Opetuslapset olivat nähneet heille tuntemattoman miehen auttavan ihmisiä. Hän oli auttanut ihmisiä pois pahojen henkien vallasta Jeesuksen nimessä. Opetuslapset olivat yrittäneet estää miestä, ”koska hän ei kuulu meihin”. Näin he perustelivat Jeesukselle toimintaansa. Mies ei kuulunut meihin.
Tämä oli opetuslasten perustelu, mutta evankeliumi antaa ymmärtää, että Jeesus ei tätä perustelua hyväksynyt. Se, että ei kuulu meihin, ei kuulu meidän joukkoomme, ei ole oikea peruste torjua toista ihmistä tai hänen tekojaan.
Eikö tämä Jeesuksen muistutus on meillekin tarpeellinen? Meidänkin on vaikea nähdä ja tunnustaa hyvien asioiden tapahtuminen muualla kuin omassa piirissämme, omassa kirkossa, uskontokunnassa, omassa puolueessa. Oma kaveripiiri on kaikella tavalla järkevämpi kuin nuo muut, jotka vaikuttavat vähän kummallisilta. He ovat erilaisia kun eivät kuulu meihin.
Näin yksinkertaista meidän ajattelumme usein on. Me iloitsemme kun näemme Jumalan toimivan keskellämme. Mutta kun kuulemme Jumalan hyvistä teoista vähän etäämmällä ja meille vieraammissa puitteissa, voi reaktiomme jäädä siihen, että kyselemme, millähän voimalla nuokin asiat tapahtuvat.
Tällaisesta itsekeskeisestä oikeassa olemisen harhasta Jeesus meitä tänään herättelee. Herättelyyn on aihetta. Ei taida olla ihan järkevää ajatella, että juuri minulle olisi valjennut kaikki viisaus ja ymmärrys uskon salaisuuksista tai yleensäkin elämästä.
Toiset uskonsuunnat ymmärtävä omasta perinteestään käsin uskon salaisuutta. Meidän ei tarvitse eikä pidä nähdä heitä vastustajinamme. Älkää estäkö heitä, Jeesus sanoo meille tänään. Älkää estäkö vaan iloitkaa, kun heidän työnsä menestyy.
Joka tekee työtään Jeesuksen nimessä ei ole meitä vastaan. Hän on meidän puolellamme.
Samasta asiasta kuulimme Paavalin kirjoittavan filippiläisille: ”Toiset julistavat Kristusta juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin ja uskovat näin tehdessään tuottavansa minulle murhetta täällä vankeudessani. Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vaan kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.”
Tärkeintä on, että Kristusta julistetaan. Se on kirkon, kaikkien uskontokuntien yhteinen tehtävä. Me erilaiset ihmiset teemme sen väistämättä eri tavoin. Ei se ongelma.
Mutta se ongelma, jos me ryhdymme kinastelemaan ja hukkaamaan voimavaroja toistemme syyttelemiseen ja estelemiseen. Tämä ei ole Jumalan tahto.
Ennen vangitsemistaan ja kuolemaansa Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta, että he yhtä olisivat. (Joh. 17: 21) Jeesus tiesi, että me tulemme tarvitsemaan tätä rukousta. Hän tahtoo, että me edelleen jatkamme tätä rukousta. Rukousta yhteyden puolesta.
Yhteys on kaikella tavalla hoitava ja parantava asia. Kun vakava sairaus yllättää yhteyksiin väistämättä tulee säröjä ja katkoksia. Normaalit arkirutiinit muuttuvat ja samalla toisten ihmisten tapaaminen muuttuu suuresti.
Alkujärkytyksessä moni haluaakin olla yksin ja sopeutua uuteen tilanteeseen itsekseen tai läheisten kanssa.
Mutta toipumisessa ja paranemisessa olennaista on yhteys toisiin ihmisiin. Me ihmiset kuulumme yhteen. Yhteys parantaa.
Jeesus tuli parantamaan ja pelastamaan. Uudessa testamentissa esiintyy usein kreikan kielen sana sôdzô, mikä tarkoittaa sekä pelastamista, parantamista että eheäksi tekemistä.
Jeesus tuli eheyttämään elämäämme. Kaikki sairaudet eivät parane, mutta sairaudenkin keskellä ihminen voi eheytyä löytää uutta. Ihminen voi pelastua, koska Jeesus pelastaa.
Siksi tärkeintä on, että Jeesusta Kristusta julistetaan. Julistetaan sanomaa armosta ja anteeksiannosta. Sairaudet eivät ole synnin seurausta, mutta me kaikki, terveet ja sairaat, teemme vääriä tekoja ja tarvitsemme anteeksiantoa.
Jumalan Jeesuksessa lahjoittama täydellinen anteeksianto hoitaa ja parantaa, eheyttää särkyneitä.
Tämä saivat ensimmäiset opetuslapsetkin kokea. Evankeliumi kertoi, että Johannes kertoi Jeesukselle oudosta miehestä, jonka he olivat kohdanneet.
Tiedämme, että Johannes oli veljensä Jaakobin ja Pietarin kanssa Jeesuksen lähimpiä opetuslapsia. Me tunnemme Johanneksen myös rakkauden apostolina. Hän puhuu evankeliumissaan paljon Jumalan rakkaudesta meitä ihmisiä kohtaan.
Mutta aivan syntymästään asti Johannes ei ilmeisesti mitenkään rakkaudellinen ihminen ollut. Kun Markus kertoo evankeliumissaan 12 opetuslapsen kutsumisesta, niin Jeesus hänen mukaansa kutsui veljeksi, Jaakobia ja Johannesta, ukkosenjylinän pojiksi. (Mark. 3: 17)
Nimitys viittaa koviin ja tuomitseviin mielenliikkeisiin. Ehkä juuri Johannes oli ensimmäisenä estämässä miestä toimimasta Jeesuksen nimissä.
Mutta muutosta voi tapahtua. Vuodet Jeesuksen seurassa muuttivat ukkosenjylinän pojan rakkauden apostoliksi. Jeesus muutti, pelasti, paransi ja eheytti Johannesta.
Näin Jeesus tahtoo meillekin tehdä. Siksi meidän tulee hänen seurassaan pysyä.