Piispa Kaisamari Hintikka vieraili Keniassa viime viikolla. Hän pääsi kosketuksiin Kenian yhteiskunnan koko kirjon ja monien todellisuuksien kanssa tavatessaan niin maan ensimmäisen naisen kuin pieniä pakolaisleirin esikoululaisia, joilla kouluateria on päivän ainoa ruoka. Lapset saavat koulussa papuannoksen, jota he eivät syö yksin vaan vievät sen kotiin ja jakavat muiden perheenjäsenten kanssa.
‒ Pienet neljävuotiaat esikoululaiset kulkivat jonossa pitäen edessä olevaa paidanhelmasta kiinni. Vaatteet olivat likaisia ja kuluneita. Jollakin oli päällä liian pieneksi jäänyt potkupuku, joka palveli paitana, Hintikka kuvailee Nairobissa yhtä mieleen jäänyttä kohtaamista Kakuman pakolaisleirin koulussa.
Kirkon Ulkomaanapu tekee Keniassa työtä kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien parissa. Kakuman pakolaisleirillä Pohjois-Keniassa on noin 300 000 asukasta. Heistä 25 000 saa käydä koulua Kirkon Ulkomaanavun tuella.
‒ Ensin näille sotaa ja väkivaltaa nähneille ja kokeneille lapsille pitää tarjota perustarpeet ja turva, vasta sen päälle tulee koulutus. Luottamuksen rakentaminen elämään ja ihmisiin ja ennen kaikkea jokaisen omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa on pakolaisleirillä asuville tärkeää.
KAISAMARI HINTIKALLE vierailu Keniaan oli ensimmäinen. Hän on toiminut Kirkon Ulkomaanhavun hallituksessa viisi vuotta.
‒ Pandemia vaikeutti matkustamista, ja vasta nyt järjestyi mahdollisuus tulla tänne paikan päälle katsomaan Kirkon Ulkomaanavun työtä. On tärkeää nähdä käytännössä, mistä asioista hallituksen jäsenenä päättää, Hintikka toteaa.
Keniassa vaikutuksen Hintikkaan teki upea luonto sekä ystävälliset, sinnikkäät ja asialleen omistautuneet ihmiset, jotka todella laittavat itsensä likoon.
‒ Pakolaisleirillä opettajien palkka on pieni. He ovat kutsumustyössä. Kirkon Ulkomaanavun paikalliset työntekijät antavat psykososiaalista tukea paitsi lapsille myös opettajille. Kukaan ei jaksaisi tehdä niin raskasta työtä, jos ei kokisi sitä mielekkäänä ja uskoisi, että sillä on merkitystä.
TOIVO ON Hintikan päällimmäinen tunne kaiken näkemänsä kurjuuden, haavoittuvuuden ja yhteiskunnan eriarvoisuuden jälkeen.
‒ Kenian yhteiskunnassa on paljon jännitteitä. Ihmisten elämä tulee koko ajan haasteellisemmaksi, nuorten on vaikeaa löytää työpaikkaa, elinkustannukset kallistuvat. Heidän on pakko pärjätä keinolla millä hyvänsä. Huume- ja rikollisuusongelma on iso. Paljon hyvää tehdään ja paljon hyvää tapahtuu kuitenkin koko ajan, Hintikka sanoo.
Toivoa tuo etenkin se, että ihmiset ovat valmiit tekemään niin paljon työtä ja isoja henkilökohtaisia uhrauksia lasten paremman tulevaisuuden eteen.
Hintikka pitää arvokkaana sitä, että maan ensimmäinen nainen, presidentti William Ruton puoliso Rachel Ruto tekee paljon työtä etenkin naisten ja tyttöjen aseman eteen. Kirkon Ulkomaanavun ja Rachel Ruton tapaamisessa nousi esille yhteiset tavoitteet esimerkiksi tyttöjen ja nuorten koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi.
‒ Keskustelimme alustavasti yhteistyömahdollisuuksista Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Heillä oli kiinnostusta etenkin Kirkon Ulkomaanavun nuorten parissa tekemää koulutustyötä kohtaan, Hintikka kertoo.
Tyttöjen koulutus on myös Hintikan sydäntä lähellä oleva teema. Yläkouluikäisiä tyttöjä tavatessaan hän sai tilaisuuden rohkaista tyttöjä.
‒ Sanoin tytöille: älkää antako kenenkään koskaan sanoa teille, että ette voi tehdä jotakin, koska olette tyttöjä.
Uskonto elää Keniassa ihmisten arjessa ja on merkittävässä asemassa heidän elämässään.
‒ Tapaaminen presidentin puolison kanssa alkoi ja päättyi rukouksella. Sunnuntaina pääsin käymään pienen maalaiskirkon luterilaisessa jumalanpalveluksessa, jossa oli paljon naisia ja lapsia. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja vieraanvarainen, Kaisamari Hintikka sanoo.
Hän huomasi vierailunsa aikana useamman kerran, että suomalaisilla olisi paljon opittavaa kenialaisilta. Tämä tuli ilmi etenkin ihmisten peräänantamattomassa asenteessa työtään kohtaan mutta myös suhtautumisessa uskontoon.
Hintikan mielestä Suomessa ymmärretään huonosti uskonnon merkitystä ihmisten elämässä. Uskontoa yritetään siivota pois julkisesta tilasta yksityisyyden piiriin ikään kuin ajatelleen, että uskonnoton yhteiskunta olisi muita kehittyneempi yhteiskunta.
‒ Täällä näkee, miten merkittävä voimavara uskonto ihmisille on. Toki uskontoa käytetään myös ihmisten harhaanjohtamiseen. Uskonto on täällä sellaista hyvällä tavalla normaalia, mitä se ei enää Suomessa ole. Tosin ei tarvitse tulla edes Afrikkaan asti, saman huomaa jo manner-Euroopassakin.
YHTEISVASTUUKERÄYS ALKAA helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina. Keräyksen tuotosta 60 prosenttia ohjataan Kirkon Ulkomaanavun katastrofiavun kautta kansainväliseen apuun muun muassa pakolaisleirien koulutustyöhön.
Yhteisvastuukeräys oli myös yksi syy Kaisamari Hintikan matkaan, sillä Espoon hiippakunta on tämän vuoden yhteisvastuuhiippakunta.
‒ En ole täällä Keniassa vain itseäni varten. Minun tehtäväni on kertoa siitä, mitä tehdään, miten autetaan ja mitä avulla saadaan aikaan. Yhteiskunnan eriarvoistumisen ehkäiseminen on tärkeää sekä Suomessa että täällä.
Hintikka muistuttaa, että emme voi ajatella, etteikö Afrikan mantereen ongelmat vaikuttaisi myös meihin Suomessa.
‒ Afrikka on väkirikas manner. Jos ulkomaiset kumppanit eivät ole mukana rakentamassa vahvempaa yhteiskuntaa Keniankin kaltaisissa maissa, vaikutukset ovat globaalit ja tuntuvat myös meillä Suomessa.
Matkojen kokemukset kiteytyvät myös Hintikan saarnoihin.
‒ Saarnaan parin viikon sisällä valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa ja yhteisvastuukeräyksen avausjumalapalveluksessa. Kumpaankin aivan varmasti tulee mukaan jotain Kenian matkani kokemuksia, Hintikka toteaa.
Yksi mieleenpainuvimmista matkoista Kaisamari Hintikalle on ollut noin kymmenen vuoden takainen matka Kolumbiaan. Siellä hän vieraili sademetsän keskellä Bojayán kylässä, jonka kirkko oli tuhoutunut sisällissodan taisteluissa. Satoja ihmishenkiä vaatineen taistelun muistona pidetään raunioiden keskeltä löytynyttä vahingoittunutta krusifiksia, joka tunnetaan nimellä Bojayán runneltu Kristus.
‒ Tämä vaurioitunut krusifiksi ja paikallisten kertomukset rauhantyöstä tekivät syvän vaikutuksen. Myöhemmin veimme Luterilaisen maailmanliiton edustajien kanssa paavi Franciskukselle lahjaksi kopion Bojayán runnellusta Kristuksesta. Paavi tunnisti sen heti. Hetki oli koskettava ja rukoilimme sen jälkeen yhdessä Isä meidän -rukouksen.
Ilmoita asiavirheestä