Johtaja Markus Lassheikki on katsellut syksyn satoarvioita vakavalla mielellä. Hän vastaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitossa (MTK) strategiasta ja huoltovarmuudesta ja seuraa työkseen suomalaisten peltojen antia sekä ruuantuotannon kehitystä kotimaassa ja globaalisti.

Maailman kattavaa silmää tarvitaan, sillä maanviljelykseen vaikuttavat yllättävän monet seikat lähellä ja kaukana.

Luonnonvarakeskus julkaisi viime viikon perjantaina satoarvion, jonka mukaan Suomen pelloilta saadaan viljaa tänä vuonna noin 2,9 miljardia kiloa. Se on 600 miljoonaa kiloa vähemmän kuin kymmenen vuoden keskiarvo.

MTK:n jäsenistölleen elokuussa tekemä kyselytutkimus kertoo samaa. Esimerkiksi ohrasato on toiseksi pienin kolmeenkymmeneen vuoteen, ja kauraakin saadaan paljon edellisvuotta vähemmän. Muista viljelykasveista huonosti on mennyt muun muassa härkäpavulla, rypsillä ja rapsilla. Ruista sen sijaan tulee reilusti, yli puolet enemmän kuin viime vuonna.

SÄISTÄ ON kiinni paljon. Tähän maanviljelijät ovat täällä pohjanperillä tottuneet. Ilmastonmuutoksen vuoksi kuivuus ja sade koettelevat kuitenkin ankarammin kuin ennen.

– Joillakin pelloilla on kahlattu vedessä.

Lassheikki kertoo, että alueelliset erot ovat aiempaa suuremmat. Muun muassa Lounais-Suomessa, joka on maan tärkeimpiä tuotantoalueita, kasvua koetteli alkukesällä kuivuus. Elo- ja syyskuun sateisuus on vaikeuttanut puintia ja heikentänyt viljasadon laatua.

Homeet ovat saastuttaneet viljaa paikoin niin, ettei se kelpaa edes eläinten rehuksi. Syyskylvöt ovat jääneet kosteuden vuoksi monessa paikassa tekemättä. Tämä voi vaikuttaa ensi vuoden satoon, sillä syksyllä kylvettävät lajikkeet kestävät paremmin alkukesän kuivuutta, jota on ollut viime vuosina paljon.

Tilanne on maanviljelijöiden kannalta hankala, sillä pettymyksiä on tullut peräjälkeen jo vuosia. Samaan aikaan lannoitteiden hinnat ovat nousseet huimasti ja energia oli Ukrainan sodan vuoksi välillä todella kallista.

– Kannattavuus on vaakalaudalla, kun arvokkailla tuotantopanoksilla on saatu alhainen sato, Lassheikki toteaa.

Viljelijöitä stressaavat myös maailman viljamarkkinoiden hinnanvaihtelut. Ukrainan sota nosti aluksi viljojen hintoja, mutta vuodenvaihteen jälkeen ne jälleen laskivat.

RUOKATURVAN KANSAINVÄLISESSÄ vertailussa Suomi sijoittui viime vuonna maailman ykkössijalle. Vertailun kohteina ovat kohtuuhinta, saatavuus, laatu ja turvallisuus. Kuluttajalle tämä näyttäytyy laajana valikoimana ja täysinä hyllyinä marketeissa. Huoltovarmuuden ammattilaiset puhuvat resilienssistä ja joustavuudesta.

– Olemme tottuneet Suomessa hyvään ruokaturvaan, Lassheikki sanoo.

Huoltovarmuusorganisaatio huolehtii, että ruoka kulkee säistä ja sodista riippumatta turvallisesti pelloilta teollisuuteen, kauppoihin ja ruokapöytiin. Se tarkkailee alan rakennemuutosta ja maailmanmarkkinoita.

Varautuminen edellyttää laajaa yhteistyötä. Yritysten on varauduttava toimimaan kriisitilanteissa. Valtionhallinto säännöstelee tarvittaessa sitä, miten niukkenevia resursseja käytetään ja lopputuotteita kulutetaan.

Häiriötilanteita varten on myös olemassa puskurit. Varmuusvarastoihin varastoidaan viljaa, siemenviljaa, maatalouden kemikaaleja ja perustuotannon raaka-aineita.

TUORE HALLITUSOHJELMA saa Markus Lassheikiltä kehuja siitä, että se ottaa huoltovarmuuden vakavasti. Hän muistuttaa, että asiaa on katsottava kaikkien hallinnonalojen näkökulmasta. Energiahuolto on elintarvike- ja vesihuollon ohella yksi keskeisimmistä.

Vuosi sitten mietittiin, täytyykö Suomessa ryhtyä kierrättämään sähkökatkoja. Onneksi ei tarvinnut, mutta siihen varauduttiin ja asetuksella määriteltiin, mitkä kohteet on asetettava sähkönsaannissa etusijalle yhteiskunnan johtamisen ja turvallisuuden kannalta. Lassheikkiä hämmästytti, että elintarvikehuoltoon liittyvät kohteet puuttuivat listalta.

Peruselintarvikkeiden omavaraisuusasteeseen hän on tyytyväinen. Täällä voidaan tuottaa leipäviljaa, maitoa ja lihaa suunnilleen sen verran kuin niitä syödään. Omavaraisuutta on rakennettu pitkään ja määrätietoisesti.

– Tähän on historialliset syynsä. Itsenäistymisen ja toisen maailmansodan aikana täällä oli nälänhätää. Koko huoltovarmuusajattelun juuret ovat maanviljelyssä, varautuminen on suomalaisilla geeneissä.

Lassheikki vertaa Suomen tilannetta Ruotsiin, jossa havahduttiin koronapandemian aikana huomaamaan, miten haavoittuvia pitkät logistiikkaketjut ovat. Pandemia lisäsi ymmärrystä, miksi omavaraisuus on tärkeää. Suomalaisilta on sittemmin kysytty taajaan neuvoja huoltovarmuuden kehittämiseksi.

KOTIMAISEN RUOANTUOTANNON turvaaminen alkaa siitä, että viljeleminen, karjankasvattaminen ja muu alkutuotanto on täällä kannattavaa.

– Suomalaisen maataloustuottajan on saatava tuotteistaan oikeudenmukainen hinta, etujärjestön edustaja tiivistää.

Hallitus aikoo parantaa alkutuottajan asemaa tuotantoketjussa. Esillä on ollut kustannusindeksien hyödyntäminen elintarvikealan sopimuksissa. Lannoitteiden ja polttoaineiden hintojen noustessa yli tietyn raja-arvon sopimus voitaisiin avata neuvoteltavaksi ostajan kanssa uudelleen.

Ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin täällä oli 100 000 maatilaa. Nyt niitä on 40 000. Tuotannossa oleva pinta-ala on suunnilleen ennallaan, mikä kertoo keskittymisestä.

– Monet tilat ovat ilmoittaneet, etteivät ne aio jatkaa enää pitkään. On äärimmäisen tärkeää, että maatalouden kannattavuuskehityksen suunta muuttuu, jotta meillä on tulevaisuudessakin alan yrittäjiä.

MARKUS LASSHEIKKI haluaa nostaa keskusteluun julkiset hankinnat. Koulut, päiväkodit, sairaalat ja muut julkiset laitokset ostavat ruokaa vuosittain 300 miljoonalla eurolla. Valtioneuvosto on ohjeistanut hankkimaan vastuullisesti ja kestävästi tuotettuja raaka-aineita ja palveluja.

Ostopäätösten tekijöiden ei siis tarvitse tuijottaa halvinta hintaa, vaan esimerkiksi vastuullista tuotantoa, kalaa ja luomua sopii suosia, vaikka se maksaisi enemmän kuin halpa tuontiruoka. Laatukriteeri saa lain mukaan mennä hintakriteerin edelle.

Lassheikki muistuttaa, että kotimaisen ruuantuotannon tukeminen on samalla huoltovarmuuden tukemista ja vahvistamista. Kotimainen valinta on hänen mukaansa myös valinta ympäristön, työntekijöiden ja eläinten hyvinvoinnin hyväksi.

Suomalaisten arvostus lähiruokaa kohtaan näkyy markettien kassoilla. Päivittäistavarakaupan myymästä ruuasta 80 prosenttia on kotimaista. Hallitus on ottanut tavoitteekseen kaksinkertaistaa suomalaisen ruokaviennin. Jos tavoite toteutuu, Suomi kasvattaa itselleen erinomaisen kriisivalmiuden ruokahuollon osalta. Onko tavoite mahdollinen?

– Meillä on puhtaat elintarvikkeet, runsaat vesivarat ja hyvät työolosuhteet. Kyllä meillä on tähän mahdollisuudet, mutta onnistuminen edellyttää pitkäjänteistä panostamista ruoka-alan kasvuohjelmaan ja vienninedistämiseen.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!