Kävin toukokuun loppupuolella perinteisellä linturetkellä Virolahdella.

Toiveissa oli erityisesti sepelhanhien muuttoparvien näkeminen. Mutta toisin kävi. Taivas oli tyhjä. Se mikä sopii ihmiselle, ei välttämättä sovi jäämeren rannalla pesiville linnuille.

Sendari eli Lähettäjä, lintuharrastajien ”jumala”, hyvän onnen tuoja, oli kitsaalla päällä. Luonto ei välitä ihmisten toiveista vaan säätilojen muutoksesta ja vaikutuksesta.

Lintuharrastajan välttämätön luonteenpiirre on kärsivällisyys. Sendari antaa kun on antaakseen lintujen tulla. Usein on tyytyminen kauniisiin maisemiin ja raikkaaseen ulkoilmaan. Siitä sain oppitunnin – taas kerran.

Vasta viimeisenä päivänä säärintaman kulkiessa merta pitkin, alkoi lintuja näkyä. Useimmat tuhansien lintujen parvista olivat kaukana meren päällä rihmoina väreilyn keskellä. Kaunista.

Tarina kertoo ortodoksimunkista, joka vetäytyi Jäämeren rannalla syrjäiseen skiittaan. Munkin ajatuksena oli antautua Jumalan puhutteluun ja syvään rukoukseen.

Saavuttuaan perille kilvoittelijoille tarkoitettuun asumukseen, jossa oli alttari, munkki henkäisi syvään:

– Vihdoin olen täällä kaksistaan Jumalan kanssa.

Munkki kaivoi esiin rukouskirjan ja luki ääneen pitkän rukouksen. Hän teki ristinmerkin ja istui hiljaa paikoillaan.

Kului tunti. Kului kaksi. Kului viisi. Tuli hämärä. Tuli pimeä.

Munkki sytytti kynttilän ja jatkoi istumistaan hiljaisuudessa. Hän istui näin koko yön, välillä istualtaan torkahdellen.

Koitti aamu. Kynttilä oli palanut loppuun. Aurinko paistoi.

Munkin selkää särki, hän nousi vaivoin ylös ja meni ulos.

– Jumala, miksi en tuntenut läsnäoloasi yön aikana?

Samassa tunturikihut alkoivat syöksyä munkkia kohti. Niillä oli pesä lähistöllä.

– Jumala hätistä nuo viheliäiset linnut pois kimpustani.

Ohitse lensi lokki, jonka uloste osui munkin olkapäälle.

– Jumala, onko tämä jotain sairasta huumoria?

Munkki meni takaisin skiittaan, mutta koska hän oli jättänyt oven auki, skiitta oli täynnä hyttysiä.

– Hyvä on Jumala, minä luovutaan, munkki manasi ja lähti takaisin pääluostariin.

Myöhemmin tätä tarinaa kerrottiin nuorille munkeille opettavaisena esimerkkinä hengellisestä omahyväisyydestä.

Rukous

Oi Sendari,

kaikkien siivekkäiden lähettäjä.

Anna minun poloisen

nähdä lintuja ja enkeleitä,

anna minun iloita

jokaisesta siiveniskusta.

Aamen.