Toisaalta Suomen kaltaisessa maallistuneemmissa kulttuureissa ihmisillä on Haimilan mukaan vähemmän uskonnollisia uskomuksia. Kuitenkin moni ihminen uskoo tällöinkin esimerkiksi jonkinlaiseen tarkoitukseen luonnonilmiöissä ja elämäntapahtumissa.

Uskovatko tieteellisesti orientoituneet ihmiset yliluonnolliseen? Minkälaisia yliluonnollisina – uskonnollisina tai muina – pidettäviä uskomuksia heillä esiintyy? Mikä tällaisten ihmisten ajattelussa on uskon ja tiedeorientaation välinen suhde?

Näitä kysymyksiä on selvittänyt Roosa Haimila Helsingin yliopistossa 2. syyskuuta tarkastetussa kognitiivisen uskontotieteen väitöskirjassaan Beyond Scienfitic Worldviews: Belief in Science and ´Supernatural´in Science-Oriented Individuals (”Tieteellisen maailmankuvan tuolle puolen: Tieteellisesti orientoituneiden henkilöiden usko tieteeseen ja ’yliluonnolliseen’”)

Väitöskirja koostuu neljästä tutkimusartikkelista ja tuloksia kokoavasta analyyttisestä osasta. Niiden taustana ollut aineisto on kerätty kahdessa verkkokyselyssä, joista ensimmäisessä kartoitettiin 996 ei-teistisen (jotka eivät usko Jumalaan) henkilön katsomuksia kymmenestä eri maasta. Nämä maat ovat Alankomaat, Australia, Brasilia, Iso-Britannia, Kanada, Suomi, Tanska, Tšekki, Turkki ja Yhdysvallat.

Toisessa kyselyssä vastaajina oli 387 ei-teististä että teististä suomalaista henkilöä. Tutkija sovelsi aineiston käsittelyssä sekä teoreettista että aineistopohjaista metodologiaa.

SE, MISSÄ määrin tiedettä arvostavilla ihmisillä on yliluonnollisia uskomuksia, tuntuu Haimilan mukaan riippuvan kulttuurista.

– Esimerkiksi kulttuurissa, joissa valtaosa ihmisistä uskoo Jumalaan, jumalausko on tavallisesti yleisempää myös tutkijoiden parissa.

Toisaalta Suomen kaltaisessa maallistuneemmissa kulttuureissa ihmisillä on Haimilan mukaan vähemmän uskonnollisia uskomuksia. Kuitenkin moni ihminen uskoo tällöinkin esimerkiksi jonkinlaiseen tarkoitukseen luonnonilmiöissä ja elämäntapahtumissa.

– Kognitiivisen uskontotieteen perusteella tiedetään tällaisten uskomusten olevan ihmisille luontaisia. Tämän vuoksi niihin uskotaan myös sekulaareissa maissa ja niitä on myös uskonnottomilla. Tutkijat ja muut tiedeorientoituneet ihmiset ovat ihmisiä kuten muutkin, ja myös he ovat taipuvaisia näkemään tarkoituksellisuutta luonnossa.

Tähän liittyen tiedettä arvostavat ihmiset saattavat Haimilan mukaan uskoa esimerkiksi evoluution toimivan tarkoituksenmukaisesti, tai että vaikeilla elämäntapahtumilla on jokin muu kuin ihmisen itsensä määrittämä tarkoitus.

– Lisäksi osa esimerkiksi tutkijoista Suomessakin uskoo Jumalaan. Tällaiset yliluonnolliset tai niitä muistuttavat uskomukset ovat kuitenkin vähemmän merkittäviä tiedeorientoituneille ihmisille kuin ei-yliluonnolliset uskomukset.

Esimerkiksi kuolemanjälkeisyyttä hahmotetaan Haimilan tutkimustuloksien mukaan ensisijaisesti tieteellisten käsitysten kautta.

– Nämäkin voivat kuitenkin sisältää kuolemanjälkeistä jatkuvuutta: moni uskoo meidän jollain tavalla jatkuvan esimerkiksi luonnon kiertokulussa kehon maatumisen kautta.

SEKULAARERILLA YLILUONNOLLISILLA uskomuksilla Haimila tarkoittaa tutkimuksessaan käsityksiä, jotka muistuttavat rakenteeltaan ”perinteisiä” yliluonnollisia uskomuksia, mutta joita ei kulttuurissamme välttämättä nähdä uskonnollisina tai muuten yliluonnollisina.

– Tällaisia ovat esimerkiksi käsitykset jonkinlaisesta maailmassa tasapainoa ylläpitävästä tarkoituksellisesta mekanismista tai voimasta. Osa esimerkiksi näkee luonnon ”säätelevän” ihmisten määrää maapallolla.

Tällaiset käsitykset eroavat Haimilan mukaan perinteisistä yliluonnollisista uskomuksista siinä, etteivät ne välttämättä mitenkään liity tiedearvostukseen.

– Esimerkiksi omassa tutkimuksessani uskonnolliset uskomukset merkitsivät vähäisempää uskoa tieteeseen, aiempien tutkimusten mukaisesti. Sekulaarit yliluonnolliset ja usko tieteeseen eivät kuitenkaan liittyneet toisiinsa, tai yhteys oli heikko.

USKONTOTIETEILIJÄNÄ HAIMILA kertoo lähestyvänsä ”tieteen ja uskonnon” suhdetta lähinnä ihmisten katsomusten tasolla. Näissä tieteen ja uskonnon suhde näyttää riippuvan kulttuurista.

– Esimerkiksi monissa itä- ja etelä-Aasian maissa ja Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa konfliktikäsitys on huomattavasti harvinaisempi kuin länsimaissa. Tämä ei tarkoita, etteikö käsitys tieteen ja uskonnon konfliktista olisi maailmanlaajuisesti merkittävä. Se vain ei ole mitenkään absoluuttinen, vaan enemmänkin historiallisesti rakentunut, riippuvainen ympäristöstä.

Tieteen (science) käsitettä rakennettiin Haimilan mukaan erityisesti Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa 1800-luvun loppupuolella suhteuttamalla se uskontoon ja kirjoittamalla tieteen ja uskonnon ristiriidasta, jopa ”sodasta”.

– Tämän voi ajatella näkyvän edelleen käsityksissämme uskonnosta ja tieteestä. Usein on ajateltu, että tiede ja uskonto ovat ristiriidassa, koska niiden käsitykset ovat sisällöltään ristiriitaisia, kuten evoluutio ja luomisoppi.

Ihmiset ovat Haimilan mukaan kuitenkin taitavia yhdistämään jonkun toisen näkökulmasta ristiriitaiselta vaikuttavia käsityksiä: esimerkiksi Yhdysvalloissa on yleistä ajatella, että ihminen on kehittynyt Jumalan ohjaamassa evoluutiossa.

– Ihmisten katsomusten tasolla käsitykset ristiriidasta pohjautuvat luultavasti yleisemmin siihen, mitä olemme kulttuurisesti oppineet uskonnon ja tieteen suhteesta kuin uskomusten varsinaiseen sisältöön tai niiden konfliktiin.

TUTKIMUKSISSAAN HAIMILA on välttänyt ”tieteellisen maailmankuvan” käsitettä.

– Katsomuksista puhuttaessa se ei ole kovin hyödyllinen. Harvan ihmisen käsitykset maailmasta ovat täysin tieteen mukaisia. Ihmisillä on väärinymmärryksiä ja erilaisia tulkintoja tieteellisistä teorioista, vaikka he itse pitäisivät maailmankuvaansa tai katsomustaan tieteellisenä, Haimila toteaa.

Tämän vuoksi hän puhuu ”tiedeorientoituneista katsomuksista”.

– Tämä termi korostaa sitä, että jotkut ihmiset ovat ikään kuin kääntyneitä tiedettä kohti ja ammentavat tieteestä aineksia omaan katsomukseensa.

Termi on Haimilan mukaan mielekäs riippumatta siitä, ovatko maailmankuvaan ja / tai katsomukseen sisältyvät käsitykset kaikin osin tieteellisiä.

– Tieteellisen maailmankuvan käsite on siitä kiinnostava, että se omalla tavallaan heijastaa tieteen arvostusta yhteiskunnassa: moni kutsuisi maailmankuvaansa mielellään ”tieteelliseksi”.

SUOMI ON Haimilan tutkimuksessa hieman erityinen ”tapaus”.

– Kiinnostavaa kyllä, käsitys uskonnon ja tieteen ristiriidasta vaikuttaa olevan erityisen vallitseva Suomessa verrattuna moneen muuhun maahan. Tilastojen perusteella uskonnolliset suomalaiset kokevat tieteen ja uskonnon välillä olevan tai olleen erimielisyyttä huomattavasti todennäköisemmin kuin vaikkapa tanskalaiset – ja myös hieman todennäköisemmin kuin esimerkiksi yhdysvaltalaiset.

Valtaosa suomalaisista uskonnollisista myös kertoo Haimilan mukaan luottavansa todennäköisemmin tieteeseen kuin oman uskontonsa opetuksiin, jos näiden välillä olisi konfliktia.

– Suomi onkin melko erityinen konfliktikäsityksen yleisyyden vuoksi, mutta myös siksi, että täällä tiedettä arvostetaan niin paljon riippumatta ihmisten taustasta.

VAIKKA YLILUONNOLLISIA käsityksiä on pidetty erityisen merkittävinä esimerkiksi kuoleman pohtimiselle, moni ihminen nojautuu Haimilan mukaan muunlaisiin käsityksiin kuolemasta.

Tällaisia ovat ei-yliluonnolliset käsitykset jatkuvuudesta, esimerkiksi luonnon kiertokulussa tai muistoissa.

– Tällaisista käsityksistä ja niiden merkityksestä nykyihmisille on vain vähän tutkimusta, vaikka viimeisimpien tilastojen mukaan uskonnottomuus on yleistymässä eri puolilla maailmaa. Jatkossa voisikin tutkia enemmän sitä, miten ihmiset vastaavat elämän suuriin kysymyksiin uskonnottomien ja tässä tapauksessa myös ei-yliluonnollisten käsitysten avulla, Roosa Haimila sanoo.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!