Pullantuoksu kiertelee Kaarinan kirkon keittiössä.
Pirkko Ainasoja, Pirjo Pitkänen, Marketta Vuoristo ja Ritva Jussila eli Kaarinan seurakunnan vapaaehtoinen kahvinkeittotiimi on lastaamassa mukeja kärryyn. Pihalla on alkamassa yhteislaulutilaisuus.
Pari minuuttia ennen h-hetkeä suntio Timo Järveläinen ilmaantuu keittiöön kertomaan, että laulajia on vain 16. Ei kannatakaan käynnistää isoa kahvikonetta. Rouvat alkavat kaivaa kiireellä tavallisia kahvinkeittimiä esille ja laskeskelevat, riittävätkö ne.
Nyt laulajia onkin jo 18. Kahvinkeittimiä on kolme. Määrän pitäisi riittää, jos myös yksi termoskannu täytetään: tulossa on 30 kupillista.
Huoleton kahvinkeittäjä olisi vain napauttanut ison kahvikoneen päälle. Tuloksena olisi ollut 50 kuppia, ja turhat olisi kaadettu viemäriin. Nestemäisenä kahvin heittäminen pois ei tunnu haaskuulta – vaikka todellisuudessa kahvi on suomalaisten kolmanneksi suurin ruokahävikkipahis.
Myös tutkijat yllättyivät, kun asia kävi ilmi Luonnonvarakeskuksen ja Pauligin parin vuoden takaisessa hankkeessa. Kahvi vastaa jopa 13 prosentista kotitalouksien pois heittämästä, käyttökelpoisesta ruuasta.
KAARINAN KIRKON pihalla on alkanut soida: silkistä sametista nirunarukengät oli entisellä heilallani.
Kahvinkeittäjät ovat mukana laulamassa, mutta pian he tulevat kurkistamaan kahvinkeittimien tilannetta. Etsimisten jälkeen korkkialuset löytyvät, ne, jotka pitävät kahvipannut lämpiminä.
Ovella on pysähdyttävä miettimään. Kitaristi on soittamassa Kuningaskobraa juuri ulko-oven edessä. Lopulta kärry ujutetaan hänen selkänsä takaa pihan sivuseinustalle, jossa tarjoilupöytä odottaa.
– Miten nämä kärryn jarrut toimivat? yksi kahvinkeittäjistä kuiskaa.
– Mukit ovat väärässä paikassa nyt.
– Maito unohtui!
Pian maito ilmestyy pöydälle.
– Eih, avasitko sinä uuden? Siellä oli jo avattu jääkaapissa!
Nyt lauletaan Pientä sydäntä. Kahvi alkaa jo hiukan jäähtyä.
Jos kahvia joudutaan heittämään pois, se on turhaan kuluttanut ympäristöä ja tuottanut päästöjä.
Yksi kahvikupillinen kuluttaa piilovettä huimat 14 ämpärillistä, suurimman osan kehittyvistä maista.
MITÄ KAHVI sitten kuluttaa? Ainakin vettä: elinkaarensa aikana yksi kahvikupillinen kuluttaa piilovettä huimat 14 ämpärillistä, suurimman osan kehittyvistä maista.
Kyseessä ei ole ihan niin suuri synti kuin miltä näyttää, tarkentaa elinkaariarvioita tekevä tutkija Kirsi Usva Lukesta. Osa määrästä on luonnollisia sateita. Kattavia tutkimuksia ei ole siitä, kuinka paljon kahvin vesijalanjäljestä on arveluttavaa.
Maailman neljästä suurimmasta kahvintuottajamaasta Brasiliassa, Indonesiassa ja Vietnamissa sataa paljon. Sen sijaan Etiopia kärsii usein kuivuudesta, joten sieltä tuotettu kahvi on riskialtis. Kahvipaketissa on yleensä papuja monista maista, eikä kuluttaja pysty varmistumaan, millaiselta viljelmältä ne ovat tulleet.
Kahvin hiilijalanjälki on puolestaan pieni, 0,26–0,67 hiilidioksidiekvivalenttia kiloa kohti, se kun on kasvikunnan tuote. Eläinperäinen ruoka tuottaa 2–40 hiilidioksidiekvivalenttia kilolta.
– Toisaalta kahvi ei ole välttämätön elintarvike. Tietyssä mielessä kahvin hiilijalanjälki on tarpeeton, miettivät Usva ja kestävyys- sekä hävikkitutkimuksia toteuttava Juha-Matti Katajajuuri Lukesta.
Lisäksi kahvia kulutetaan Suomessa niin paljon, että yhteensä suomalaisten kahvihiilijalanjälki on valtava. Tärkeintä olisi varmistaa, että se ei synny turhaan. Jos kukaan suomalainen ei heittäisi pannussa seisseitä kahviliruja pois, määrä vastaisi tuhansien henkilöautojen vuosittaisia kasvihuonepäästöjä, havainnollistaa Katajajuuri.
Kaarinan kirkon pihalla kitara vaikenee. Jono ilmestyy tarjoilupöydän luo. Ainasoja, Pitkänen, Vuoristo ja Jussila kaatavat kuppeihin kahvia. Se höyryää yhä. Koriin ilmestyy kolikoita ja seteleitä Yhteisvastuuta varten. Kukaan ei ota vettä tai mehua. Vain yksi juo teetä. Kaikki muut pyytävät kahvia.
KAHVILLA ON vielä yksi, vakava ympäristövaikutus. WWF:n mukaan kahvi on Suomen merkittävin kulutustuote, joka tuhoaa subtrooppisia metsiä ja muita luonnonvaraisia ekosysteemejä. Kakkossijalla oleva soija jää kauas taakse.
Suomessa myyty kahvi tuhoaa arviolta 280 jalkapallokentän verran metsää vuodessa. Ylipäätään 93 prosenttia siitä, miten suomalaisten kulutus köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta, syntyy oman maamme rajojen ulkopuolella.
– Kahvin viljely vaatii paljon maapinta-alaa, joten luonnonvaraista kasvillisuutta raivataan plantaaseiksi. Lisäksi syntyy kemikaalivaikutuksia lannoitteista ja tuholaismyrkyistä, selittää WWF:n kansainvälinen metsäasiantuntija Maija Kaukonen.
Toisaalta viljelmien erot ovat isot. Kahvipaketin kyljestä löytyvillä sertifikaateilla voi varmistua, että pavut on tuotettu luonnon kannalta kestävästi. Ympäristökriteereiltään tiukin on Rainforest Alliance -sertifikaatti.
Lisäksi koko EU:n kahvijalanjäljen pitäisi pian kutistua. Vuodenvaihteen jälkeen Eurooppaan ei enää saa tuoda metsäkatoa aiheuttaneita tuotteita.
– Tämä on yksi EU:n kunnianhimoisimpia ympäristölakeja, jonka toteutus varmaan aluksi huojuu, mutta pikkuhiljaa se muuttaa kahvinviljelyä, Kaukonen arvioi.
KAARINAN KIRKON pihalla laulu jatkuu. Kahvinkeittotiimi alkaa viedä tarvikkeita takaisin keittiöön. Vastaavia Yhteisvastuukahveja on juotu lukuisissa seurakunnissa ympäri Suomen. Järjestetään myös senioripiirejä, ystäväkahviloita, hautajaisia: tuhansia tilaisuuksia, joissa kahvipannu kuumenee.
Kirkko ei tilastoi kahvin menekkiä. Suntio Eeva Leino arvioi, että Kaarinan seurakunnassa kuluu yksi kahvipaketti viikossa. Jos muissa seurakunnissa kahvitellaan yhtä paljon suhteessa jäsenmäärään, Suomen kirkon piirissä ostetaan vuodessa 10 800 kahvipakettia.
Jos tästä kahvista päätyy viemäriin 10 prosenttia, kirkon piirissä on aiheutettu turhaan 1 080 kahvipaketin verran kielteisiä ympäristövaikutuksia.
Kahvihävikkiä syntyy, kun sitä keitetään varmuudeksi ja vahingossa liikaa. Järveläinen myöntää, että jokaisesta Kaarinan seurakunnan kahvitilaisuudesta jää aina jonkin verran kahvia yli. Pahimmillaan hän on heittänyt viisi kahvilitraa pois kymmenestä.
Määrä kuulostaa hurjalta, mutta kävijämäärään suhteutettuna se voi olla kohtuullinen. Suurimmat hävikkimäärät syntyvät salakavalammin. Yksi viemäriin kaadettu työntekijöiden kahvikuppi päivässä on vuodessa lähes 46 litraa kahvia.
– Meilläkin lojui aiemmin toimistolla aina päivän päätteeksi termarissa puolisen litraa kahvia, jota kukaan ei halunnut juoda, nauraa Maija Kaukonen.
Nykyään WWF:n toimistolla on kahvikone, josta saa yhden kupin kerralla. Myös Kaarinan seurakunnassa hävikkikahvin määrä on tänä keväänä romahtanut, kun eteisaulaan ilmaantui kahviautomaatti.
– Kahvin juomisesta sinällään ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Se on tärkeä osa suomalaista kulttuuria. Sen äärellä tullaan yhteen ja pidetään kiva hetki, miettii Kaukonen.
– Jokainen voi silti tehdä pikkuisen enemmän, että kahvin juominen olisi kestävää tulevaisuuden kannalta.
Kahvin juomisesta sinällään ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa.
YHTEISVASTUUTILAISUUS ON ohi, ja ihmiset tekevät lähtöä Kaarinan kirkon pihalta.
Kuinka paljon kahvia jäi yli? Pitkänen kurkistaa termoskannuun.
– Puoli pannullista, hän sanoo.
Sitä ei heitetä pois, vaan se saa jäädä termokseen työntekijöitä varten. Jos tuuri käy, hävikkikahvia ei syntynyt tänään lainkaan.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä