Kirkkososiologian emeritaprofessorilla Eila Helanderilla on ollut poikkeuksellinen ura useassa eri maassa. Hän on työskennellyt Ylioppilaslähetyksen lähettämänä lähetystyöntekijänä, opettajana Helsingin Diakoniaopistossa, Suomen Lähetysseuran työntekijänä, Akatemian tutkijana sekä Helsingin yliopiston professorina. Hänellä on ollut lukuisia luottamustoimia etenkin akateemisessa maailmassa.
Emeritaprofessori toteaa kirjansa alkusanoissa muistelmien sallivan tekstille laajemman liikkumatilan kuin elämäkerta, joka hänen mukaansa yleensä pyrkii rakentamaan tositapahtumiin perustuvan kuvan dokumentoiduista vaiheista.
Kirjaa lukiessa tuntuu kuitenkin siltä, että Eila Helanderin muistelmat perustuvat muistikuvien lisäksi dokumentoituihin vaiheisiin. Tutkijatausta näkynee juuri siinä. Toinen keskeinen piirre on, ettei Helander kirjoita kenestäkään ilkeästi.
Helsinkiläissyntyinen Eila Helander oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Hän aloitti teologian opinnot 1965. Muitakin vaihtoehtoja oli, muun muassa lääketiede. Professori Mikko Juva, luennoitsijoista Helanderin mukaan ehkä parhain, herätti kiinnostuksen kirkkohistoriaan. Opiskeluaikana vanhat yhteydet veivät silloin toimintaansa aloittelevan Ylioppilaslähetyksen, nykyisen OPKO:n pariin.
Yksi kirjan teema onkin Helanderin suhde viidesläisyyteen, jossa rajalinjat oikein ja väärin uskovien välillä ovat selkeät. Helander kirjoittaa liikkeen nykyisten rajalinjojen liittyvän naisten oikeuteen saada pappisvihkimys ja seksuaalikysymyksiin. ”Tuollaiset rajalinjat kertonevat lähinnä ihmisten ikiaikaisesta halusta tehdä eroa meidän ja muiden välillä ja halusta tietää kuin Jumala.”
HELANDER LÄHTI 27-vuotiaana Ylioppilaslähetyksen lähettämänä lähetystyöntekijänä Keniaan Nairobiin kansainvälisen kristillisen järjestön opiskelijasihteeriksi. Muutamaa vuotta myöhemmin hänet lähetettiin Karibialle opiskelijasihteeriksi.
Suomeen palattuaan hän jatkoi opintojaan yliopistossa, teki tutkimusta ja muutti Suomen Lähetysseuran lähettämänä Tansaniaan opettajaksi Makumiran teologiseen korkeakouluun. Työuransa loppupuolella hän toimi kirkkososiologian professorina Helsingin yliopistossa sekä lukuisissa akateemisissa luottamustehtävissä.
Suomeen palaaminen ei ollut pelkästään helppoa. Moni ulkomailla pitkään työskennellyt jakanee hänen kanssaan kokemuksen siitä, että vaikka ihmiset ovat kiinnostuneita elämästä ulkomailla, mielenkiinto herpaantuu usein ensimmäisen lauseen jälkeen.
Helander sanoo kokeneensa jonkinlaista muukalaisuutta omassa kotimaassaan. Yhtenä syynä siihen olivat kieleen tulleet uudet sanat ja ilmaisut. Vaikein asia oli ihmisten kasvanut yksityisyys.
Vuosituhannen alussa Eila Helander solmi avioliiton professorina ja ministerinä työskennelleen nykyisen emerituspiispan Gustav Björkstrandin kanssa.
”Jälleen kerran näin, että lukkiutuneessa tilanteessa mitkään Raamatun tulkinnat, argumentit tai faktat eivät saa omiin poteroihinsa kaivautuneita ihmisiä katsomaan asioita toisen osapuolen näkökulmasta käsin.”
VUONNA 2017 Suomessa tuli voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki. Piispainkokous kutsui Eila Helanderin tekemään kirkolliskokouksen pyytämää selvitystä vihkioikeudesta, avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkon identiteetille ja kirkon edessä olevista vaihtoehdoista.
Helander kertoo ryhtyneensä tehtävään avoimin mielin. Hän päätyi selvityksessään esittämään kompromissia. Hän ehdotti, että kirkko pitäytyy nykyiseen malliin, mutta hyväksyy että sen sisällä voi olla myös toinen teologisesti perusteltu toimintamalli siitä, keitä kirkko voi vihkiä avioliittoon ja keiden avioliiton voi siunata. Näin samaa sukupuolta olevat olisivat oikeutettuja kirkolliseen vihkimiseen.
Tätä niin sanottua Helanderin mallia ei ainakaan vielä ole otettu käyttöön. ”Jälleen kerran näin, että lukkiutuneessa tilanteessa mitkään Raamatun tulkinnat, argumentit tai faktat eivät saa omiin poteroihinsa kaivautuneita ihmisiä katsomaan asioita toisen osapuolen näkökulmasta käsin. Kiivaimpia keskusteluja seuratessani mietin, onko kirkolla toivoa”, Helander kirjoittaa.
Kirjan perusvire on kuitenkin nimensä mukaisesti se, että kaikki kääntyy hyväksi. Myös kirkossa.
Eila Helander: Kaikki muuttuu hyväksi. Väyläkirjat 2023. 224 sivua.
Ilmoita asiavirheestä