Mikä on uskonnon asema ja rooli sodassa? Miten sodasta puhutaan uskonnollisessa kontekstissa? Miten sota vaikuttaa uskonnolliseen puheeseen? Miten suomalainen sotilaspapisto toimi miehitetyssä Itä-Karjalassa toisen maailmansodan eräissä vaiheissa?

Näihin kysymyksiin syvennyttiin Mikkelin Sodan ja rauhan keskuksessa Muistissa perjantaina 18.8. pidetyssä seminaarissa, jonka aiheena oli juuri ”Uskonto sodan aseena ja rauhan välineenä”. Seminaarissa kuultiin kolmen tutkijan esitykset ja paneelikeskustelu.

Itä-Suomen yliopiston väitöskirjatutkija Reetta Kallanne puhui aiheesta ”Sotaretoriikka toisesta maailmansodasta Ukrainan sotaan”.

Kallanne jakoi esityksensä kolmeen osaan: sotaretoriikan paluu, suomalaisten sotilaspappien retoriikkaa toisessa maailmansodassa ja uskonnon rooli sotaretoriikassa.

UKRAINAN SOTA on kirvoittanut Kallanteen mukaan Suomen kirkossa kolmenlaisia reagointitapoja. Niitä hän luonnehti yleiskirkolliseksi linjaksi – ”kaikki, kuten ennenkin”, kirkollista rauhantyötä korostavaksi linjaksi ja maanpuolustusta korostavaksi linjaksi.

Kallanne nosti esille esimerkiksi Kuopion piispan Jari Jolkkosen kirjoituksia Ukrainan sodan sytyttyä sekä arkkipiispojen Tapio Luoma ja Leo koordinoidun lausunnon sodasta.

Kallanne käsitteli esimerkkinä myös jatkosodassa sotilaspappina palvelleen Reino Ylösen retoriikkaa.

Hän totesi myös, että lännessä ei huomioitu ennen Ukrainan sotaa, että Venäjä oli jo tehnyt propagandassaan lännestä vihollisen ja Venäjän kirkko oli tässä mukana. Myös ekumeenisia yhteyksiä jatkettiin.

Tutkija haastoi myös yleisöään.

– Kysyn, onko olemassa uskonnollista sotaretoriikkaa? Puhuja ei tee siitä uskonnollista, konteksti saattaa tehdä, Kallanne totesi.

USKONNON ROOLI sodan kaltaisessa kriisissä on Kallanteen mukaan luottamuksen ja legitimoinnin rakentaminen.

– Kirkon rooli on sanoittaa sellaisia tunteita, joita muuten on vaikea sanoittaa. Papistolla on tässä suuri yhteisöllinen rooli.

Yksi Kallanteen havainnoista oli se, että Ukrainan sodan myötä suomalaisten omat kauan vaietut ja haudatut tunteet ovat nousseet pintaan. Hän viittasi myös emeritusprofessori Lauri Hannikaisen tutkimukseen, jonka mukaan Suomea kohdeltiin sotien jälkeen liian ankarasti.

– Tämänkaltaiset tutkimukset saavat ajattelemaan, miksi meillä sotaretoriikka on niin ohuen pinnan alla? Voi olla, että kylmän sodan aikainen rauhan retoriikka olikin vain pintaa.

YYA-Suomen aikana vaietut asiat, tunteet ja sanoitukset nousivat Kallanteen mukaan esille 2022.

– Pinnan alla ollut tarve puhua sodasta tulee yhtäkkiä esille. Mikä nyt on muuttunut? Turvallisuuspoliittisesti ja kirkollisesti ollaan vahvasti osa länttä.

Ukrainan sota -retoriikassa on Kallanteen mukaan osittain paluuta toisen maailmansodan retoriikkaan. Hän arvioi myös, että valtiollisen ja kirkollisen Venäjä-suhteen perkaaminen on Suomessa vielä edessä.

SUOMALAISIA SS-VAPAAEHTOISIA koskeneista tutkimuksistaan joitakin vuosia sitten tunnetuksi tullut teologian tohtori, dosentti André Swanström käsitteli omassa puheenvuorossaan ”Uskonto ja äärinationalismi” suomalaisia valkoisen uskon sotureita toisessa maailmansodassa.

Sotiemme ajan sotilaspapistossa erottuivat Swanströmin mukaan ne, joiden tausta oli tyypillisesti kolmella tavalla yhtenäinen: Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) jäsenyys, Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) kannattaminen ja herännäisyyteen eli körttiläisyyteen lukeutuminen.

– AKS:n 4300 jäsenen joukossa oli noin 300 teologia. Monet palvelivat jatkosodassa sotilaspappeina, joista noin kolmasosa oli AKS:n jäseniä. He olivat usein samalla valistusupseerin asemassa, Swanström totesi.

Tätä joukkoa pidettiin siellä täällä jo ennen sotia nuoren tasavallan moraalisena selkärankana, joka halusi turvata vuoden 1918 valkoisten voiton hedelmät.

– Bolshevismin uhkaa on vähätelty, mutta se oli koko ajan läsnä. Retoriikassa muistutettiin, mitä rajan takana punaisen hämärän maassa uhkasi.

AKS-PAPPEJA saatettiin kritisoida yltiöisänmaallisuudesta, mutta Swanström muistutti heidän keskuudessaan esiintyneen myös runsaasti itsekritiikkiä ja moraalista pohdiskelua: AKS:n papit pyrkivät moraaliseen ja sotilaalliseen esimerkillisyyteen.

Yksityiskohtaisemmin Swanström käsitteli varsinkin sotilaspastori Jussi Kuoppalan, innostavana puhujana tunnetun Reino Ala-Kuljun, SS-joukoissakin palvelleen ja sotien jälkeen Ruotsiin siirtyneen Kalervo Kurkialan sekä Ukrainassa SS-miehenä kaatuneen Ensio Pihkalan ajattelua ja retoriikkaa.

– Jussi Kuoppala edusti maltillisuuden ääntä. Hän oli pohtinut jo ennen sotaa oikeutettua sotaa sekä kristityn suhdetta sotaan. Sotaa ei saanut ihannoida, mutta siihen oli mentävä, jos oli pakko.

Myöhemmin vanhempina miehinä sekä Kuoppala että Ala-Kulju löysivät Swanströmin mukaan tiensä maltillisemman isänmaallisuuden ja kypsyneen elämänviisauden miehiksi.

SEMINAARIN KOLMANNEN puheenvuoron piti Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Ilkka Huhta, teemanaan ”Kirkon, valtion, papiston ja uskonnon suhde Suomessa 1900-luvun sodissa”.

Asian taustaksi Huhta hahmotteli neljä 1900-luvun alkupuolella sattunutta, kirkon ja valtion suhteisiin vaikuttanutta kehityskulkua: ne olivat irtautuminen Venäjän imperiumista, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota ja sen päättyminen valkoisten voittoon, vuoden 1919 hallitusmuoto sekä uskonnonvapauslaki 1923.

Muutoksista huolimatta kirkon ja papiston asema pysyi Huhdan mukaan Suomessa vahvana ja hyvänä. Sisällissodassa kirkko oli toiminut valkoisen armeijan ideologisena selkärankana, myös 50 sotilaspapin voimin. Mutta sotaan syyllisyydestä oli erilaisia tulkintoja.

Suomalaiset palkitsivat Huhdan mukaan kirkon maltillisuuden sisällissodan jälkeen sillä, että 1923 lain jälkeen ei juurikaan erottu kirkosta.

– Kirkkoon piti vain kuulua, sota-ajan käsivarsinauhan väristä huolimatta, Huhta totesi.

Sotavuosina papiston ja kirkon rooli Huhdan mukaan vaihteli.

– Mutta kansakunnan sotamoraalin kohottaminen kului kirkon roolin sodan kaikissa vaiheissa, Ilkka Huhta päätti esityksensä.

Seminaarissa muita puheenvuoroja käyttivät myös kenttäpiispa Pekka Asikainen, Suomen Lähetysseuran rauhan ja sovinnon työn päällikkö Kristiina Rintakoski sekä Mikkelin piispa Seppo Häkkinen.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!