Pauliina Parhialan kuvauspaikka, Tähtitorninmäki Helsingissä, sopii erityisen hyvin Suomen Lähetysseuran uudelle toiminnanjohtajalle. Mäen toisella puolella on punatiilinen talo, jossa Lähetysseuran toimisto sijaitsi noin sadan vuoden ajan ennen muuttoaan Länsi-Pasilaan. Vieressä on Eteläsatama, josta kymmenet elleivät sadat lähetystyöntekijät aikanaan lähtivät työalueille.

Valtioneuvostokin sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä. Hallituksen vaihtuminen merkitsi kehitysyhteistyövarojen vähenemistä. Uusi hallitusohjelma sanoo: ”Vallitsevassa taloustilanteessa kehitysyhteistyöhön kuitenkin kohdistuu hallituskaudella säästöjä, jotka toteutetaan asteittain ottaen huomioon tehdyt sitoumukset.”

Se koskee myös Suomen Lähetysseuraa. Edellisen hallitusohjelman linjausten mukaan Lähetysseura saa vuosina 2022–2025 ulkoministeriön ohjelmatukirahoitusta yhteensä 24,5 miljoonaa euroa. Vuosittain sen osuus on noin neljäsosa Lähetysseuran tuloista.

Hallitusohjelman säästöjen käytännön vaikutuksia ei voi vielä nimetä.

– Virkamiestasolta olemme saaneet tietoa, ettei käynnissä oleviin sitoumuksiin puututa. Vähennykset vaikuttanevat enemmän tulevaisuuden suunnitelmiin.

Lähetysseuran tavoite on edelleen 0,7 prosenttia bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön. Edellisen hallituksen aikana kehitysyhteistyön osuus oli 0,42 prosenttia.

AJANKOHTAINEN RASISMIKESKUSTELU koskettaa Parhialan mukaan myös Suomen Lähetysseuraa. Syksyllä henkilöstölle järjestetään jo aiemmin sovittu antirasismikoulutus.

– Kun yhteiskunnassa voimistuvat rasistiset äänenpainot, kirkolla ja jokaisella kristityllä on peiliin katsomisen paikka, olemmeko tehneet tässä asiassa kaiken voitavamme.

Lähetysjärjestön kohdalla kysymys on myös siitä, miten valtaa siirretään pohjoisesta etelään ja siitä, kuka ylipäätään käyttää valtaa ja minkälainen ajattelu on vallankäytön taustalla.

– Nämä asiat nousivat esiin taas uudestaan Tansaniassa Arushan Lähetyskonferenssissa viisi vuotta sitten etelän kirkkojen edustajien taholta, Parhiala sanoo.

Parhialan mukaan Lähetysseuran toimintaa kuvaa kumppanuuslähtöisyys.

– Tavoitteena on se, että kumppanit tahtovat olla kumppaneita myös ilman taloudellista yhteyttä koska yhteistyömme tuo lisäarvoa.

Helsingin Sanomien haastattelussa 7.6. Parhiala sanoi, että monissa kehittyvissä maissa kirkon yhteiskunnallisen jalanjälki on paljon suurempi kuin Suomessa. Tällä hän tarkoitti muun muassa sitä, että kirkot ovat merkittävässä roolissa terveydenhuollon ja opetuksen palveluntuottajina.

– Onko Suomeen tulossa taas aika, jolloin kirkon tehtävä on paikata yhteiskunnan turvaverkkoa? hän kysyy.

PAULIINA PARHIALAN kansainvälinen ura on vaikuttava.

Hän on toiminut muun muassa Crisis Management Initiative ry:n, Luterilaisen maailmanliiton, Act-allianssin sekä Norjan Kirkkojen Ulkomaanavun johtotehtävissä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on työskennellyt Genevessä, Jordaniassa, Itä-Jerusalemissa sekä Tansaniassa.

– Näinä vuosina Suomen yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on tapahtunut hämmentävän iso eriytymiseen ja eriarvoisuuden kasvuun liittyvä muutos.

– Lähetysseuran yksi tehtävä on puhua ja toimia ihmisten yhteyden puolesta yhteiskunnallisen tilanteen kiristyessä.

Parhiala muistuttaa, että edelleen Suomessa ja suomalaisilla on isot resurssit, vaikka osa joutuu elämään köyhyydessä.

– Tarvitaanko vielä jotain pandemiaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan isompaa, että ymmärrettäisiin miten paljon Suomessa on kiitoksenaiheita? Kiitollisuus ja halu jakaa omastaan voisi olla Suomessa vahvemmin läsnä.

Oulun hiippakunta on vahvaa lähetystyön tukemisen aluetta. Riihimäeltä kotoisin oleva Parhiala sanoo tuntevansa Suomea takavuosilta muun muassa Allinssi ry:n pääsihteerin tehtävissä sekä setlementtiliikkeen luottamustoimissa.

– Lisäksi luotan kollegoitten hyvään Suomi-tuntemukseen. Toivon saavani seurakunnista vierailupyyntöjä.

Hänen yhtenä lähivuosien tavoitteenaan on Lähetysseuran läsnäolon vahvistaminen seurakunnissa ja seurakuntalaisten n>elämässä.

KIRKOSSA ON kahdeksan virallista lähetysjärjestöä, joista Lähetysseura on suurin.

– Resurssien väheneminen voi vahvistaa entisestään järjestöjen erikoistumista.

Lähetysseuran kohdalla se voisi merkitä laaja-alaisuuden sijaan keskittymistä joihinkin tehtäviin. Parhialan mukaan Lähetysseuralla on myös paljon kohdemaita suhteessa järjestön kokoon. Lähetysseura toimii noin 30 maassa.

– Paikallisten olojen tuntemus on ollut Lähetysseuran vahvuus. Hajaantuminen moneen maahan saattaa heikentää sitä.

Parhialan mukaan inklusiivisuuden vahvistaminen, eli muun muassa vammaisten oikeuksien toteutuminen kirkossa ja yhteiskunnassa, on Lähetysseuran erityisalaa.

Hän nostaa esille myös uskon synnyttämisen ja vahvistamisen, johon liittyy kumppanikirkkojen teologisen koulutuksen tukeminen. Sitä kautta luodaan kumppanikirkoille edellytyksiä viedä evankeliumia eteenpäin ja tukea lähimmäisenrakkautta.

Päätöksenteossa Parhiala korostaa toimivan johdon lisäksi luottamushenkilöiden roolia. Lähetysseuran vuosikokous järjestetään seuraavan kerran lauantaina 19.8. Jokainen seurakunta ja jäsenyhdistys voivat lähettää sinne edustajansa. Vuosikokous valitsee hallituksen.

YHTEISTYÖTÄ ERI lähetysjärjestöjen kesken voisi Parhialan mukaan olla nykyistä enemmän esimerkiksi lähetyskasvatuksessa.

– Odotan kovasti muiden lähetysjärjestöjen johtajien tapaamista.

Ensi vuonna lähetysjärjestöjen kumppanuuskirkoista 60:stä eri maasta tulee edustajia Suomeen yhteiseen kumppanuusneuvotteluun.

– Siinäkin yhteydessä voisi miettiä lähetysjärjestöjen yhteistyön vahvistamista.

Parhiala aikoo selvittää myös yhteistyön kehittämisen mahdollisuuksia Lähetysseuran ja pohjoismaiden sekä eurooppalaisten lähetysjärjestöjen kesken.

KIRKON TYÖNTEKIJÖIDEN asenteet lähetystyötä kohtaan ovat vuosien varrella muuttuneet ainakin mutu-tuntumalla aiempaa välinpitämättömimmiksi, jopa kielteisemmiksi. Lähetystyö ei useinkaan ole seurakuntatyön keskiössä. Lähetyssihteerien ja lähetystyöstä vastaavien pappien määrä on vähentynyt.

– Tämä kehitys herättää kysymyksen, millaista missiologista koulutusta annetaan kirkon töihin opiskeleville, ja miten voimme sitä tukea, Parhiala sanoo.

Myös Suomen Lähetysseuran työ ja siitä kertova kieli on muuttunut vuosien varrella. Työhön lähetetään asiantuntijoita toteuttamaan hankkeita. Kirkon Ulkomaanavun ja Suomen Lähetysseuran toiminta näyttää ulospäin muistuttavan entistä enemmän toisiaan.

Parhialalla on edeltäjiinsä verrattuna erityinen suhde Kirkon Ulkomaanapuun, sillä hän työskenteli sen vt. toiminnanjohtajana silloisen johtajan Antti Pentikäisen virkavapauden aikana.

Parhiala muistuttaa siitä, että yhdistyspohjainen Lähetysseura on syntynyt vuonna 1859 täysin toisenlaisissa olosuhteissa kuin toisen maailmansodan jälkeen perustettu Kirkon Ulkomaanapu.

– Ulkomaanapu keskittyy kansainväliseen diakoniaan. Lähetysseuralla on kokonaisvaltainen lähetysnäkemys, johon yhtenä osana kuuluu kansainvälinen diakonia.

– Suomen Lähetysseuran työssä painottuvat uskon synnyttäminen ja vahvistaminen sekä Jumalan rakkaudesta kertominen sanoin ja teoin sekä vaikuttaminen paremman tulevaisuuden puolesta.

Lue myös:

Pauliina Parhialasta Suomen Lähetysseuran uusi toiminnanjohtaja – ”Haluan vahvistaa toivoa toivottumuuden keskellä”

Maailman ruokaturva puhutti Lähetysjuhlilla – Oikuttelevat säät sekä Ukrainan sodan kiihdyttämä hintojen kallistuminen ovat ajaneet viljelijöitä kaikkialla ahtaalle

”Meillä on vastuu auttaa” – Suomen piispat vetoavat kehitysyhteistyön puolesta

Valtaa pohjoisesta etelään – Suomen Lähetysseuran uusi toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala toivoo yhteistyötä toisten lähetysjärjestöjen kanssa.