Harmittelin toissa viikolla mökillä, kun päiväperhosia oli lennossa niukalti. Sää oli lämmin, mutta perhoset puuttuivat.

Toki, kun katsoi tarkkaan, näki jotain valkoista lennossa silloin tällöin siellä täällä, lanttuperhonen ja virnaperhonen, auroraperhonenkin vielä.

Sitten katseeni valpastui. Mökkitontin niityllä liiteli kevyen tyylikkäästi isohko valkoinen perhonen. Epäilyni heräsivät oitis. Ja kyllä! Se oli pihlajaperhonen, jonka tunnistaa tummista siipisuonista, kunhan pääsee tarpeeksi lähelle.

Pihlajaperhoinen (Aporia crataegi) tunnettiin ennen nimellä orapihlajaperhonen. Sen vahvin kanta on Kaakkois- ja Itä-Suomessa, lännempänä se on vähälukuisempi tai puuttuu kokonaan.

Mökkini sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, joten pihlajaperhonen ei ole ollut ihan jokavuotinen vieras. Toisiaan pihlajaperhoset saattavat kerääntyä suuriksi parviksi. Laji lentää kesäkuun alkupuolelta heinäkuun loppuun.

Pihlajaperhonen kuuluu kaaliperhosiin, jotka ovat enemmän tai vähemmän valkoisia. Niiden erottaminen toisistaan voi olla joskus vaikeaa, jos ei ole perehtynyt niiden kokoeroihin tai siipikuvioihin.

TARINA KERTOO sveitsiläisestä teologian opiskelijasta, joka ei haaveillut pääsystä papiksi vaan runoilijaksi. Kerran hän oli kävelemässä muistikirjansa kanssa Alppien rinneniityillä ja kohtasi paimentytön.

– Oletko nähnyt enkeleitä, opiskelija kysyi jotain sanoakseen.

– En, mutta perhosia kylläkin, vastasi paimentyttö hymyillen.

– Mikä niissä kiinnostaa?

Paimentyttö oli hetken vaiti, mutta sanoi sitten opiskelijaa silmiin katsoen:

– Ikuisuus on perhosen lento.

– Kuinka niin?

– Perhoset ovat kauniita, kevyitä ja katoavia.

– Mutta eihän katoavaisuudella ja ikuisuudella ole mitään tekemistä toistensa kanssa, opiskelija sanoi muistellen teologian ja filosofian opintojaan.

– Kyllä on. Katoavaisuus on portti ikuisuuteen.

Opiskelija hämmentyi ja sanoi:

– Sinähän se tässä runoilija olet.

– En ole. Olen Jumalan perhonen, paimentyttö sanoi ja nousi ilmaan, levitti valkoiset siipensä ja lensi kohti lumisia huippuja.

Opiskelija hieroi epäuskoisena silmiään. Hän nojasi puunrunkoon ja haukotteli.

– Nukuinko minä? Kuvittelinko filosofoivan perhostytön? Mitä Jumala halusi minulle sanoa?

Opiskelijasta tuli myöhemmin runoilijapappi, jonka tuotanto käsitteli uskonnollisia kokemuksia sekä Jumalan vaikutusta luonnossa ja unissa.

Rukous

Perhosten Herra,

enkelien ja ihmisten Luoja.

Anna mielikuvituksen kirkastaa

vaikeat asiat.

Tee helpoksi elämä ja usko,

tai ainakin luottamus sinuun.

Aamen

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!