Kouvolan taidemuseo Poikilon näyttelyssä koetaan luonnon harmoniaa ja säröjä paratiisissa

Diary. Aktiivi ja liitu kirjan sivuille. Kuva: Emilia Karhu.

Kouvolan kuvataiteilijaksi vuosiksi 2023–2025 valitun Hanna Peräkylän laaja näyttely Temporary Setting (Väliaikainen asetus) Kouvolan taidemuseo Poikilossa käsittelee ihmisen suhdetta ympäristöön, kulutukseen ja muistiin.

Tekstiiliteoksissa, maalauksissa ja installaatioissa on käytetty monenlaisia kierrätysmateriaaleja kuten pyörän ja traktorinrenkaan sisäkumeja, tekstiilejä, turvavöitä, nauloja, sähköjohtoja, pellava- ja puuvillalankaa, kuparilankaa, hyllylevyjä, rakennushuopaa ja ruosteisia tikapuita.

Näyttelyn tunnelma on herkkä ja rauhoittava. Teosten värimaailma on luonnonmukainen. Peräkylä haluaa huomioida ekologisessa keskustelussa myös taiteen ympäristöjäljen: työtapojen ja materiaalivalintojen ekologisuuden sekä itse tehtyjen väriaineiden mahdollisuudet.

Peräkylä on valmistunut Aalto yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta vuonna 2013 ja asuu Voikkaalla. Hänellä on työhuone Kuusankosken Taideruukilla.

Peräkylä on kutsunut mukaan näyttelyynsä myös performanssitaiteilija Leena Kelan. Kino-Poikilossa voi katsoa näyttelyyn tutustumisen lomassa Kelan kolme lyhyttä videoteosta, jotka pohtivat aikaa, ihmisen vaikutusta luontoon ja maaperään sekä sitä, mitä ihmisestä jää lopulta jäljelle. Videot on kuvannut Jussi Virkkumaa.

Videoissa Kelaa kiinnostaa muun muassa syvä aika, lepo, rauha ja kiireettömyys. Hän silittää 1,8 miljardia vuotta vanhaa graniittilohkaretta, jonka ihminen on äskettäin leikannut irti ikuisesta kalliosta, ja asettuu sen päälle makaamaan. Hän pohtii, kuinka lähes kaikki ihmisruumiin alkuaineet ovat peräisin tähtipölystä, jolloin myös meidän olemassaolomme ulottuu miljardien vuosien taakse.

Kelaa kiinnostaa myös, miten luonto valtaa takaisin itselleen ihmisen muokkaamia alueita kuten vanhoja louhoksia, hakkuuaukeita ja turvesoita.

”Muistelen tulevaisuuksia, joissa ei ole kiire. Lepään toipuakseni ja voittaakseni tämän uupumuksen. Lepään selvitäkseni nostalgian tunteesta ja siirtyäkseni ajassa eteenpäin. Nostalgia ei pelasta meitä tuholta. Kosketan kiveä ja mietin, millainen tämä paikka on miljoonan vuoden kuluttua, kun ihmisen aikakausi on enää jälki kalliota peittävässä sedimentissä”, hän sanoo videolla.

Taidenäyttely ja videoteokset ovat esillä taidemuseo Poikilossa 28.4. saakka.

Hiding. Akryyli- ja öljyväri, tussi tekstiilille, lanka ja naula. Kuva: Emilia Karhu.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Aktivistille kristillinen toivo on vankka perusta – Navalnyi halusi osoittaa, ettei Putin voi nujertaa häntä
Seuraava artikkeliSaamelaiset kirkossa -hanke etenee – tekeillä antologia saamelaisten ja kirkon suhteesta

Ei näytettäviä viestejä