Varsinais-Suomen Laitilassa on kulkenut pitkään tietoa kadonneesta Kodjalan kirkosta. Perimätiedon lisäksi kirkosta on ollut pieniä merkintöjä lähteissä, kuten 1540-luvulta oleva maininta Mikael Agricolan kirkkoluettelossa.

Kirkosta löytyy myös muita tietoja, ja esimerkiksi 1700-luvun pitäjänkertomuksen mukaan kirkon ja muurien rauniot näkyivät tuolloin. Tällä maininnalla on kuitenkin nähtävästi tarkoitettu vain kirkon muurin raunioita.

Arkeologi ja kallioperägeologi Jussi Kinnunen kertoo, että vanhasta, pienestä puukirkosta ei olisi todennäköisesti säilynyt kunnon raunioita, jotka olisi voinut nähdä tuohon aikaan. Osa kirkkoon liitetyistä tiedoista näyttää siten olevan kuvitelmaa, sillä esimerkiksi vanhat kellarit ovat myöhemmältä ajalta.

VIIME KESÄNÄ KÄSITYS keskiajan kirkkohistoriasta tarkentui taas yhden hyppäyksen verran, kun arkeologiset kaivaukset saatiin Kodjalassa käyntiin. Kaivauksia on edistänyt hankkeen ympärille perustettu Kodjalan kirkkotutkimuksen tuki ry, joka on myös kerännyt rahaa kaivauksia varten. Etenkin puheenjohtaja Timo Rantanen oli hankkeen parissa aktiivinen.

Turun yliopistossa työskentelevä Jussi Kinnunen pyrki tutkimusryhmänsä kanssa selvittämään kaivauksilla, löytyykö vanhasta kirkosta merkkejä. Lukkalan vanhan virkatalon mailla valittiin kaksi pienempää aluetta, joissa kaivauksia tehtiin.

Kinnusen mukaan vanhan puukirkon löytymistä ei pidetty todennäköisenä. Kahden viikon kaivauksissa pyrittiin kuitenkin löytämään jotain ajoitettavaa, jotta käsitys aiheesta tarkentuisi.

Näistä kahdesta kaivauskohdasta löytyi yllättäen lähes kaksikymmentä varhaista kristillistä hautaa. Kristillinen alkuperä kävi ilmi siitä, että haudat olivat itä-länsisuuntaisia, päät länteen päin. Haudoista ei löytynyt myöskään esineitä.

Kinnusen mukaan haudat olivat noin tuhannen vuoden takaa. Tarkempi ajoitus tehdään talvella muutamasta luunäytteestä Uppsalassa AMS-radiohiiliajoituksen avulla. Löytöjen heikko kunto osoitti kuitenkin, että kyse oli hyvin vanhoista haudoista. Yhdestä haudasta löytyi pään vierestä pronssispiraalikoristetta, joka on yleensä kuulunut kankaaseen. Tämä nauhaspiraalikoriste liitti löydöt 1100–1200-luvuille.

Tämän jälkeen oli selvää, että paikalta oli tehty merkittävä arkeologinen löytö.

Tavoitteena on jatkaa kaivauksia, ja selvittää alueelta löytyvien hautojen määrä, sillä paikalle on kirkkoon liittyvän perinteen mukaan tuotu vainajia kauempaakin. Tästä kertoo myös vanhoista kartoista löytynyt ruumispolku, joka on aikanaan johtanut kyseiselle mäelle.

MUSEOVIRASTON MUINAISJÄÄNNÖSREKISTERIIN on merkitty seudulta jo aiemmin useita löytöpaikkoja, sillä Lukkalan alueelta on löydetty rautakautisia polttokenttäkalmistoja ja röykkiöhautoja. Tämänhetkisen tiedon perusteella alueella on ollut satoja vuosia käytössä ollut hautapaikka, jota on käytetty myös keskiajan puolella. Kodjala on ensimmäinen kristillinen hautapaikka, joka on löydetty seudulta.

Ensimmäisten kristittyjen yhteisöjen ajatellaan olleen Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Nämä yhteisöt perustivat pieniä puukirkkoja, ja niillä oli hautausmaita jo ennen vakiintuneen kirkollisen järjestelmän syntymistä. Kodjalasta varsinainen kirkko on kuitenkin vielä löytymättä.

Kinnunen toteaa, että jos paikalla on ollut kristillinen hautausmaa, on siellä ollut myös jonkinlainen kappeli tai ruumishuone.

‒Tekemässäni maatutkamallissa näkyy, missä on hautoja. Tämän avulla voisi myös selvittää, missä hautoja ei ole. Sieltä voisi löytyä kirkko.

JOS RAHOITUSTA TULEVIIN kaivauksiin löytyy, Kodjalan löydön merkitys tarkentunee tulevina vuosina. Kodjalaa voi kuitenkin Kinnusen mukaan alustavasti verrata Ravattulan Ristimäen löytöihin, sillä ne ovat samaa ikäluokkaa ja niissä on samankaltaisia piirteitä.

Ravattulan Ristimäestä löydettiin noin 10 vuotta sitten arkeologisissa kaivauksissa Suomen vanhimman tunnetun kirkon jäännökset, joita on arkeologi Juha Ruohosen johdolla tutkittu tarkkaan.

‒ Kodjalassa piha-aluetta kiertää muuri, joka kaivettiin esiin pari vuotta sitten keväällä. Muurin tehtävänä on ollut pitää petoeläimet pois hautausmaalta. Kiviaidan jäännökset muistuttavat hirvittävän paljon Ristimäen kirkon muuria, Kinnunen sanoo.

Kodjalan kirkko on ollut todennäköisesti hyvin pieni. Hirsirakenteisessa kirkossa on ollut mahdollisesti vain nurkkakivet tai pieni kiviperusta, siksi tämäntapaisista kirkoista ei ole jäänyt paljoa jäljelle. On siten epävarmaa, löytyykö Kodjalan kirkosta merkkejä mahdollisissa tulevissa kaivauksissa.

‒ Kodjalaan liittyvä tarinaperinne on nyt kuitenkin osoittautunut todeksi, mutta joku voi edelleen oikeutetusti haastaa tämän merkityksen.

Kodjalaa voi verrata myös esimerkiksi Lempäälässä sijaitsevaan Aimalaan. Molemmilla paikkakunnilla on kulkenut pitkään perimätietoa keskiaikaisesta kirkosta, ja Aimalassakin löytyi pari vuotta sitten kaivauksissa vanha hautausmaa.

KESKIAIKAISTA KIRKKOA on etsitty viime vuosina myös Tammelasta perimätiedon pohjalta. Myös monen muun kunnan alueelta on tutkittu varhaista kirkkohistoriaa.

Myös Koroistenniemen historiaa ja alueen varhaisia puukirkkoja on tutkittu 2000-luvulla uudestaan. Tutkimusten mukaan yksittäisten puukirkkojen elinkaari ei ole ollut kovin pitkä, siksi samalla paikalla on voinut olla monta kirkkoa.

Koska keskiaikaiset puukirkot eivät ole Suomessa säilyneet meidän päiviimme asti, on vanhin edelleen käytössä oleva keskiaikainen kirkko todennäköisesti Ahvenanmaalta. Jomalan kivikirkon vanhimpien osien katsotaan olevan noin vuosien 1270 ja 1290 väliltä.

Kirkkojen iästä ei ole kuitenkaan yksimielisyyttä kirkkotutkijoiden keskuudessa. Professori Markus Hiekkasen ajoitus on vakiintunut, mutta Åbo Akademissa tehdyt kalkkilaastiajoitukset etenkin Ahvenanmaan kirkoista ovat antaneet erilaisia tuloksia.

MYÖS TURUN TUOMIOKIRKON rakennusvuodet ovat herättäneet keskustelua, liittyyhän kirkon rakentaminen myös Turun kaupungin varhaisvaiheisiin. Erilaiset näkemykset ajoituksesta ovat liittyneet etenkin eri ajoitusmenetelmien painottamiseen. Viime kesänä Åbo Akademin tutkimusryhmä julkaisi uuden muurauslaastiin perustuvan ajoitustuloksen, josta Turun Sanomat uutisoi. Ajoituksen mukaan Turun tuomiokirkon sakaristo olisi rakennettu jo 1200-luvun lopulla.

Uusi muurauslaastista tehty mittaustulos ei ole saanut yleistä hyväksyntää, sillä muut ajoitusmenetelmät eivät täysin tue ajoitusta. Kalkkilaastiajoituksen luotettavuudesta on kiistelty paljon.

Tuomiokirkon rakennus on muuttunut vuosisatojen aikana paljon muun muassa useiden tulipalojen seurauksena. Kirkkojen ikään liittyvä keskustelu jatkuu, sillä keskiaikaiset kirkot kaipaavat Suomessa vielä paljon jatkotutkimusta.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!