Pääkaupunkiseudun asukkaista jo noin viidennes puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Seurakuntien jäsenistä vieraskielisiä on kuitenkin vain noin prosentti.
Helsingin yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi viime viikolla seurakuntayhtymän uuden strategian. Siinä tavoitteena on, että vuonna 2030 Helsingin seurakuntayhtymä on kasvava kristillinen yhteisö. Strategian kohderyhmiksi on nostettu erityisesti nuoret aikuiset ja monikielinen väestö.
Taustalla vaikuttaa se, että vieraskielisten eli muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvien osuus pääkaupunkiseudun asukkaista on kasvanut nopeasti.
Vuoden 2022 alussa noin 17 prosenttia helsinkiläisistä oli vieraskielisiä. Espoolaisista vieraskielisiä on viidennes ja vantaalaisista jo melkein neljännes. Pääkaupunkiseudun seurakuntien jäsenistä vieraskielisiä on kuitenkin vain noin prosentti.
Koko Suomen väestöstä vieraskielisten osuus oli vuoden 2023 alussa 9 prosenttia. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä vieraskielisiä on 0,5 prosenttia.
Helsingin seurakuntayhtymän kansainvälisen työn sihteeri Tarja Korpaeus-Hellsten toteaa, että suurissa kaupungeissa seurakuntien toimintaympäristö on muuttunut nopeasti moniarvoiseksi ja monikulttuuriseksi.
– On tärkeää, että palvelemme kaikkia ihmisiä.
Pääkaupunkiseudun seurakunnissa vierailla kielillä järjestettävällä toiminnalla on pitkät perinteet. Tällä hetkellä säännöllistä omankielistä toimintaa järjestetään kotimaisten kielten lisäksi venäjäksi, viroksi, kiinaksi, arabiaksi ja englanniksi.
Paikallisseurakunnissa monikulttuurista työtä ei kuitenkaan Tarja Korpaeus-Hellstenin mukaan tehdä vielä siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Monikielisen seurakuntatyön yhdeksi tavoitteeksi onkin asetettu yhteistyön syventäminen paikallisseurakuntien kanssa. Päämääränä on, että Suomeen muuttaneet voivat luontevasti kokea kuuluvansa myös paikallisseurakuntaan.
Maahanmuuttajien uskontoa ei tilastoida, eikä valtaosa tulijoista kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Lähtömaihin perustuen Teemu Pauha ja Tuomas Martikainen ovat arvioineet, että vuonna 2019 runsas 40 prosenttia maahanmuuttajista oli kristittyjä. Kristittyjen jälkeen suurin ryhmä ovat muslimit ja uskonnottomat. Kristittyjen osuus tulijoista on pienentynyt.
Tarja Korpaeus-Hellstenin mielestä maahanmuuttajien tavoitteleminen kirkon jäseniksi on realistista siitä huolimatta, että tulijoista ani harva on saapuessaan luterilainen.
– Olemme saaneetkin uusia jäseniä, mutta toistaiseksi määrät ovat alhaisia.
Vuonna 2017 valmistunutta Diakonia-ammattikorkeakoulun opinnäytetyötään varten Korpaeus-Hellsten haastatteli seitsemää kirkon jäseneksi liittynyttä maahanmuuttajaa. Yhteistä heille oli kokemus siitä, että kirkko vastasi heidän sosiaalisiin ja hengellisiin tarpeisiinsa heidän omalla kielellään. Kirkkoa pidettiin luotettavana ja demokraattisena yhteisönä.
Kirkon kynnystä madaltaa Korpaeus-Hellstenin mukaan omalla äidinkielellä järjestetty toiminta ja työntekijöiden samaistuttavuus.
– On tärkeää, että meillä on erilaisia, eri kieliä osaavia työntekijöitä, jotka ovat ehkä itsekin tänne muuttaneita.
Toimintaan osallistumisen ja jäseneksi liittymisen esteenä Korpaeus-Hellsten näkee viestinnän kangertelun.
– Meillä on valtavan upeaa toimintaa vauvasta vaariin, mutta ihmiset eivät välttämättä tiedä siitä.
Hän korostaa verkostoissa toimimisen ja henkilökohtaisten kutsujen merkitystä.
Esimerkiksi onnistuneesta viestinnästä Korpaeus-Hellsten nostaa Helsingin ja Vantaan seurakuntien yhteisen MoniNainen arki -hankkeen EU:n ulkopuolelta Suomeen muuttaneille kotiäideille.
– Hankkeeseen liittyy matalan kynnyksen kielikahvila, joka on tavoittanut lyhyessä ajassa parikymmentä äitiä. Siitä on viestitty monella eri kielellä ja verkostojen kautta. Tarvitaan aktiivisuutta, jotta ihmiset löytävät tiedon.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä