen kumu. Miten ihmeessä pärisevät moottoripyörät sopivat tällaiseen paikkaan?

Isä Viktor ei näe asetelmassa mitään ongelmaa. Luostarissa tekniikka ja teknologia eivät ole tabuja.

Hän kertoo olleensa jo nuorukaisiästä lähtien kiinnostunut moottorilla kulkevista
kaksipyöräisistä.

– Ensin minulla oli mopo ja 16-vuotiaana sain kevytmoottoripyörän. Täysi-ikäisenä ostin sitten ihan oikean moottoripyörän.

PAPPISMUNKKI VAHVISTAA, että moottoripyöräilyyn usein liitetyt kliseet ovat täyttä totta. Tien päällä kokee sellaista vapauden tunnetta, jotta esimerkiksi autoillessa ei saa.

– Moottoripyöräily on varmaan myös jonkinlainen allegoria koko elämästä. Tien päällä voi tulla kaikenlaista eteen.

Moottoripyöräily on varmaan myös jonkinlainen allegoria koko elämästä. Tien päällä voi tulla kaikenlaista eteen.

Kyseessä on myös heimokulttuuri. Prätkä on useimmille harrastajille yhteisöllistä toimintaa.

Kerran nettiä selaillessaan Isä Viktor törmäsi Sons of Abraham MCC -kerhoon.

Se on Tampereella noin 15 vuotta sitten perustettu kristillinen moottoripyöräkerho, joka on tunnettu muun muassa hyväntekeväisyystyöstä. Kerho järjestää myös erilaisia yleisötapahtumia aina Biker’s Churcheista rock-konsertteihin.

– Kiinnostuin Sons of Abrahamista ja otin yhteyttä sen presidentti Ari Santaharjuun. Hän toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi kerhoon mukaan.

Valamosta on Tampereelle pitkä matka ja pappismunkki osallistuukin prätkäkerhon toimintaan melko harvakseltaan.

– Pyrin käymään ainakin kerhon pikkujouluissa ja he puolestaan päräyttävät toisinaan joukolla tänne Valamoon.

SONS OF ABRAHAMIN jäseniä osallistuu myös Motoristit koulukiusaamista vastaan MKKV ry:n toimintaan. Yhdistys järjestää kouluvierailuja kertoen kiusaamisen typeryydestä ja sen vaikutuksista.

– Olen ollut joillakin vierailuilla mukana. Koululaisiin tekee suuren vaikutuksen, kun iso letka moottoripyöräilijöitä ajaa koulun pihaan.

Silloin kun Isä Viktor on Sons of Abrahamin tilaisuuksissa, hän käyttää ujostelematta kerhon liiviä munkin viitan päällä.

– Liivit ovat ylläni myös Valamossa, kun moottoripyöräkerholaiset vierailevat täällä. Joku saattaa silloin katsoa vähän pidempään, mutta ei kukaan ole koskaan sanonut mitään.

Pappismunkki arvelee, että organisaatioilla on eroista huolimatta yhdistäviäkin piirteitä.

Valamon luostari ja Sons of Abraham ovat selkeän rakenteen omaavia veljestöjä, joissa edetään vaihe vaiheelta kohti täyttä jäsenyyttä. Liikkeelle lähdetään nöyrästi noviisi- tai kokelastasolta.

– Molemmissa myös toimii hyvin erilaisia ihmisiä. Emme me luostarissakaan ole mitään mumisevia tyyppejä, vaan omia persooniamme.

Yhdistävä tekijä on sekin, että molemmat mainitut organisaatiot on tarkoitettu vain miehille.

– Ehkä ne ovat sitten meille eräänlaisia turvapaikkoja.

Luostari ja moottoripyöräkerho saattavat olla turvapaikkoja myös individualismilta ja siihen joskus kuuluvalta merkityksettömyydeltä.

– Olen huomannut, että monilla ihmisillä ei oikein ole järjestystä elämässään. Ollaan vähän kuin kaaoksessa ja kaikki tuntuu olevan jatkuvassa liikkeessä, kahden veljestön mies pohtii.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä