Hassan Blasim: Täyslaidallisia. Kootut novellit. Suomentanut Sampsa Peltonen. WSOY 2023. 298 sivua.

Kuka suomalainen kirjailija on kyseessä? Ensimmäinen vihje: hän on voittanut brittiläisen The Independent -lehden arvostetun kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014. Toinen vihje: The Guardian on kutsunut häntä jopa parhaaksi elossa olevaksi arabiankieliseksi kirjailijaksi. Kolmas vihje: hän on kotoisin Irakista, mistä hän pakeni Saddam Husseinin hallintoa Suomeen 2000-luvun taitteessa.

Oikea vastaus on Hassan Blasim, ja jos et vielä ole tutustunut Blasimin novelleihin, niin juuri nyt on paras hetki korjata tilanne. Hiljattain julkaistuun novellikokoelmaan Täyslaidallisia on koottu kaksi aiemmin julkaistua kokoelmaa Vapaudenaukion mielipuoli (2012) ja Irakin purkkajeesus (2013). Lisäksi mukana on kolme uutta, tätä kokoelmaa varten suomennettua novellia.

Blasim on kirjoittanut pääasiassa novelleja, ja ehkä siksi hänen teoksensa eivät ole saaneet Suomessa lukevalta yleisöltä aivan sitä huomiota, joka niille kuuluisi. Kiittävistä kritiikeistä huolimatta kirjastojen varausjonot ovat varsin maltillisia.

Täyslaidallisissa, kuten muissakin Blasimin teoksissa, limittyvät kaksi teemaa: Toisaalta hän kirjoittaa synnyinmaansa lähihistoriasta, sen verisistä sodista sekä aatteellisesta ja uskonnollisesta heilunnasta. Toisaalta aiheena ovat turvapaikanhakijoiden kokemukset Euroopassa ja erityisesti Suomessa. Blasim kirjoittaa yhtä sujuvasti irakilaisesta pikkukylästä, Abu Ghraibin vankilasta, suomalaisesta vastaanottokeskuksesta ja uusnatsien baarista.

Näitä tosielämän teemoja Blasim käsittelee painajaisiin vivahtavan fantasian avulla. Usein tarina alkaa kuin dokumentti mutta saa pian kummallisia piirteitä. Todentuntuinen sekoittuu epätoteen ja houreisiin. Esimerkiksi Onkalossa päähenkilö putoaa kuoppaan, joka paljastuukin kokonaan toiseksi ulottuvuudeksi. Oman erikoisen kierteensä tekstiin tuo se, että muutamissa novelleissa on mukana henkilö nimeltään
Hassan Blasim.

Shiiataustainen, nykyään uskonnoton Blasim käsittelee teksteissään myös poliittista islamia. Hän onkin kertonut kirjoittavansa Suomessa niistä teemoista, joista ei olisi voinut Irakissa kirjoittaa: politiikasta, uskonnosta ja seksistä.

Jos kirjallisuudessa harrastettaisiin sisältövaroituksia, Blasimin novellien eteen sellainen pitäisi lisätä ainakin raa’asta väkivallasta. Tarinoiden tunnelma ei silti ole pelkästään synkkä vaan hetkittäin jopa hersyvän hauska. Blasimilla on taito pitää tekstissä yllä inhimillistä toivoa nimenomaan huumorin kautta myös epäinhimillisten olosuhteiden keskellä.