Kirkon juhlilla Tampereella keskusteltiin kirkon tulevaisuudesta. Tulevaisuus-paneeliin osallistunut E2-tutkimuksen toimitusjohtaja Karina Jutila pohdiskeli avauspuheenvuorossaan asiaa eri näkökulmista lähtien siitä, mahtaako kirkko olla kuin 1990-luvun Nokia?

– Liian pitkään liian menestynyt ja itsetyytyväinen, päästää kilpailijan markkinoille ja siinä se sitten menee? Jutila heitti varsinaisen paneelikeskustelun aluksi.

Tästä jatkettiin tarkastellen kirkon tulevaisuutta ja sen mahdollisia rooleja eri näkökulmista.

Tampereen helluntaiseurakunnan tiloissa pidettyyn keskusteluun osallistuivat Jutilan lisäksi Itä-Suomen yliopiston professori Arto O. Salonen, Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön johtaja Hanna Salomäki ja saman organisaation johtava asiantuntija Jyri Komulainen. Tilaisuuden juonsi Anna Patronen Kirkon viestinnästä.

Jos kirkon tilaa tulevaisuudessa haetaan, on Jutilan mukaan ensinnäkin ilmeistä, että Suomessa väestön sivistystaso laskee.

– Vaikka puhumme koulutustason noususta, sivistystaso laskee. Vaarana on myös moraalisen omatunnon lasku ja yhteisten arvojen katoaminen. Kirkko voisi puhua yhteisistä arvoista ja kantaa humanismin lippua, kuten se on tuhansia vuosia tehnyt, Jutila sanoi.

Toisaalta hän näki kirkolla paljon mahdollisuuksia myös yhteiskunnan sosiaalisen puolen toimijana tulevaisuudessa, jossa valtio hellittää otettaan.

– Emme me voi jättää ihmisiä köyhyyteen. En tarkoita, että kirkon pitäisi yksin hoitaa se asia. Meidän yhteiskuntamme muuttuu rajusti. Kirkon pitäisi rohkeasti valita asiat, joista se puhuu. Ellei kirkko uskalla valita, kuten Nokia, niin muut ottavat sen tilan.

Jutila viittasi myös tutkimuksiin, joiden mukaan nuorten suomalaisten taloudellinen tulevaisuudenusko on koetuksella.

Arto S. Salonen muistutti, että moni asia on Suomessa vielä erittäin hyvin. Kaikilla on syötävää ja puhdasta vettä. Terveyspalvelutkin sentään toimivat ja koulutukseen pääsee.

Mutta samalla elämä on Salosen mukaan monista mahdollisuuksista huolimatta pirstaloitunutta.

– Mikä on luovuttamatonta ja mikä on sen merkitys? Jos merkitys puuttuu, mitä se elämä on? Kirkolla olisi tässä paljon tarjottavaa, mutta käyttääkö kirkko sitä?

Olemme Salosen mukaan sisäänkääntynyt, itsetyytyväinen kansa. Miten eläisimme muita ja maailmaa varten?

– Itseensä kääntymisessä ei ole merkitystä. Kirkon perinteinen tapa on ollut, että eletään muita varten, maailmaa varten. Se on ajankohtaisempaa kuin vuosikymmeniin. Miten kirkko onnistuisi tämän sanoman sanoittamisessa? Salonen kyseli.

Kirkko voisi muistuttaa, että on kristinuskon vastaista lähteä erottelemaan ihmisiä.

VAHVAN KIRKON tunnistaa Salosen mukaan siitä, että se uskaltaa rakentaa siltoja. Erilaisuus ei voi olla uhka sellaiselle yhteisölle.

– Kirkko voisi ottaa kiinni ääripäistymisestä, joka on yhteiskunnassa vallassa tällä hetkellä ja kääntää yhteiskuntaa kohti toivoa ja rauhaa.

Entä miten kirkko voisi olla inklusiivinen, siis hyväksyä kaikenlaiset ihmiset mukaansa?

Jyri Komulaisen mukaan alkukristityt olivat moniäänisiä, minkä näkee jo evankeliumeista, joissa on hyvin erilaisia ääniä.

– Oli viisautta, että kirkko kanonisoi neljä evankeliumia. Inklusiivisuudella on perusta tietynlaisessa moninapaisuudessa.

Moniäänisyys ei kuitenkaan Komulaisen mukaan tarkoita sitä, että kaikki ideologiat voisivat löytää paikkansa kirkossa. Joitakin kriteerejä hänen mukaansa tarvitaan. Esimerkii sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastaan toimivia ideologioita ei kirkossa voi olla.

– Esimerkiksi Intian kastijärjestelmää ei voi olla kirkossa. Intian kristityt Intiassa kamppailevat kastikysymyksen kanssa, kastit ovat hiipineet kirkkoon. Eri kasteille on jopa omia kirkkorakennuksia.

Hanna Salomäki piti tilaisuuden aluksi nopean pohjustuksen siitä, minkälaiset parametrit tällä hetkellä kuvaavat esimerkiksi kirkon ja uskonnon roolia yhteiskunnassa. Hänen jatkokommenttiensa mukaan poliittisella kentällä yhteiskunnassa mennään tällä hetkellä myös todella jyrkkiin äänenpainoihin.

– Kirkko voisi muistuttaa, että on kristinuskon vastaista lähteä erottelemaan ihmisiä.

Valtakirkosta pienemmäksi muuttumisessa on Salomäen mukaan myös omat haasteensa.

– Se johtaa siihen, että ruvetaan puhumaan varovaisemmin ja varovaisemmin. Uskalletaanko puhua niin, että se räjäyttää keskustelun ja uskalletaanko ottaa sellaisia kantoja, jotka ovat yhteiskunnassa epäsuosittuja, Salomäki kyseli.

Keskustelussa käsiteltiin vielä myös kirkkoa sivistysinstituutiona ja hiljaisuuden lähteenä kaoottisen ja paljon kohinaa sisältävän elämän keskellä. Muutamissa kommenteissa haettiin myös seurakuntalaisen roolia tulevaisuuden kirkossa, joka tulee olemaan entistä vähemmän työntekijäkeskeinen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä