Aleksis Salusjärven oppilaiden motivaatio lukemiseen ja kirjoittamiseen on lähtökohtaisesti matala. Nuoret, joita hän haluaa kohdata, tapaavat suhtautua kirjallisuuden kanssa painimiseen kielteisesti tai vihamielisesti.

– Vaatii pokkaa mennä niiden eteen. Minulla on muutama minuutti aikaa herättää kiinnostus, tai tunnista tulee melkoista käärmeen pyssyyn ajamista.

Noin 10 000 henkilön kokemuksella kirjallisuuden kenttätyöläinen tietää, että vaativatkin ryhmät lähtevät yleensä mukaan työskentelyyn.

Tässä auttaa epäilemättä se, että Salusjärvi on luottamusta herättävä, avoimesti ja vilpittömästi missiostaan innostunut mies, joka suhtautuu kutsumustyönsä kohteisiin lämpimästi.

Syrjäytymisen vastainen lukutaitotyö käynnistyi vuonna 2016, kun Lukukeskus pyysi kirjallisuusvaikuttajaa vierailevaksi opettajaksi ammattikoulupojille ja nuorille miehille, joiden lukumotivaatio on heikko.

Salusjärvi oivalsi, että rap-tekstit ovat poikien suosituinta ”kirjallisuutta”. Luokan heikoimman äidinkielen arvosanan saanut oppilas saattaa olla kyseisen kirjallisuudenlajin asiantuntija.

– Hän tajuaa olevansa tiedollinen auktoriteetti, joka tietää enemmän siitä, mistä opettaja puhuu. Se saa kiinnostumaan tekstien tutkimisesta.

Analyysin avaimena on ymmärtää, kuka on biisissä kertojana. Rap-muusikot haluavat tulla näkyviksi yksilöinä. On helppoa profiloida puhuja ja arvioida, missä kertoja liioittelee.

Sanoituksista selvitetään myös kysymyksiä, kuten mistä me tulemme, keitä olemme ja minne olemme menossa.

Aleksi Salusjärvi kuvattuna Pasilan kirjastossa Helsingissä 23.8.2023

TOIMITTAJAÄIDIN JA professori-isän poika tunsi syrjäytyviä nuoria jo teininä. Aleksis Salusjärvi asui Espoossa alueella, jonka välissä hän arvelee kulkeneen Suomen jyrkimmän elintasoeron.

Varakas väki asui omassa rauhassaan merenrantatonteilla, mutta ostoskeskuksen kerrostaloissa päihdeongelmaiset tappelivat ja käyttivät ”ties mitä mömmöjä”.

Helvetin enkelit myivät huumeita alaikäisille. Huumeisiin sortunut Salusjärven lapsuudenystävä tappoi hänen toisen kaverinsa.

– Kivenlahti oli apinoiden planeetta. Monet niistä, jotka jäivät eloon, hölmöilevät ja kompuroivat edelleen.

Seurakunta tarjosi nuorille hienoja oleskelutiloja.

– Kirkko otti meistä mahtavasti koppia. Isosena toimiminenkin oli huippuhomma.

Teoreettista taustaa tulevalle lukutaitotyölle tarjosi Jyväskylän yliopisto. Filosofian maisteriksi kirjoittaminen pääaineenaan valmistunut Salusjärvi on toiminut kirjallisuuskritiikkiä julkaisevan Kiiltomato.netin ja Kritiikin Uutisten päätoimittajana ja Ylen kulttuuritoimittajana. Työllistäjinä ovat myös kirjallisuuspalkintoraadit.

ALEKSIS SALUSJÄRVI on halunnut saada kokonaiskäsityksen niistä 13–29 -vuotiaista, jotka putoavat pahiten kelkasta. Heitä ei juuri löydy lukiosta, ammattikoulusta tai seurakunnan nuorisotyöstä, vaan erityisluokista, sairaalakouluista ja kuntoutusyksiköistä. Niiden joukosta, joilla on ongelmia elämänhallinnassa, mielenterveydessä ja päihteiden kanssa.

– Syrjäytymiskaaren alku on usein tunnistettavissa jo siinä 13-vuotiaassa kaverissa, joka joutuu vaikeuksiin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on saattanut tehdä peruuttamattomia virheitä.

Potentiaalisia syrjäytyjiä yhdistäviä tekijöitä ovat kyvyttömyys tehdä itseään ymmärrettäväksi ja kokemus omasta ulkopuolisuudesta. Turvallisia aikuisia puuttuu. Osattomuus periytyy.

– Toivoisin olevani näille nuorille kuin isobroidi, mutta yli nelikymppisenä olen jo niin vanha, että käytännössä olen isähahmo.

Kun nuori tuntee itsensä täysin irralliseksi, eikä hänellä ole mitään hävittävää, hän ajautuu helposti yhä syvempiin ongelmiin. Mutta jos hän oppii ilmaisemaan itseään ja saa yhteyden toisiin, syntyy häviämisen arvoisia asioita.

Kehittyvä lukutaito ja kielenkäyttö vaikuttavat myös empatian kehittymiseen.

– Lukemisen kautta tapahtuva toisen nahkoihin eläytyminen on varmaan tehokkain tapa työstää kykyä nähdä asioita toisen silmin.

LAPSET EIVÄT lähde lukijoinakaan samalta viivalta. Kotonaan kirjallisesti ravittu ihmistaimi voi osata ensimmäiselle luokalle astuessaan ulkoa lukuisia loruja. Hän tuntee muumihahmot, tietää monet kielikuvat ja mielikuvat.

Toisella lapsella on synnynnäisiä hankaluuksia lukemisessa ja oppimisessa, mutta hän ei saa tukea mistään.

– Hän lähtee koulutielle kohtuuttomalta takamatkalta ja on jo 15-vuotiaana epäonnistumisen veteraani: ”Minä olen huono.”

Kun tällainen oppilas saapuu Salusjärven luokkaan, hänellä ei ole luku- ja kirjoitusintoa. Aiemmat kokemukset eivät kannusta edes yrittämään.

Huippulukijoiden ja uuslukutaidottomien kuilu on suuri.

– Yhdeksäsluokkalaista opetetaan lukemaan toisen luokan kirjoilla ja vieruskaveri ahmii Dostojevskia. Pidä siinä sitten äidinkielen tuntia!

Salusjärvi kritisoi inklusiivista opetusta, jossa erityisryhmiä yritetään opettaa suuressa luokassa. Pienissä erityisryhmissä on paljon helpompi toteuttaa kunkin oppilaan oman tason mukaista opetusta. On löydettävä kullekin sopivat työskentelytavat ja kiinnostuksen kohteet.

Peruskoulun idea kaikille avoimesta oppimisympäristöstä on ”hyvä ja kaunis”, muttei toteudu käytännössä. Kaikki kärsivät.

– Pätevillä opettajillakin on turhautunut fiilis, kun kaikkia ei saa mukaan ja luokassa on vain hälyä.

MONI HÄPEÄÄ onnetonta lukutaitoaan ja oppimisongelmiaan ja pyrkii piilottamaan ne.

– On vaikea tehdä yhteistyötä, jos toinen näyttelee olevansa kärryillä. Vaatii paljon luottamusta tunnustaa, ettei kykene hahmottamaan tekstiä tai ilmaisemaan itseään.

Erityisryhmissä ja vankilassa vierailevaa opettajaa saatetaan toisaalta odottaa, sillä tämä tuo tervetullutta vaihtelua. Osalla oppilaista on halu käydä läpi omia kokemuksia ja saada niistä otetta.

– Heillä on kertomisen arvoisia kokemuksia, joita kukaan ei ole kuullut. Työmme mahdollistaa tilaisuuden sanoa kerrankin jotain kuulemisen arvoista.

Onnistumiset motivoivat. Kirjallisuuslehtien, kustantamoiden ja koulutustahojen kanssa verkottunut Salusjärvi on ohjannut innokkaimpia kirjoittajia ja musiikintekijöitä eteenpäin. Hän on jalostanut heidän hengentuotteitaan ja löytänyt julkaisukanavia.

– Julkaisujen tuottaminen vaatii kyllä paljon hevosvoimia.

SALUSJÄRVI MIELTÄÄ olevansa lukutaidon lapiomies ja duunari.

– Tehtäväni on mennä likaamaan käteni ja laittamaan itseni likoon. Homma on tosi intensiivistä, eikä sitä voi tehdä siististi etäisyyden päästä.

Työ tuntuu palkitsevalta, kun joku innostuu työstämään ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ja saa kakaistua omat ja ympärillä olijoiden kokemukset sanoiksi.

– Ymmärretyksi tulemisesta seuraa kiitollinen olo. Elämää muuttavien onnistumisten näkeminen on uskomattoman ihanaa.

Lukutaitotyöläinen on etuoikeutettu saadessaan toimia nuorten kanssa, joiden sisällä palaa tuli.

– Se tuli on tarttuvaa! Heidän seurassaan mietin, etten halua haaskata omaakaan elämääni.

Aleksis Salusjärven antaumuksellinen ja arvostettava pioneerityö ei ole ollut ajan haaskausta.

Hänet palkittiin vuonna 2020 työstään poikien ja miesten lukutaidon parantamiseksi. Tänä vuonna hän sai siitä hyvästä Suomen PEN:in sananvapauspalkinnon.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!