Venäjän Ukrainaa vastaan aloittamassa hyökkäyksessä ja tuhoamissodassa Venäjän johtajien retoriikkaan on ajoittain liittynyt myös vihjailua siitä, että tietyissä olosuhteissa maa saattaisi käyttää ydinaseita.

Viimeksi heinäkuun lopussa Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtaja Dmitri Medvedev uhkaili Venäjän turvautuvan ydinaseisiin, jos Ukrainan vastahyökkäys menestyisi.

Tällaiset kylmäävät puheet eivät monien arvioiden mukaan kovin helposti kuitenkaan muutu teoiksi. Joukkotuhoaseiden – myös ja varsinkin ydinaseiden – käyttökynnys on näet tavattoman korkealla. Niiden käyttö on paitsi poliittinen ja sotilaallinen, myös eettinen kysymys.

Kun Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkien yllä välähti elokuussa 1945, maailma siirtyi uuteen aikakauteen. Yhdysvaltojen ydinasemonopoli murtui 1949, kun Neuvostoliitto räjäytti ensimmäisen pomminsa.

1960-luvulle tultaessa maailmassa yhä laajemmin tajuttiin myös ydinaseiden suunnattoman tuhovoiman seuraukset: sellaisessa sodassa olisi vain häviäjiä. Sittemmin maailma seurasi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpavarustelua ja myöhemmin myös aserajoitussopimuksien syntymistä.

Muita ydinasevaltoja ovat Kiina, Iso-Britannia, Ranska, Israel, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea.

Ydinaseita ei ole Nagasakin jälkeen sodissa käytetty – molemminpuolisen tuhon kauhun tasapaino on sen ehkäissyt. Jos ydinaseisiin liittyvä käyttämättömyyden tabu murtuisi, jos esimerkiksi ”pieniä” taktisia ydinaseita nyt ryhdyttäisiin Ukrainaa vastaan käyttämään, sodan eskalaation kierre olisi todennäköisesti pian täydessä vauhdissa.

YHDISTYNEET KANSAKUNNAT (YK) on ollut mukana myös aseidenriisuntaa ja ydinaseiden rajoittamista koskevissa prosesseissa. Sen alainen Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) on pyrkinyt vähentämään ydintekniikan sotilaallista käyttöä.

Vuonna 1968 saatiin aikaan ydinsulkusopimus (NPT), johon on vuoteen 2023 mennessä liittynyt 191 allekirjoittajamaata. Sopimus määrittelee ydinasevaltiot, pyrkii estämään ydinaseiden leviämistä ja sitouttaa aseriisuntaan.

Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kävivät strategisia ydinaseita koskeneet SALT- ja START-neuvottelunsa 1960-luvulta alkaen. Nykyisin Yhdysvaltojen ja Venäjän ydinkärkien määrä on huomattavasti pienempi, kuin vielä 40–50 vuotta sitten. Uusin START-sopimus (2010) on voimassa vuoteen 2026 saakka.

YK:ssa hyväksyttiin vuonna 2017 myös ydinaseet kieltävä sopimus (TPNW). Sopimuksen tarkoitus on eliminoida kaikki ydinaseet, koska niiden käytön humanitaariset seuraukset olisivat liian hirvittävät. Ydinasevaltiot eivät ole sitä allekirjoittaneet.

Nykyisin monet aserajoitussopimukset ovat tavalla tai toisella rauenneet.

Monien muiden tahojen joukossa myös Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) on ottanut kantaa ydinaseisiin.

Esimerkiksi vuonna 2006 pidetyssä Porto Alegren yleiskokouksessa KMN totesi, että ”Jumala on pelastanut ihmiset itseltään”, koska ydinsotaa ei ole syttynyt. KMN totesi myös, että uskonnot jakavat periaatteen, joka on joukkotuhoaseita suurempi: meidän on tehtävä toisille, mitä toivoisimme heidän tekevän meille. ”Koska emme halua ydinaseita käytettävän meitä vastaan, meidän maamme ei voi käyttää niitä toisia vastaan. Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen kultaisessa säännössä on uraania.”

KMN on myös toivonut kirkkojen painostavan hallituksia, jotta ne tunnustaisivat ydinaseiden moraalittomuuden. Lisäksi KMN:ssa on edustettu myös kantaa, jonka mukaan ydinaseiden täydelliseen hävittämiseen olisi pyrittävä.

Kristityt ovat olleet ydinaseiden suhteen myös jakautuneita ja mielipiteet ovat aikojen kuluessa myös muuttuneet.

Ydinaseen käytön uhkan torjumista oman ydinaseen käytön uhalla on voitu pitää moraalisesti oikeutettuna tai muuten hyväksyttävänä. Suunnilleen tällä kannalla olivat vuosikymmeniä sitten esimerkiksi silloin tunnetut ajattelijat, luterilainen Paul Tillich ja reformoitu Reinhold Niebuhr – ja monet muut. Paavi Johannes Paavali II piti ydinpelotetta moraalisesti hyväksyttävänä, kunhan se johti kohti aseistariisuntaa.

Mutta esimerkiksi paavi Franciscus on vuonna 2017 tuominnut maailman muuttumiseen vedoten ydinaseiden käytöllä uhkaamisen ja jopa niiden omistamisen. Samalla kannalla ovat monet muutkin kirkkojen toimijat.

Monien länsimaisten sodan etiikan pohdiskelujen pohjalla on jo kirkkoisä Augustinuksen (354–430) kehittämä oikeutetun sodan teoria. Sitä ovat myöhemmät ajattelijat edelleen jatkojalostaneet.

KENTTÄROVASTI, SOTATIETEIDEN tohtori Janne Aalto on tutkinut sotilaan etiikkaa. Hän huomauttaa, että sotilaan etiikka on eri asia kuin sodankäynnin etiikka.

– Joukkotuhoaseissa kyse on pikemminkin jälkimmäisestä, joka on erityisesti poliittista, strategista ja yhteiskunnallista pohdintaa, Aalto sanoo.

Peruskysymys on: miksi joukkotuhoaseiden – siis ydin-, kemiallisten ja biologisten aseiden – käyttö on sodankäynnin etiikassa ja säännöissä niin vaikea erityiskysymys?

– Siinä lähdetään klassisesta oikeutetun sodan teoriasta. Sen edellytyksenä ovat oikeutettu syy, legitiimi hallinto ja niin edelleen, Aalto toteaa.

Mutta asiassa on muitakin näkökohtia.

– Voimankäytön kohteina on eroteltava sotilaat siviileistä ja muista sivullisista. Varsinkaan ydinaseet eivät sitä tee. Räjähdys ja laskeuma tuhoavat ja säteilyttävät laajoja alueita.

Tärkeä näkökulma on Aallon mukaan myös kohtuullisuus.

– Oikeutetussa sodassa ei käytetä enempää voimaa, kuin on pakko. Ydinaseissa ”kohtuullisen” määrittely olisi kohtuullisen vaikeaa. Senpä takia niitä ei ole vuoden 1945 jälkeen käytettykään: kyseessä on pelote, eikä ase.

Aalto lisää vielä, että tällä hetkellä Suomen puolustusvoimien etiikan opetuksessa ei erityisesti käsitellä ydinaseiden eettistä problematiikkaa.

– Meidän eettisen kiinnostuksen kohteenamme ovat tällä hetkellä enemmän esimerkiksi miehittämättömät aseet.

Suomi liittyi tämän vuoden keväällä puolustusliitto Natoon. Vaikuttavatko Nato-jäsenyys ja Naton ydinaseistus siihen, miten Suomen puolustusvoimissa opetetaan sodankäynnin etiikkaa?

– Eivät vaikuta. Tietysti nyt on pakko seurata miten muut Nato-maat opettavat sotilaan etiikkaa ja sotilasetiikkaa, että olemme ammattisotilas-, varusmies- ja reserviläisarmeijassamme linjassa sen kanssa. Maailmallahan sotilaan etiikka on yleensä ammattilaisten etiikkaa, Janne Aalto sanoo.

Jussi Rytkönen