Kulttuurikeskus Sofia Helsingin Vuosaaressa on omalaatuinen kirkollinen rakennelma, kuin ekumeenisen retriittikeskuksen ja kaikille avoimen kaupunkiluostarin yhdistelmä.

Myöskään keskuksen yhteisökodissa asuva isä Ambrosius, Sofian primus motor, henkinen johtaja ja esimies, ei ole sovinnaista sorttia.

78-vuotias Helsingin ortodoksisen hiippakunnan eläköitynyt metropoliitta tekee yhä töitä täyttä höyryä. Hän pyörittää Sofian säätiötä, pitää esitelmiä, osallistuu keskusteluihin, toimittaa liturgioita ja kirjoittaa uutta kirjaa. Vain kirkkonsa hallintotehtävistä hän näyttää luopuneen.

– Ehkä on sielunpelastukseni kannalta hyvä, että voin keskittyä kirkon ydinmissioon enkä organisaation rukkaukseen. Olen kiitollinen, että saan taitojeni ja voimieni mukaan vaikuttaa kirkostamme ulospäin.

Kuolemattomana ikiliikkujana hän ei itseään pidä.

– Aion muuttaa täältä [Sofiasta] suoraan taivaaseen! Maksimos Tunnustaja sanoi jo 600-luvulla, että taivaaseen pääsevät kaikki ne, jotka sinne kaipaavat.

Kristitty muistaa kuolevaisuutensa. Uteliaalle ja elämänmyönteiselle miehelle edellinen ei tarkoita elämänjanon sammuttamista, päinvastoin. Elämänjano on myös iankaikkisen elämän halua.

– Tietoisuus tiimalasin hupenemisesta lisää jokaiseen hetkeemme ainutkertaisuutta.

SIIRRYMME RAVINTOLAN sisälle viime vuonna rakennettuun lasikuutioon, verannalle, jolta on miellyttävän rauhoittava merinäköala.

Ambrosius avaa verhot, jotka estävät näkyvyyden ravintolasaliin, ja ihmettelee, miksi ne on ylipäänsä pitänyt pistää kiinni.

– Eihän täällä ole mitään salaisuuksia!

Juuri pyhien salaisuuksien kohtaamista toivovaa kansaa kuitenkin kaiketi vaeltaa tähän kokoushotellinakin toimivaan keskukseen, jossa järjestetään seminaareja, luento- ja keskustelutilaisuuksia, taidenäyttelyitä ja retriittejä.

Piispa emerita Irja Askola on kutsunut Sofiaa ”City-Valamoksi”. Ambrosius toppuuttelee rinnastusta.

– Se on ihan hieno ilmaus, mutta me päätimme olla käyttämättä tuota termiä, koska emme kilpaile Valamon kanssa.

Vahvoja yhtäläisyyksiä niiden välillä kyllä löytyy, astian maku on sama. Ambrosius nosti tunnetusti Uuden Valamon taloudenhoitajana luostarin kukoistukseen.

Hotellin, kulttuurikeskuksen, kansanopiston ja asuntolan rakennuttaminen ja rahankerääminen Valamoon oli samanlainen suurprojekti kuin Sofian rakentaminen. Niistä kummastakin kehittyi kohtaus- ja hiljentymispaikkoja etsijöille ja pyhiinvaeltajille.

Parikymmentä vuotta sitten metropoliitta ystävineen sai vision pääkaupunkiseudulle rakennettavasta keskuksesta, joka toimisi ortodoksisen kulttuurin elävöittämässä hengessä.

Perustettu säätiö keräsi monta miljoonaa euroa entisen kurssikeskuksen OP-opiston ostamiseksi. Verkostoitumisen mestarin suhteet talous- ja kulttuurielämän vaikuttajiin sekä poliittisiin päättäjiin mahdollistivat onnistumisen.

– Hyvin sekalainen ystäväpiirini ei rakennu poliittisten ja uskonnollisten jäsenkirjojen mukaan. Se joukko on suuri voimavara ja pitää minut henkisesti paljon vireämpänä kuin muuten olisin.

”Tietoisuus tiimalasin hupenemisesta lisää jokaiseen hetkeemme ainutkertaisuutta.”

PYHÄN VIISAUDEN kappeli, Sofian sydän, on ortodokseille tuttuun tapaan hieman hämärä mutta värikylläinen tila ikoneineen.

Penkeillä on luterilaisen kirkon virsikirjoja: suuri osa kulttuurikeskuksen kävijöistä on luterilaisia.

– On upeaa, että kappelissa järjestetään myös luterilaisia messuja, tulevanakin pääsiäisenä.

Mitä muuta on tarjolla?

– Täällä on paljon enkeleitä ja spirituaalista tatsia, upea miljöö ja mahdollisuus katsoa elämää vähän toisesta perspektiivistä.

Joulukuussa olin kappelissa palveluksessa, jossa Herran siunauksen lausui Irja Askola. Ortodoksikollega oli organisoinut luterilaispiispan 70-vuotisjuhlat.

Vuonna 2015 Askola piipahti Ambrosiuksen kutsusta Uspenskin katedraalin alttarille seuraamaan pappisvihkimystä.

Naiset ovat harvemmin vastaavalla tavalla partasuiden vierellä pienemmän kansankirkon kinkereissä.

– Minä en tee eroa luterilaisen naispapin ja miespapin välillä, Ambrosius sanoo hymyillen.

Ortodoksinaisten pappeutta hän ei pidä vielä mahdollisena askeleena, vaikka asiasta jo puhutaankin. Naisten diakonaatti toteutuu ”todennäköisesti nopeammin”.

USPENSKIN TILAISUUTTA seurasi myrsky vesilasissa. Metropoliitta joutui puhutteluun Konstantinopolin patriarkaattiin.

– Sieltä ei normaalisti puututa asioihimme, mutta totta kai reklamointiin oli reagoitava. Se oli suomalaisten omaa hölmöyttä.

Ambrosius sanoo olevansa uskonopiltaan ”ihan perinteinen”, mutta vertaisryhmäänsä suhteutettuna hänessä on radikaalin ja ennakkoluulottoman uudistajan taipumusta.

– Ison asian takia voin vähän rajojakin rikkoa, mutta tässä tapauksessa ei edes rikottu mitään. Ekumeniassa täytyy joskus ottaa yllättäviäkin uusia askelia. Ei yksi pääsky kesää tee, mutta se on kevään merkki.

Synkretismiksi eli uskontojen sekoittamiseksi väitettiin sitä, että diakonit rohkenivat rukoilla Uspenskissa ”piispamme Irjan” puolesta.

– Mystiikka, pyhän kokeminen ja kohtaaminen, ylittää kirkkokuntien ahtaat instituutionaliset rajat.

Vain avautumalla pieni kirkkokunta voi tuoda entistäkin suuremman panoksen Suomen hengelliseen elämään. Avoimuudella Ambrosius tarkoittaa aktiivista vuorovaikutusta muiden kanssa ja toinen toiselta oppimista.

– Oleellista ortodoksikirkon tulevaisuuden kannalta on, haluaako se olla sisäänpäin kääntynyt getto vai ulospäin avautuva ekumeeninen yhteisö.

”Mystiikka, pyhän kokeminen ja kohtaaminen, ylittää kirkkokuntien ahtaat instituutionaliset rajat.”

KULTTUURIKESKUS ON avara keskustelufoorumi, jonne ovat tervetulleita kaikki henkisestä kasvusta ja hiljentymisestä kiinnostuneet sekä hyvän elämän etsijät.

Ekumeniassa sekä uskontojen dialogissa kaivataan enemmän moniäänisyyttä.

– Täällä on avoimuutta puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Joka asiaan ei tarvitse tarjota valmiita vastauksia. Henki puhaltaa silti tavalla tai toisella.

Ambrosius ei ole huolissaan siitä, etteikö Kristuksen työn merkitys ja ainutkertaisuus olisi jatkossakin kulmakivi muiden katsomusten kohtaamisessa.

Kirkolla on oma ”ydinbisneksensä”, mutta omaa ja yhteistä ymmärrystä asioista voidaan syventää.

– Jokainen meistä on tavallaan hengellisellä tiellä ja etsimässä lisää. Ei Jeesuskaan sanonut, että minä olen valmis paketti vaan tie, totuus ja elämä.

Ambrosius kertoo heränneensä edellisyönä jo kolmelta. ”Hengen johdatuksena” hänen käsiinsä osui kirja mystiikan teologiasta, jonka trendejä näkyy aikamme asennemuutoksessa.

– Jumalan työ nähdään nykyään myös kaikessa aidossa etsimisessä ja totuuteen pyrkimisessä. Jo 300-luvulla suuret kirkkoisät sanoivat, että Platon ja Aristoteleskin ovat nähneet välähdyksiä Pyhästä Hengestä.

Jumala puhuu erilaisten hengellisyyden muotojen kautta.

– Eri suuntausten ei tarvitse eivätkä ne voi panna hynttyitä yhteen, mutta meidän täytyisi oppia näkemään Jumalan luomistyön moninaisuus.

Tämä on globaalin vuorovaikutuksen ja rauhan lähtökohta. Ellei ihmisten erilaisuutta ja itsenäisyyttä kunnioiteta, jossain ollaan aina napit vastakkain aatteellisesti tai sotilaallisesti.

Ambrosius viittaa Venäjän patriarkkaan Kirilliin, joka on ”isovenäläinen nationalisti”.

– Hänen hyvin traagisia lausuntojaan ja toimiaan ei voi hyväksyä millään tavalla. Kirill ihmetteli minulle jo vuonna 1994, miten kummallista on, että Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan välillä on raja.

”Kirill ihmetteli minulle jo vuonna 1994, miten kummallista on, että Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan välillä on raja.”

JUURI VALMISTUNEESSA Sofian lisäsiivessä on 25 uutta, valoisaa ja nykyaikaista hotellihuonetta. Huoneisiin tulee taidegrafiikkaa ja käytävien seinille taideteoksia, joista useimmat ovat Ambrosiuksen.

Lattioilla on ripustamistaan odottavia teoksia, pääosin tasokkailta modernistitaiteilijoilta.

Taidekeräilijä korostaa, että taiteella on ihmisyyden henkisen evoluution kannalta valtava merkitys.

Uskonnollinen taide tuo toisen ulottuvuuden elämän peruskysymysten tarkasteluun, mutta merkittävä askel Ambrosiuksen tiellä oli silmien avautuminen laajasti taiteelle. Monet muutkin kuin uskonnolliset taiteilijat kuvaavat usein upeasti näkymätöntä maailmaa.

Kulttuurikeskuksen uumenissa on uusi Sofian taidegalleria. Avajaisnäyttelynä on Marjatta Tapiolan Pyhän Antoniuksen kiusaukset.

200-luvulla vaikuttanut luostariliikkeen perustaja taisteli demoniensa kanssa, kohtasi ja nitisti aikansa houkutukset. Kiusaukset ovat yhä keskellämme, vaikka ne ovat muuttaneet muotoaan.

– Mekin olemme salaisuuksien lähteillä, etsimässä viisautta. Täällä on tilaa meidän kaipauksellemme, kasvulle ja kirkastumiselle. Pyhyydelle.

HAASTAVAN NYKYTAITEEN tulkitseminen on luonteeltaan samankaltaista kuin uskon pyhien salaisuuksien lähestyminen.

– Mysteeriä on vaikea analysoida ja kuvailla, se pitää kokea.

Isä Ambrosius soisi, että mahdollisimman moni ihminen pysähtyisi mysteerin äärelle ennen kuin heidät pysäytetään vaikkapa sydänkohtauksen, avioeron tai konkurssin kautta.

Kun kiinnostus ortodoksista kirkkoa kohtaan lisääntyi 1970-luvulta lähtien, muutama luterilainen pappi kuittasi sen toteamalla: ”Se on vain sitä mystiikkaa.”

Tuore ortodoksi tuli vastakkaiseen johtopäätökseen.

– Kun mystiikasta kuoritaan pois romantiikan ohut pintakerros, pohjalle jää uskonto mysteerinä ja ihmeenä.

Sosiologit ja uskontotieteilijät määrittelevät ihmisten kiinnostuksen uskontoon usein uushenkisyydeksi, josta puhuttiin aiemmin New Age -liikkeenä.

– Moni kirkon edustaja kokee sen ”henkisyyden vallankumoukseksi”, joka syrjäyttää uskonnon.

Ambrosius ei näe nuoren polven henkisyyden kaipuuta uhkana, vaan mahdollisuutena mysteeristä kiinnostumiseen.

Tehtävänä on antaa kannustusta ja virikkeitä niille, jotka etsivät elämän tarkoitusta, vaikka samalla on toki kunnioitettava toisten elämänratkaisuja.

– Tässä olisi kaikille kirkoille tuhannen taalan paikka, mutta me kohtaamme henkiset etsijät huonosti, kun yritämme vangita heidän kysymyksensä meidän dogmiemme sisään.

PAASTOLLA VALMISTAUDUTAAN pääsiäiseen, joka on suurin mysteeri.

– Askeesilla ja pyrkimyksellä yksinkertaiseen elämään alkaa olla myönteinen kaiku. On ilolla pantava merkille, että näkyvissä on entistä enemmän kaipausta Jumala-yhteyteen, valoon.

Kristillisessä elämäntyylissä keskeinen kysymys on, mitä minä voin antaa omastani. Paasto kannustaa lähimmäisen auttamiseen.

Annamme aikaa tai aineellisia resursseja, kohtaamme toisen ihmisen. Myös henkisen ja hengellisen tuen tarjoaminen, kuunteleminen ja myötäeläminen on olennaista.

– Lähimmäisen palveleminen ei ole vain seurausta kristillisestä vakaumuksesta. Se on osa itse uskon salaisuutta. Kleemens Aleksandrialainen sanoi 200-luvulla: ”Kun näet veljesi, näet Jumalan”.

Ortodoksikirkoissa on luettu 1600 vuoden ajan Johannes Khrysostomoksen eli Kultasuun pääsiäissaarna, joka on ”mahtava ylösnousemuksen, rakkauden ja suvaitsevaisuuden ylistys”.

Kultasuu asettaa upeassa puheessaan uskon keskukseksi Kristuksen, joka kutsuu juhlaan jokaisen – niin paastonneet kuin paastoamattomat, itsensä kieltäjät ja kevytmieliset.

– Kultasuun ja kirkon julistamaan iloon ei mahdu moralismin hiventäkään. Sen vuoksi pääsiäisen uskonto ei suostu aseeksi niille, jotka haluavat tuomita ihmisen.

”Älköön kukaan peljätkö kuolemaa, sillä Vapahtajan kuolema on meidät kuolemasta vapahtanut.”

– Se on pääsiäisen rajuin otsikko, meille moralisteille, meille moraalittomille, jokaiselle meistä.

PÄÄSIÄINEN ON paratiisin esimakua ja iloa. Isä Ambrosiuksen mielestä on hyvä, että kirkko tekee puhutun sanan ja opetuksen rinnalla entistä enemmän tilaa ylistykselle, juhlalle ja ilolle sekä muistuttaa elämän kauneudesta.

Ylösnousseen Kristuksen kirkkaudesta avautuu näköala iankaikkisuuteen. Siitä syntyy se kuolemankin voittava ilo.

– Edessämme on onnellinen matka eteenpäin.

Kirkko on ilon välittämisen lisäksi suolana, valona ja hiivana maailmassa tänäkin aikana, jolloin on paljon sekä tietoista että intuitiivista etsintää.

– Joka kerta kun istun ihmisten kanssa iltaa, spirituaaliset kysymykset nousevat esiin. Heitän keskusteluun muutaman täkyn ja provosoin vähän pohtimaan asioita.

Laajalti sivistynyt keskustelija ei luennoi tai saarnaa totuuksia ylhäältäpäin, vaan lausuu aforismin kaltaisia kommentteja ja kysymyksiä, jotka jäävät mietityttämään.

Uusi kohtaaminen tapaa alkaa kysymyksellä: Miten sielusi voi?

Hyvästellessä taas tulee toivotus tai hilpeä huomautus enkeleistä, jotka ovat matkassa mukana.

Nämä avainlauseet Ambrosius saattaa sanoa silmää iskien. Aika velikulta korkeasti kunnioitetuksi ”isäksi”.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä