Vilho Routasalo kokeili miniatyyripeliä ensimmäisen kerran lukiossa kaverin tuotua sen näytille kuvaamataidon tunnille. Sen jälkeen figumaailman parissa on hurahtanut yli parikymmentä vuotta. Routasalo keskittyy lähinnä pelaamiseen, mutta myös maalaa ja keräilee hahmoja. Miniatyyrien eli pienoismallihahmojen avulla pelaajat mallintavat taistelutilanteita.

– Miniatyyripelien mekaniikka, itse pelaaminen ja kilpailullinen puoli kiehtovat. Siihen vaan syttyy. Pelaamiseen liittyvää sosiaalisuutta ei tule tietokoneella pelatessa, Salon seurakunnan kasvatuksen esihenkilönä työskentelevä Routasalo kuvailee.

Pelaaminen vaatii suunnittelua, valmistelua ja pelien taustatarinoihin tutustumista. Yleensä käytössä ovat erilaiset itse rakennetut tai ostetut pelimaastot, nopat ja korttipakat. Sosiaalisessa mediassa voi keskustella, sopia peliporukoista, turnauksista ja tapahtumista, tietokoneella suunnitella hahmoja ja 3D-tulostaa niitä.

Kavereiden kanssa Routasalo on järjestänyt vuosien varrella viikonlopun pelisessioita. Hän on osallistunut myös turnauksiin ja tapahtumiin Suomessa. Tällä hetkellä Routasalo pelaa Warmachine&Hordes -peliä, kun taas alkuvuosina hän keskittyi Warhammer Fantasy Battleen. Routasalo pelaa pääasiassa fantasiapelejä.

– Minussa asuu sen verran pieni pasifisti, etten koe miellyttäväksi pelata historiallisia sotapelejä.

Routasalo on ollut järjestämässä Salon seurakunnassa paikallisen pöytäpeliseura Sumppi ry:n kanssa peliviikonloppuja, joissa myös miniatyyripelit ovat olleet mukana. Hyvä jännite ja pelaajien yhteinen onnistuminen tuntuu hienolta.

– Pääsääntöisesti mukana on nuoria tai keski-ikäisiä miehiä. Peliviikonloput ovat hyvä linkki seurakunnalle näihin ihmisiin, jotka usein jäävät muun seurakunnan toiminnan ulkopuolelle.

Viime keväänä Routasalo oli 13-vuotiaan poikansa Aamoksen kanssa yhdessä figuturnauksessa.

– Päällimmäisenä on kiitollisuuden tunne. Saa tehdä yhdessä jotain sellaista, mikä on selkeästi meidän juttumme, isä iloitsee.