Museot ovat mielikuvissani jotakuinkin viattomia kulttuurilaitoksia. Tätä käsitystä oli kuitenkin pakko hieman tarkistaa ohjaaja Suvi Westin ja kuvaaja Anssi Kömin uuden elokuvan katsomisen jälkeen.

Máhccanin (suom. Kotiinpaluu) aiheena on kaksikon edellisen dokumentin Eatnameametin (suom. Hiljainen taistelumme) tapaan saamelaisten kohtaama kolonialismi, nyt erityisesti museoiden kautta kuvattuna.

Elokuvan lähtökohtana on Suomen Kansallismuseon hallussa olleiden yli 2 000 saamelaisesineen repatriaatio eli palauttaminen Saamelaismuseo Siidaan syksyllä 2022. Sen taustalla oli museomaailman sisäinen keskustelu siitä, kenelle museoiden kokoelmissa olevat alkuperäiskansoilta viedyt esineet oikeastaan kuuluvat. Kuka voi omistaa kulttuuriperinnön?

Nyt ei kuitenkaan keskitytä museomaailman vääntöihin, vaan näkökulma on siinä, miten saamelaisyhteisö ottaa esineet vastaan. Westin ote aiheeseen on hyvin henkilökohtainen. Hän etsii omilta esivanhemmiltaan vietyjä esineitä ja yhteyttä heihin. Muutkin haastateltavat kertovat ensisijaisesti omasta suhteestaan esineisiin ja kokemuksistaan niiden äärellä.

Esineisiin on sidottu suuria merkityksiä: ne ovat silta omaan historiaan. Saamelaisyhteisöllä on esineiden tulkinnassa kuitenkin edessään suuri työ, sillä monet niistä palautuvat vaillinaisin tiedoin.

ERILAISTEN KÄYTTÖESINEIDEN lisäksi Saamenmaalta vietiin aikanaan myös pyhiä rumpuja ja vainajien jäänteitä. Näitäkin hyvin arkoja kysymyksiä elokuvassa käsitellään.

Valitettavasti kirkolla oli sekä rumpujen että vainajien ryöstämisessä roolinsa. Rumpuja veivät 1600- ja 1700-luvuilla muiden virkamiesten rinnalla luterilaiset papit ja hautoja avattiin 1900-luvun taitteen molemmin puolin tutkimustarkoituksiin kirkon luvalla.

Ryöstetyistä rummuista merkittävä osa myös tuhottiin. Nyt rumpuja on maailman museoissa jäljellä kaikkiaan 71. Hätkähdyttävää on, että saamelaismuseoiden hallussa on niistä yhä vain neljä.

Viimeiset Helsingin yliopiston hallussa aiemmin olleet vainajien jäänteet kätkettiin uudelleen maahan elokuussa 2022. Tästä tilaisuudesta elokuvan lopussa nähdään hyvin koskettava kohtaus, jossa Oulun piispa Jukka Keskitalo yhtyy edeltäjänsä Samuel Salmen vuonna 2012 esittämään anteeksipyyntöön.

Suvi West pohtii elokuvassa kiinnostavasti myös elokuvanteon etiikkaa. Onko hän oikea ihminen katsomaan eurooppalaisen museon varastossa säilytettävää rumpua, joka ei ole hänen kotiseudultaan? Entä voiko rumpua kuvata elokuvaan? Tehdyt ratkaisut ovat tyylikkäitä ja niistä huokuu pyhän kunnioitus.

Máhccan – Kotiinpaluu. Ohjaus Suvi West. 75 minuuttia.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!