Planetaarinen terveys tarkoittaa systeemistä tapaa tarkastella ihmisen ja muun luonnon välisiä yhteyksiä.

Ihmisten toiminta vaikuttaa monella tavoin ympäristöön. Muutokset ympäristössä taas vaikuttavat vuorostaan ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin.

Hanna Haveri on Päijät-Hämeen hyvinvointialueella työskentelevä neurologian erikoislääkäri. Hän käyttää puolet työajastaan planetaarisen terveyden kysymysten parissa, ja on mahdollisesti maailman ainoa planetaarisen terveyden lääkäri.

Lahti oli vuonna 2021 Euroopan ympäristöpääkaupunki. Tiivistynyt yhteistyö terveydenhuollon kanssa ympäristöasioiden ja terveyden edistämiseksi siivitti perustamaan planetaarisen lääkärin tehtävän.

Haveri kertoo, että planetaarisessa terveydessä otetaan tosissaan se, että ihmiset kuuluvat maapallon suureen kokonaisuuteen. Emme ole täällä mitään erillisiä toimijoita, jotka voivat huseerata mielensä mukaan.

Tavoitteena on löytää ratkaisuja kolmeen suureen kysymykseen.

– Planetaarinen terveys fokusoi ilmastonmuutokseen, luontokatoon sekä kansanterveyden kriisiin. Nämä kaikki koskevat koko maailmaa.

Vaikka taustalla on tieteellinen tieto, niin planetaariseen terveyteen voi jokainen vaikuttaa omassa arjessaan. Kyse on valinnoista: miten liikumme, kuinka asumme ja mitä syömme.

– Kävele tai pyöräile, syö kasvispainotteisesti ja vältä turhaa kuluttamista. Samalla kun hiilijalanjälki pienenee, tulemme edistäneeksi omaa terveyttämme.

HARVA YMMÄRTÄÄKÄÄN, kuinka radikaali mullistus monien ihmisten elämäntavassa on tapahtunut viime vuosikymmenien aikana.

– Olemme siirtyneet kaupunkeihin ja samalla erilaiset viherympäristöt ovat vähentyneet ympärillämme.

Luontokato on vakava ongelma. Parhaillaan elämme kuudennen massasukupuuttoaallon keskellä.

– Puolessa vuosisadassa yhden lajin eli ihmisen takia peräti 70 prosenttia selkärankaisista eläimistä on kuollut sukupuuttoon, Haveri toteaa.

Elämäntapamme saattaa olla nykyisin liian hygieeninen. Meiltä puuttuu kosketusta mikrobeihin, jotka edistävät vastustuskykyämme.

– Kun emme käy luontaista taistelua mikrobeja vastaan, niin ei ole myöskään hyviä mikrobeja, jotka suojelevat meitä pahoilta.

Maatiloilla kasvaneilla lapsilla on luonnostaan enemmän kontaktia luontoon ja eläimiin. Heillä saattaakin olla pienempi riski sairastua allergioihin ja ykköstyypin diabetekseen.

– Mutta maaseutuympäristö pelkästään ei välttämättä riitä suojaavaksi tekijäksi. Sielläkin voi elää hyvin urbaania elämää. Ja vastaavasti kaupunkilaisella saattaa taas olla paljonkin kosketuspintaa viherympäristöön.

Lääkäreiltä on totuttu saamaan reseptejä erilaisiin vaivoihin.

Joko on mahdollista hankkia esimerkiksi masennukseen tai unettomuuteen kuuri, joka velvoittaisi liikkumaan virkistävässä luonnossa kymmenen kertaa?

– Kyllä tuollaisia kokeiluja on ollut. Itse kuitenkin näen asian niin, että luonnossa olemisen pitäisi olla juurtunut meissä syvemmälle. Kun lääkäri kirjoittaa reseptin, niin sehän ajatellaan tietynlaisena kuurina, joka kestää vain tietyn ajan.

Omille potilailleen Haveri antaa säännöllisesti erilaisia liikuntasuosituksia.

– Esimerkiksi maltillinen kävely ennen nukkumaanmenoa voi auttaa nukahtamiseen.

Luonnon ja liikunnan ääreen voi ohjata myös erilaisilla innovaatioilla. Päijät-Hämeen keskussairaalan lähistöllä Lahdessa sijaitsee erityinen Terveysmetsä.

– Sen poluilla tuodaan korostetusti esille sitä, miten metsästä voi ammentaa erilaista hyvinvointia.

SEURAKUNNAT JA niiden työntekijät ovat jo perinteisesti olleet monissa asioissa edelläkävijöitä. Pappilat ovat esimerkiksi omaksuneet ensimmäisinä uudet viljelymenetelmät ja -lajikkeet. Nykymaailmakin tarvitsee valveutuneita edelläkävijöitä.

Yrityselämä on monin paikoin ottanutkin vahvaa roolia ympäristöasioissa. Esimerkiksi kauppaketjut ovat toteuttaneet myymälöidensä ympärille pölyttäjiä houkuttelevia niittyjä.

– Kirkollakin voisi olla planetaarisen terveyden suhteen samanlaista roolia. Seurakunnat ovat läsnä joka paikassa ja ne pystyvät vaikuttamaan monella tasolla.

Haveri ehdottaa muun muassa sitä, että luonto kirkkojen ja seurakuntatilojen ympäristössä voisi olla nykyistä monimuotoisempaa. Osan hoidetuista nurmikoista voisi muuttaa niityksi, jossa pörriäiset viihtyvät.

– Näillä alueilla esimerkiksi seurakuntien lapsikerhot pääsisivät tutustumaan erilaiseen luontoon. Samalla tulisi mahdollisuus laittaa kädet oikeasti sinne multaan.

Haveri kannustaa seurakuntia myös hyödyntämään lähiruokaa nykyistä enemmän – miksei tuottamaan sellaista itsekin yhteisöllisellä toiminnalla.

– Samalla ihmiset saisivat esimerkin siitä, mitä lähiruoka on ja miten sitä tuotetaan.

Hanna Haveri Töölönlahden rannassa Helsingissä. Kuva: Jukka Granström

KAUPUNKIEN LÄHILUONNON katoamista Haveri seuraa monen muun ihmisen tavoin hyvin surullisena. Erityisesti vanhojen puiden poistaminen on monellakin tavalla ikävä ilmiö.

Niitä kaadetaan usein turhankin helposti, koska pelätään erilaisia riskejä.

– Isot, vanhat puut viilentävät kaupunkia, kesähelteillä ei tule kuumia saarekkeita. Ne myös sitovat nuoria puita paremmin itseensä pienhiukkasia ja saashteita.

Peli ei ole kuitenkaan täysin menetetty, mikäli lähimetsiköt on kokonaan raivattu pois.

– Erilaisia viherkattoja ja viherseiniä voisi kaupunkisuunnittelussa hyödyntää nykyistä paljon enemmän. Niiden avulla voisi tavallaan tuoda jo poistettua luontoa takaisin.

Suomalaisten valtiksi Hanna Haveri laskee luontosuhteemme, joka on edelleenkin vahva verrattuna moniin muihin maihin. Sitä tulisi kuitenkin hyödyntää vielä paremmin.

– Suurin osa meidänkin luonnostamme on käsiteltyä. Alkuperäisen luonnon väheneminen on todellinen vaaran paikka.

Lääkäri lisää, että luontokato koskettaa Suomeakin. Peräti joka yhdeksäs lajimme on uhanalainen.

– Emme tätä asiaa kovin hyvin tiedosta, paitsi silloin kun jonkun tavanomaisen lajin kanta äkkiä romahtaa. Hömötiainen on yksi esimerkki.

Planetaarisen terveyden lääkäri Hanna Haveri tiedostaa hyvin erilaiset uhat, mutta ei ole heittänyt kirvestä kaivoon. Hän uskoo vuorenvarmasti muutokseen, vaikka sen kanssa onkin jo kiire.

– Eihän voi olla kuin toiveikas, muuten tässä kaikessa ei olisi mitään järkeä. Voimme voittaa ongelmat ainoastaan niin, että tiedostamme ne ja tartumme toimeen. Ja sen takia tartumme, koska meillä on toive paremmasta.

Haveri korostaa myös sitä, että huoli ympäristömme ja lajistomme säilymisestä on kaikkien yhteinen.

Ihmiskunnan megahaasteella ei ole väriä, se ei saa olla sidottu mihinkään aatesuuntaan tai poliittiseen ideologiaan.

– Tässähän on lopulta kyse supisuomalaisistakin asioista. Meidän pitää yhteisin ponnistuksin pystyä säilyttämään omalle maallemme ominainen eläimistö ja kasvisto.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!