Yksi tämän vuoden merkittävimmistä ekumeenisista kokoontumisista pidetään tällä viikolla Ghanan pääkaupungissa Accrassa. Kyse on Global Christian Forum (GCF) -verkoston neljännestä maailmanlaajuisesta konferenssista.

Verkosto tunnetaan Suomessa huonosti, mutta maailmalla siitä on muodostunut toinen kansainvälisen ekumenian pääuoma Kirkkojen maailmanneuvoston rinnalle.

Foorumin perusperiaatteiden mukaisesti puolet osallistujista kutsutaan perinteisistä kirkoista ja puolet uusista kristillisistä yhteisöistä

Foorumin ensimmäistä maailmanlaajuista konferenssia Kenian Limurussa 2007 sanottiin nykyisen kristikunnan laajapohjaisimmaksi tapaamiseksi. Sen jälkeen vastaava tapahtuma on järjestetty Indonesiassa 2011 ja Kolumbian Bogotássa 2018, ja osallistujien kirjoa kasvatettiin entisestään. Kehitystä pyrittiin jatkamaan Ghanassa.

Foorumin perusperiaatteiden mukaisesti puolet osallistujista kutsutaan perinteisistä kirkoista ja puolet uusista kristillisistä yhteisöistä, kuten helluntailaisista, evankelikaalisista ja globaalin etelän kotoperäisistä kirkoista.

Ghanaan kutsutut noin 250 osallistujaa kattoivat kaikki maanosat ja käytännössä kaikki kristinuskon suuntaukset.

– Tapahtuma on ainutlaatuisen kirjava ja äärimmäisen kiinnostava, konferenssiin osallistuva Kirkon ulkoasiain osaston johtaja Kimmo Kääriäinen kiteyttää.

GLOBAL CHRISTIAN FORUM -toiminta käynnistyi vuonna 1998 Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) silloisen pääsihteerin Konrad Raiserin aloitteesta.

Taustalla oli neuvoston havahtuminen kristikunnan muutokseen: kristillisyyden painopiste oli siirtynyt globaaliin etelään, ja siellä oli paljon uusia, nopeasti kasvavia kirkkoja, joita perinteinen esityslistaekumenia ei kiinnostanut. Tarvittiin jotakin uutta.

KMN lähestyi Maailman Evankelista Allianssia, Maailman helluntaiyhteisöä Pentecostal World Fellowshipiä sekä roomalaiskatolista kirkkoa. Nämä neljä rakennetta toimivat edelleen GCF-verkoston virallisina taustaorganisaatioina.

Syntyi ekumeenisen kanssakäymisen muoto, jossa eri kirkkoihin kuuluvat kristityt oppivat toisiltaan henkilökohtaisen tutustumisen kautta.

Kaikissa foorumin tapahtumissa osallistujat viettävät osan ajasta pienryhmissä, joissa kukin kertoo oman henkilökohtaisen tarinansa siitä, miten on löytänyt paikkansa Jeesuksen seuraajien joukossa ja millaista matkanteko Jeesuksen kanssa on ollut. Muiden tehtävänä on kuunnella ja esittää korkeintaan tarkentavia kysymyksiä. Kyseenalaistaminen on kielletty.

Vaikka ohjelmaan sisältyy aina myös raamatunopetusta, luentoja, rukousta ja kanavatyöskentelyä, juuri näiden henkilökohtaisten ”uskonkertomusten” jakaminen tekee konseptista ainutlaatuisen.

Aina, kun ymmärrys toisesta ihmisestä lisääntyy, se lähentää. Samalla voi muuttua käsitys koko kirkkokunnasta.

Kertomusten myötä jamaikalainen karismaatikko, kanadalainen metodisti ja pohjoisafrikkalainen kopti voivat tunnistaa toisissaan veljen tai sisaren Kristuksessa.

Kimmo Kääriäisen mieleen jäi Bogotán tapahtumaan osallistunut ortodoksimies. He olivat tutustuneet muissa ekumeenisissa konferensseissa, mutta vasta miehen uskonkertomuksen kuuleminen avasi kunnon näkymän hänen sisimpäänsä ja vakaumukseensa.

– Aina, kun ymmärrys toisesta ihmisestä lisääntyy, se lähentää. Samalla voi muuttua käsitys koko kirkkokunnasta.

MAAILMANLAAJUISTEN KONFERENSSIEN lisäksi Global Christian Forum -tapahtumia on toteutettu eri maanosissa, naapurimaiden kesken sekä joissakin maissa jopa kansallisesti.

Esimerkiksi Suomessa järjestettiin vuonna 2010 Pohjoismaiden ja Baltian alueellinen GCF-tapaaminen, joka kokosi yli 40 kristillisten yhteisöjen edustajaa Pohjoismaista, Baltiasta, Venäjältä ja Valko-Venäjältä.

Foorumin tavoitteena ei ole korvata Kirkkojen maailmanneuvostoa eikä kirkkojen kahdenvälisiä oppikeskusteluja. Päinvastoin, foorumin toiminnassa tapahtuva tutustuminen hyödyttää virallisemman ekumenian muotoja, sanoo Ghanan kokoukseen osallistuva teologian tohtori, helluntailainen Harri Koskela.

– Kun tutustutaan, se voi johtaa siihen, että kirkkokunnat pystyvät sopimaan helpommin esimerkiksi virallisista oppikeskusteluista tai käytännön yhteistyöhankkeista.

Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa kansalliset ekumeeniset neuvostot ovat saaneet 2000-luvulla runsaasti uusia jäsenyhteisöjä, ja yhtenä tekijänä ilmiön taustalla on pidetty kansainvälisestä Global Christian Forum -toiminnasta saatuja kokemuksia.

Suomessa luterilais-helluntailaiseen neuvottelukuntaan kuuluva Koskela on vaikuttunut siitä, miten lämpimästi foorumiin osallistuvat vanhojen kirkkojen edustajat suhtautuvat helluntailaisiin ja muihin uudempien kirkkokuntien edustajiin.

– On innostavaa tavata edustajia kirkoista, joita hädin tuskin tietää olevankaan.

Koskela ja Kääriäinen arvostavat sitä, että foorumin tapahtumissa keskitytään kaikkia kristittyjä yhdistävään ydinainekseen, Jeesukseen Kristukseen pelastajana. Kristikuntaa jakavia opillisia kysymyksiä pyritään tietoisesti välttämään.

– Uskonkertomusten kautta tällaiset asiat voivat joskus nousta ryhmissä esille. Silloinkin voi toivoa, että keskinäinen ymmärrys lisääntyy riippumatta siitä, ollaanko itse asiasta samaa mieltä vai ei, Kääriäinen sanoo.

BOGOTÁN JÄLKEEN Kääriäinen ja Koskela keskustelivat kansallisen GCF-konferenssin järjestämisestä Suomessa, mutta suunnitelma raukesi koronapandemiaan.

Epävirallisesti foorumin uskonkertomusmetodia on toteutettu Suomessa ainakin Kirkon ulkoasiain osaston työyhteisöpäivässä, Espoon kirkkoherrojen kesken, katolilais-helluntailaisessa keskusteluryhmässä sekä Kuopion kirkkopäivillä vuonna 2013.

– Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa tämä voisi olla hyvinkin toimiva konsepti, Kimmo Kääriäinen arvioi.

– Toisaalta uskonkertomusten jakaminen voi avata keskinäistä ymmärrystä jopa luterilaisen kirkkomme sisällä.

Kaikille kristityille oman hengellisen kasvupolun sanoittaminen ei ole helppoa. Ghanaan matkanneen suomalaisen ortodoksin Maria Mountrakin mukaan se koskee esimerkiksi monia ortodokseja.

– Sellainen ei ole meille tyypillistä. Itse olen ekumeenisesti jo sen verran marinoitunut, että asia on minulle ok, mutta kymmenen vuotta sitten olisin varmasti ollut ihan hämilläni. Pitää rohkeasti heittäytyä mukaan, Kirkon lähetystyön keskuksessa työskentelevä Mountraki toteaa.

KUN FOORUMIN toimintaa käynnistettiin, ajatuksena oli, että kyse on tilapäisestä hankkeesta, joka päättyy Kirkkojen maailmanneuvoston vuoden 2013 yleiskokoukseen Etelä-Korean Busanissa. Toimintaa päätettiin kuitenkin jatkaa.

KMN:n keskuskomiteaan ja Euroopan kirkkojen konferenssin hallitukseen kuuluvan Maria Mountrakin mielestä konseptin tarve on vain lisääntynyt vuoden 1998 jälkeen. Yhteiskunnan polarisaatio ja nationalismin voimistuminen ovat tulleet myös uskonyhteisöjen sisälle ja välille.

– Niitä kuiluja pitää kaventaa, ja yhteen tuleminen on siihen paras tapa.

Suomesta Ghanan tapahtumaan osallistuvat myös Tampereen piispa Matti Repo, helluntailainen teologian tohtori Sanna Urvas sekä luterilainen Saara Alamäki Kirkkohallituksesta.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko lukeutuu kansainvälisen GCF-toiminnan merkittävimpiin yksittäisiin rahoittajiin.

Juttua varten haastateltiin myös Global Christian Forumin kansainväliseen komiteaan vuosina 2006–2018 kuulunutta rovasti Pirjo-Liisa Penttistä.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä