Kotimaan sarjassa Kirkko ja minä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on kotitalousopettaja Matleena Kinnunen.

SIMON KIRKKO sijaitsee kauniilla paikalla meren rannalla Simoniemessä. Kirkon ulkoportailta avautuu näkymä merelle ja rantaniitylle, jolla lampaat kesäisin laiduntavat. Kirkon sijainti vaikuttaa äkkiseltään erikoiselta, mutta Simoniemi on ennen rautatien rakentamista ollut Simon kunnan asutuskeskus.

Olen kotoisin Simojokivarresta Malininperältä. Halusimme puolisoni Oskarin kanssa noudattaa vanhaa perinnettä morsiamen kotikirkosta vihkikirkkona, joten meidät vihittiin Simon kirkossa elokuussa 2015. Hassua oli, että samana päivänä kirkossa vihittiin peräti kolme pariskuntaa! Pienellä paikkakunnalla se on aika poikkeuksellista.

Emme heti asettuneet Simoon, vaan asuimme ensin muualla, viimeksi Rovaniemellä. Siellä ryhdyimme haaveilemaan omasta talosta, joka olisi vanha ja sijaitsisi veden äärellä. Se on puolisolleni tärkeää, sillä hän harrastaa kalastusta. Simonkylältä Simojoen suulta tuli myyntiin 1850-luvulla rakennettu vanha talo, johon ihastuimme. Muutimme Simoon syksyllä 2020, ja siitä lähtien Simon kirkko on ollut taas kotikirkkoni.

MEILLÄ ON kaksi lasta, kolmevuotias Viena ja puolivuotias Ahti-vauva. Viime jouluna olimme yhdessä Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa. Lapset eivät oikein jaksaneet olla kirkossa, muttei se haitannut, sillä siellä oli paljon perheitä, ääniä ja elämää. Mieleeni tulivat muistot omasta lapsuudestani, jolloin kävimme kirkossa joulun aikaan.

Jouluaaton aamukirkko on jäänyt mieleen jännänä kokemuksena. Silloin piti herätä aikaisin, ulkona oli pimeää ja kylmää. Muistan, että jo ajomatka kirkkoon oli tunnelmallinen. Kirkkotien varrella oli vanha talo, jonka asukkailla oli tapana sytyttää tienpuoleisiin ikkunoihin kaksi kynttilää. Ihan niin kuin perinteisessä joululaulussa. Minua jännitti, että onkohan ne kynttilät tänä jouluna muistettu sytyttää. Toinen ihana asia olivat pimeässä tuikkivat jäälyhdyt, joita oli Kirkkotien varrella olevien talojen pihoilla joskus jopa kymmenittäin.

Matleena Kinnunen.
Kuva: Oskari Kinnunen

LAPSENA PIDIN Simon kirkkoa tylsänä ja rumana. Se on ulkoa valkoinen ja pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen. Vertasin sitä kaupunkien suuriin kirkkoihin ja tykkäsin enemmän sellaisista linnamaisista, kuten Kemin kirkosta.

Nykyisin ajattelen, että se edustaa oman aikakautensa tyyli-ihanteita. 2000-luvun alussa kirkkosaliin tuotiin jähti, votiivilaiva, jollainen on lähes kaikkien rannikkopitäjien kirkoissa. Se on minusta hieno ja muistuttaa paikkakunnan merellisestä historiasta.

Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa sankarihautoineen. Punainen kellotapuli kirkon itäpäädyssä on kaunis ja antaa kokonaisuudelle ilmettä ja väriä.

Simon kirkko

Myöhäisempire-rakennustyyliä edustava puukirkko valmistui 1846. Suunnitellut arkkitehti Ernst Bernhard Lohrmann. Kellotapuli on 1770-luvulta, ja sen on rakentanut Heikki Väänänen.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!