Lontoon merimieskirkko toimii turvapaikkana ja olohuoneena Britanniassa ja Irlannissa asuville suomalaisille. Iso-Britannian irtautuminen EU:sta vuonna 2020 oli kuitenkin monelle yllätys ja sen seuraukset Iso-Britannian mittavalle suomalaisyhteisölle moninaisia. Brexit on tuottanut murhetta myös Lontoon Merimieskirkolle, jonka työvoiman saaminen ja palkkaaminen on hankaloitunut. Vapaan liikkuvuuden päätyttyä esimerkiksi lyhytaikaisia työntekijäkiinnityksiä on vaikea tehdä.

Tällä hetkellä merimieskirkolla on oikeus palkata Britannian ulkopuolisia työntekijöitä vain sosiaalikuraattorin tehtävään. Vuosivapaaehtoisia voi kiinnittää ”charity worker”-statuksella. Sekä työntekijät että vapaaehtoistyöhön tulevat tarvitsevat viisumin. Prosessi on aiempaa kalliimpi.

KAIKKIAAN ULKOSUOMALAISIA asuu Britannian ja Irlannin alueella 20 000. Viikkotasolla kirkolla käy kävijöitä noin 300, tapahtumissa enemmän. Lontoon merimieskirkon johtaja ja pappi Marjaana Härkönen kertoo, että korona-aikana vierailijamäärä putosi puoleen entisestä.

– Vuonna 2019 kirkolla oli vierailijoita yli 30 000, vuonna 2022 vain 16 000. On vaikea sanoa, mikä kaikki on koronan vaikutusta ja mikä seurausta brexitistä.

Lontoon merimieskirkon tarina yltää vuoteen 1880. Pastori Elis Bergroth oli huolissaan merimiesten sielunhoitotyöstä ja Lontoo pisti silmään pahimpana hengenhhädän pesäkkeenä.

Härkösen mukaan kirkko muuttui kuitenkin jo varhaisessa vaiheessa laajemmin ulkosuomalaisten kohtaamispaikaksi, ei vain merenkulkijoiden. Ulkosuomalaisista koostuva kirjava kävijäjoukko on nyt kokenut kolauksen, sillä brexitin jälkeen au paireja ei enää juurikaan ole.

Vapaan liikkuvuuden päättymisen myötä au pairin tehtäväänkin tarvitaan viisumi eikä tarvittavan sponsorointiluvan hankkiminen ole perheelle helppoa.

– Au pairit ovat olleet merimieskirkon kannalta tärkeä kävijäryhmä. Heitä on ollut Englannissa yhtäaikaisesti satoja, ja merkittävä osa heistä on ollut mukana kirkon toiminnassa joko yksin tai hoidettavan lapsen kanssa.

Vaikka au pairien katoaminen näkyy kirkolla, eniten se vaikuttaa suomalaisiin perheisin. Härkösen mukaan edullisen ja turvallisen suomenkielisen lastenhoidon järjestämisestä on tullut vaikeaa.

– Samalla yhteys kieleen ja kulttuuriin katkeaa, sillä au pairit toivat usein lapsia kirkolle pallerokerhoon. Kotona heitä hoidettiin suomeksi. Se on aika eri asia kuin englanninkielinen lastenhoitaja tai paikallinen päiväkoti.

MERIMIESKIRKON SOSIAALIKURAATTORI Hannakaarina Sarvela kertoo perustarpeiden pysyneen samoina. Lapsiperhe- ja eläkeläistoiminnalle riittää kysyntää.

– Ulkomailla asuvat suomalaiset haluavat kohdata muita suomenkielisiä. Erityisesti seniorityössä oman äidinkielen merkitys korostuu.

Sarvela kuitenkin vahvistaa, että brexitin jälkeen kävijöiden keski-ikä on noussut. Au pairien lisäksi ovat vähentyneet opiskelijat. Myös työharjoittelijoita on vaikea saada kirkolle.

Sosiaalikuraattori antaa brexitiin liittyvissä kysymyksissä teknistä tukea.

– Virallista maahanmuuttoneuvontaa emme tarjoa, mutta esimerkiksi passin tietojen päivittämisessä paikalliseen oleskeluoikeusrekisteriin voimme auttaa.

Brexit on vaikuttanut myös kirkon varainhankintaan. Toimintaa on ylläpidetty muun muassa myyjäisillä, mutta esimerkiksi kahvin maahantuonti on tullien takia loppunut kokonaan. Hinnat ovat kallistuneet. Tulliselvitykset ja selonteot aiheuttavat ylimääräistä työtä.

PIDEMMÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ Iso-Britannian vetovoima ei Härkösen mukaan ole kuitenkaan katoamassa. Merimieskirkkoa tarvitaan edelleen. Härkönen iloitsee myös siitä, että turistina maahan saapuva saa olla 30 päivää vapaaehtoisena paikallisesti rekisteröidylle hyväntekeväisyysjärjestölle, jollainen myös merimieskirkko on.

– Me olemme tulevaisuudessakin suomalaisyhteisön olohuone ja kohtaamispaikka ilossa, surussa ja tavallisessa. Pian lauletaan taas yhdessä suvivirttä!