Tämä äsken kuultu evankeliumiteksti on osa Jeesuksen opetusta opetuslapsilleen kiirastorstai-iltana.
Jeesus oli asettanut ehtoollisen ja jakanut leivän ja viinin opetuslapsilleen. Sitten Hän pesi opetuslasten jalat. Jeesus palveli opetuslapsiaan. Herra palveli palvelijoitaan.
Tässä tekstissä Jeesus puhuu lähettämisestä ja palvelemisesta, siitä miten Juudas tuli pettämään Hänet ja valtuuutuksesta.
Jeesus sanoo: Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti.
Jeesus sanoi totisesti totisesti, amen amen, korostaakseen miten tärkeää asiaa Hän oli sanomassa. Palvelija ei ole Herraansa suurempi. Ajatus on selvä ja kun sitä miettii tarkkaan, se vaikuttaa jopa oudolta. ei ole palvelia suurempi herraansa Miksi Jeesus näin sanoi? Asian pitäisi olla selvä. Herra on ylempi kuin palvelijansa. Mutta asia ei ollut selvä käytännössä. Myöhemmin kristikunnan historiassa voimme lukea, että monet Jeesuksen palvelijat korottivat itsensä korkeammiksi kuin Jeesus. Asia ei ollut selvä ja tässä on yksi syy, miksi Jeesus jo etukäteen terotti sitä, että älkää ryhtykö suuremmiksi kuin Hän. Jeesuksen 12 lähintä opetuslasta, joista myöhemmin tuli lähettiläitä, apostoleita, muutamaan otteeseen rohkaistuivat kysymään Jeesukselta minkälaisia herrojen paikkoja he sittten saisivat, kun Jeesuksen lupaama Taivaan valtakunta tulisi. Kun he kysyivät näitä apukuninkaiden paikkoja, Jeesus vastasi, että Hän ei niitä jaa, eikä niitä jaeta tällä puolen kuoleman rajaa. Herran virkojen antamisen sijaan Jeesus antoi esikuvan miten Hänen palvelijansa toimivat:
Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.
Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.
Jeesus pesi opetuslasten jalat. Hän pesi 12 miehen jalat. Likaisia, känsäisiä miesten jalkoja. Se oli orjan hommaa ja se oli vielä pakanaorjan hommaa. Jos joku piti Israelin kansaan kuuluvaa orjana, niin jalkojen pesu ei ollut tällaisen orjan, vaan muihin kansoihin kuuluvan orjan tehtävä. Juutalaisessa ajattelussa jalat ovat ruumiinosana alempiarvoiset ja toisten jalkoihin koskemista pidetään erityisen vastenmielisenä. Jeesus pesi opetuslastensa jalat.
Opetuslapsi Pietari kauhistui, kun Hänen mestarinsa pesi hänen likaisia jalkojaan ja hän sanoi: Herra, sinäkö minun jalkani peset? Ja lisäsi hetken kuluttua, Ei Sinun pidä ikänä pesemän minun jalkojani.
Mutta niin piti tehdä ja Jeesus pesi.
Sittekuin hän oli pessyt heidän jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui hän taas ja sanoi heille: tiedättekö, mitä minä teille tehnyt olen?
Opetuslapset eivät osanneet vastata.
Jeesus sanoi: Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sillä minä myös olen.
14. Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän.
15. Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille.
Edelleen Jeesus oli Mestari ja Herra, vaikka Hän oli pessyt opetuslastensa jalat. Hän oli tehnyt orjan töitä, mutta ei se tarkoitanut sitä, että Hän olisi orja, vaan edelleen Jeesus on Mestari ja Herra. Se, että Jeesus on Herra, tarkoittaa sitä, että Hän nimenomaan taivaallinen Herra.
Jeesus antoi opetuslapsilleen ja kaikille seuraajilleen ESIKUVAN. Tämä on ainoa kohta, kun Jeesus käyttää sana esikuva, esimerkki. Kun Jeesus asetti ehtoollisen ja Hän antoi leivän ja sanoi, että Tämä on Minun ruumiini. Hän antoi viinin ja sanoi: Tämä on minun vereni. Leipä ja viini eivät ole esikuvia tai symboleita, vaan ehtoollisella nautimme Jeesuksen ruumiin ja veren. Mutta jalkojen pesu on Jeesuksen antama esikuva siitä, miten kristitty palvelee lähimmäistään.
Kristikunnan historiasssa on jalkojen pesu ymmärretty aika ajoin väärin ja siitä on tehyt sakramentti. Se on turha ja väärä muotomeno. Kun Jeesus pesi jalat, Hän antoi esimerkin ja mallin, että opetuslasten ja muiden Hänen seuraajiensa täytyy tarvittaessa alentua myös hyvinkin likaisiin hommiin Hänen palveluksessaan. Sitä, miten Jeesus palveli, on myös kristitty velvollinen seuraamaan.
Tämä palveleminen on pyhitystä. Se on sitä, miten kristitty elää, ei sitä miten kristityksi tullaan.
Kristityksi, vanhurskaaksi, pelastetuksi ei tulla jalkoja pesemällä. Vaikka pesisi kuinka paljon jalkoja tai tekisi muita hyviä tekoja, jäisi pakanaorjaksi. Jäisi syntiseksi ja Taivaan ulkopuolelle.
Kristityksi tullaan syntymällä uudesti.
Ihminen syntyy uudesti kasteessa vedestä ja Hengestä, Jumalan Sanasta. Oli sitten kastettu vauvana tai aikuisena.
Jeesus teki tämän mahdolliseksi alentumalla vielä alemmaksi kuin ihminen voi alentua. Syytön meni meidän syntisten puolesta ristille ja Jeesus antoi verensä vuotaa meidän pelastukseksi. Se ei ollut suinkaan Jeesuksen alentumisen pohja, että Hän pesi opetuslasten jalat, vaan se, kun Hänet seuraavana päivänä, pitkäperjantaina ristiinnaulittiin. Kunnian kuningas, Jumalan Poika tuli alas Taivaasta Isän luota ja Hänet lyötiin häpäistynä kuolemaan kauhea kuolema ristinpuulla. Meidän syntisten puolesta Jeesus alentui meitä ylempää jonnekin Helvetin syvyyksiin, jotta me saamme olla kasteessa ja uskossa Jumalan lapsia, pelastettuja.
Meille, seuraajilleen Jeesus antoi esikuvan, miten meidän tulee palvella toisia kristittyjä ja muita ihmisiä. Jeesus on kuollut meidän puolestamme. Se on evankeliumi. Jeesus pelastaa jokaisen, joka uskoo Häneen ja on kastettu. Joka ei usko, joutuu kadotukseen. Joko Jeesus on Herra tai sitten Hänet kieltää. Se on joko tai. Mutta sitten pyhityksen kanssa harjoitellaan joka päivä. Jos et sitten ole niin taipuvainen, että tänään tai huomenna olisit valmis yhtä altiisti palvelemaan kuin Jeesus palveli opetuslapsiaan pesemällä jalat, niin tee sitten jotain muuta hyödyllistä ja lähimmäiselle iloksi. Ei se opetuslapsiltakaan oikein luonnistunut aluksi ja hekin joutuivat harjoittelemaan sitä, joka päivä. Ei se helppoa ja hauskaa ole, eikä Jeesuksesta haisevien jalkojen peseminen ollut kivaa. Mutta palvelemiseen Jeesus on kutsunut kristityt ja siitä on kovasti hyötyä lähimmäiselle. Siinä meillä jokaisella on paljon parannettavaa, mutta pelastuskysymys se ei ole.
Jos tuntuu siltä, että pelastus ja Taivas Jeesuksessa kyllä kelpaa, mutta ei palveleminen, niin ei kannata murehtia. Pyhä Henki auttaa ja vahvistaa ajan myötä. Ei kannata lähteä pois. Saat uskoa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen tähden ja jäädä Jeesuksen luo.
Mutta yksi lähti pois. Yhdelle ei kelvannut Jeesus. Yhdelle Jeesuksen jalkojen pesu oli liikaa. Hän oli Juudas Iskariot. Siihen, että Juudas petti Jeesuksen ja hän oli jo ennen kiirastorstai-iltaa sopinut Jeesuksen kavaltamisesta, on paljon syvällisempiä syitä. Mutta toissijaisena ja vihoviimeisenä syynä voi nähdä tämän Jeesuksen jalkojen pesun. Juudas oli varas ja ahne. Varkaalle ja ahneelle ei ei sopinut se, että alennutaan orjaksi palvelemaan muita. Juudas oli osittain seurannut Jeesusta hyvän palkan ja herran viran perässä. Hänen Herransa ja Mestarinsa Jeesuksen pestessä polvillaan likaisia jalkoja, selvisi hänelle lopullisesti, että edessä on kaita tie ilman kunniaa tässä ajassa.
Jeesus sanoo: mutta että Raamattu täytettäisiin: joka syö leipää minun kanssani, hän tallasi minun jalallansa.
Kyseessä ei ollut mikään joukkoruokailu, vaan suljettu ja Jeesuksen valitsemat miehet, vain 12 lähintä opetuslasta. Kun me suomalaiset kutsumme ihmisiä syömään kansamme, me kutsumme ystäviä ja heitä, joiden kanssa olemme samaa mieltä. Itämailla ja Jeesuksen aikana tämä korostuu.
Raamatun täyttämisellä Jeesus viittaa Psalmiin 41. Niin myös minun ystäväni, johon minä uskalsin, joka sai minun leipääni, se tallasi minun jalkainsa alle.
Jeesus asetti ja jakoi ehtoollisen ystävilleen, luotetuilleen ja uskotuilleen. Myös Juudas kuului heihin. Juudas oli kulkenut Jeesuksen kanssa 3 vuotta. Hän oli kuullut Jeesuksen opetukset, nähnyt ihmeteot ja toiminut Jeesuksen valtuutuksella. Jeesus oli ruokailun isäntä ja Hän oli ottanut Juudaksenkin mukaan yhtenä luotetuista ja yhtenä ystävistään. Tähän luottaukseen Juudas vastasi kavalluksella.
Jeesus piti Juudasta ystävänään, luotti ja tarjosi yhteyttä, Jeesus tarjosi leipää, mutta Juudas vastasi siihen kavalluksella. Juudas tallasi Jeesusta jalallaan, sillä jalalla, jonka Jeesus oli pessyt. Juudas ei vain purrut kättä, joka häntä ruokki, vaan kavalluksellaan polki jaloillaan Jeesuksen ja se johti hänet ikuiseen kadotukseen.
Jeesus ei ollut hyväuskoinen, eikä sinisilmäinen. Jeesus tiesi, että Juudas tulisi pettämään Hänet. Jeesus tiesi sen jo silloin, kun Hän otti Juudaksen opetuslapseksi.
Jeesus sanoo: Nyt minä sanon teille ennenkuin se tapahtuu, että sittekuin se tapahtunut on, te uskoisitte minun siksi.
Muut opetuslapset eivät tätä vielä ymmärtäneet, mutta Jeesuksen noustua kuolleista, he ymmärsivät, että Jeesus oli tiennyt tämänkin asian ja näin piti tapahtua. Jeesus sanoi tämän vahvistaakseen opetuslasten uskoa. Jos Jeesus ei olisi etukäteen paljastanut, että Hän tietää kavaltajansa ja kaiken mitä tulee tapahtumaan, opetuslasten olisivat saattaneet luulla kiirastorstain ja pitkäperjantain tapahtumia sattumanvaraisia ja epäillä Jeesusta, kun Hän ei olisi tunnistanut petturia edes omista läheisimmistä miehistä. Jeesus tunnisti ja sanoi sen etukäteen, eikä epäilyille jää sijaa. Jeesus tiesi etukäteen mitä tapahtuu, niin Juudaksen kavalluksen kuin kaiken muunkin.
Jeesus päättää lauseen: te uskoisitte minun siksi. Alkukielessä Jeesus sanoo egoo eimi, Minä olen se kuin minä olen. Se on Jumalan nimi: Jahve. Jeesus sanoi opetuslapsille, että te uskoisitte, että Minä olen Jumala. Vain kaikkivaltias Jumala tietää tulevat.
Jeesus puhuu myös sanansaattajista ja valtuutuksesta.
Jeesus sanoo: Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka korjaa sen, jonka minä lähetän, hän korjaa minun; mutta joka minun korjaa, hän korjaa sen, joka minun lähetti.
Kuka lähettää ja kenet ja kuka toimii milläkin valtuutuksella? Kuka ottaa kenet vastaan?
Isä lähetti Pojan, Jeesuksen tähän maailmaan ja Jeesus lähetti opetuslapset. Isä Jumala valtuutti Poikansa Jeesuksen ja Jeesus puolestaan valtuutti opetuslapsensa. Sen, mitä Jeesus opetti, oli Hän kuullut Isältään ja Jeesus käski opetuslapset opettamaan ja tekemään sen, mitä Hän käskee. Lyhyesti sanottuna: se ihminen, joka puhuu Jeesuksesta tai julistaa evankelimia tai julistaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, tekee sen Jumalan valtuuttamana. Kristitty on Jumalan lähettiläs. Jokainen kristitty. Kaste- ja lähetyskäskyä ei annettu vain papeille. Minä en ole pappi, eikä suurin osa teistäkään ole ja meille kaikille Jeesus on antanut käskyn viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan. Se on pappien päivätyö. Meidän muiden päivätyö se ei ole, mutta meillekin se kuuluu. Kristitty on Jeesuksen lähettiläs ja hänellä on oikeus ja velvollisuus viedä evankeliumia eteenpäin siellä missä se on mahdollista ystäväpiirissä, työpaikalla, perheessä ja sukulaisten piirissä ja jos se ei ole mahdollista, niin sitten jossain muualla. Kannattaa rukoilla ja pyytää Pyhän Hengen avaamaan mahdollisuuksia.
Mutta on huomattava rajoitus. Lähettiläs on lähettäjänsä asialla. Kristitty on Jeesuksen asialla. Jeesus toisti usein, että Hän on nimenomaan Isän Jumalan asialla. Samoin meidän on jatkuvasti tarkkailtava, että olemme Jeesuksen asialla, emmekä jollain vieraalla asialla. Itsekään tietämättämme saatamme tuputtaa jotain, mikä ei liity kristinuskoon, jotain mitä Jeesus ei opettanut. Kristitty ei ole omalla asiallaan, eikä opettamassa ihmisoppeja, vaan evankeliumia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksta, joka on sovitttanut kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kristitty on Jeesuksen asialla, Jeesuksen sanansaattaja.
Jeesus on rajannut, että Hänen nimisään ei saa puhua muuta kuin Hänen omaa asiaansa. Mutta Jeesus on antanut ihmiselle täyden oikeutuksen ja valtuutuksen ihmisille viedä eteenpäin Hänen Sanomaansa.
Miksi Jumala valitsi vajavaiset ihmiset lähettiläikseen? Siksi, että korostuu kaksi asiaa. Ensin se, että Lähettäjä on tärkeämpi kuin lähettiläs. Se on toissijaista, että ihminen on lähettiläs. Ensisijaista on se, että Jumala on lähettänyt. Toinen asia on se, että korostuu evankeliumi. Se on toissijaista kuka sanoo ja se on ensisijaista mitä sanotaan ja sanotaan evankeliumi oikein. Apostoli eli lähettiläs Paavali kirjoitti tästä omasta heikkoudestaan ja evankeliumin voimasta näin:
1 Ja, rakkaat veljet, kuin minä teidän tykönne tulin, en minä tullut korkeilla sanoilla enkä syvällä viisaudella ilmoittamaan teille Jumalan todistusta.
2 Sillä en minä itsiäni pitänyt teidän seassanne mitäkään tietämäni, vaan ainoasti Jesuksen Kristuksen ja sen ristiinnaulitun.
3 Ja minä olin teidän kanssanne heikkoudessa, ja pelvossa, ja suuressa vapistuksessa.
4 Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa ihmisten viisauden jälkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,
5 Ettei teidän uskonne olisi ihmisten viisaudessa, vaan Jumalan voimassa.
Hän, joka kuulee ja ottaa vastaan kristityn, joka opettaa niin kuin Jeesus käski, ottaa vastaan Jeesuksen ja joka ottaa vastaan Jeesuksen, ottaa vastaan itsensä Jumalan. Sanamoto on hieman hankala, mutta ajatus on se, jonka Jeesus toisaalla sanoo, että se, joka sitoutuu evankeliuminn, tällaiseen ihmiseen Jeesuskin sitoutuu ja sellainen ihminen, joka hylkää evankeliumin, hylkää Jeesuksen ja tällaisen ihmisen Jeesuskin hylkää. Näin kävi Juudaksen kohdalla. Juudas nousi Jeesusta vastaan ja rangaistus oli kova. Mutta muut opetuslapset lopulta jäivät Jeesuksensa luo ja he kuolivat autuaina ja pääsevät Taivaaseen.
Vielä lopuksi luen 2. Kor. (5:18-20) miten apostoli Paavali kirjoitti uudelleen sen mitä Jeesus sanoi kiirastorstai-iltana.
8 Mutta ne kaikki ovat Jumalasta, joka meitä on itse kanssansa sovittanut Jesuksen Kristuksen kautta, ja antoi meille viran sovinnosta saarnata.
19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itse kanssansa, ja ei lukenut heille heidän syntiänsä, ja on meissä sovintosaarnan säätänyt.
20 Niin olemme me Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.