Kotikulttuurit ovat nykyään hyvin erilaisia. Se täytyy ottaa huomioon myös koulujen kotitalousopetuksessa, kotitaloustieteen professori Hille Janhonen-Abruquah sanoo.

Muutama asia yhdistää aivan jokaista maapallon ihmistä. Kaikkien pitää säännöllisesti syödä, juoda ja saada vaatteetkin puhtaaksi. Useimmilla on myös koti, jota pitää jollakin tavalla hoitaa.

Hille Janhonen-Abruquah on saanut pitkään seurata sitä, miten kotitaloutta opetetaan kouluissa. Tämän vuoden alussa hänet nimitettiin Itä-Suomen yliopiston kotitaloustieteen professoriksi.

Tuoreella professorilla on ruohonjuuritason työkokemusta kotitalousopettajana Suomessa ja Ghanassa. Työssä oli paljon samaa, mutta löytyi olennaisia erojakin.

– Nuorena opettajana lähdin Ghanaan eräästä helsinkiläisestä peruskoulusta, jossa oli työrauhaongelmia. Ghanassa opetin tyttölukiossa, jossa luokassa istuttiin kiltisti. Kun kysyin, niin viitattiin, ja oppilas nousi sitten ylös kertomaan vastauksen.

Janhonen-Abruquahin kansainväliset kontaktit ovat muutoinkin laajat. Kirkon Ulkomaanavun Opettajat ilman rajoja -verkoston kautta hän on ollut kouluttamassa opettajia Palestiinassa.

KOTITALOUSTIETEESSÄ ARKEA tutkitaan tieteellisen tiedon valossa, Hille Janhonen-Abruquah kertoo.

– Kyse on niistä tavoista ja toiminnoista, joita me kaikki joka päivä teemme. Kotitaloustieteessä myös opetuksellinen ja kasvatuksellinen näkökulma on aina mukana.

Viime vuosina olemme saaneet kokea monenlaisia poikkeustilanteita pandemiasta sotaan ja energiakriisiin.

Suomessakin halutaan varautua, ja yhä useampi on alkanut palauttaa mieliin hyvinvoinnin kultaisia ohjeita. Miten rahat saadaan riittämään hyvään ruokaan elintarvikkeiden kallistuessa? Millaisilla säästötoimilla kodin lämmityskuluja saadaan pienennettyä?

Professori toteaa, että kotitalouden asiantuntijat muistuvat mieleen aina silloin, kun on päällä joku kriisi tai puute.

– He ovat kuitenkin tavallaan näkymättömänä apuna kaikessa arjen toiminnassa. Näitä asiantuntijoita ei oikein huomata, ennen kuin arkipäiväiset asiat jäävät tekemättä tai tulee riita tai ongelma.

MONIKULTTUURISTUVASSA MAAILMASSA koulujen kotitalousopetus on Hille Janhonen-Abruquahin mukaan tavallaan ollut aikaansa edellä.

Kotitaloustunneilla on aina oltu kiinnostuneita eri maiden ruuista ja ruokakulttuureista.

– Tässä ajassa kyseessä on haaste ja mahdollisuus, koska kotitalousluokassa on opiskelijoita monista eri kotikulttuureista, Janhonen-Abruquah sanoo.

Opettaja ei voi enää ajatella, että on joku yhtenäinen kotikulttuuri, josta kaikki oppilaat tulevat.

– Kotikulttuureita on hyvin monenlaisia, ja opettaja ei millään voi tuntea kaikkia niitä perin pohjin. Mutta hänellä voi olla herkkyyttä ymmärtää niitä.

Professori näkee ruoan loistavana siltana tutustua toisiin kulttuureihin.

Erityisesti katsomuksista ja poliittisista näkökulmista on usein hankala puhua, jos ei tunne toista ihmistä kovin hyvin.

– Mutta ruuastahan voi aina aloittaa juttelemisen. Se on turvallinen silta rakentaa luottamusta toiseen kulttuuriin. Itsekin menen aina syömällä toisiin kulttuureihin.

Hille Janhonen-Abruquah muistuttaa, että pelkästään syömällä ei monikulttuurisuus kuitenkaan vielä etene, vaikka sillä saattaa päästä yhteyden rakentamisen alkuun.

– Seuraavaksi voi ruveta puhumaan siitä, mitä raaka-aineita teidän maassanne on ja kuka niitä tuottaa. Entä miten ruoka valmistetaan, kenen toimesta ja millä työnjaolla? Tällaisten kysymysten avulla ehkä päästään tutustumaan paremmin toisenlaiseen kulttuuriin.

MONILLA USKONNOILLA on omia tapojaan ja puhtaussäännöksiään ruokien suhteen. Jotkut ruokalajit ovat sallittuja ja toisia taas pitää välttää.

Janhonen-Abruquahin mielestä toisen ruokakulttuurin tarkasteleminen sääntöjen näkökulmasta tarjoaa kuitenkin aika kapean näkökulman.

Hän sanoo, että kotitalousluokan arjessa otetaan huomioon erilaisia ruokavalioita ja ruokakulttuurisia käsityksiä mahdollisuuksien mukaan.

– Kotitalousopetuksessa joudutaan päivittäin tekemään käytännön ratkaisuja. Pohditaan esimerkiksi sitä, miten luokassa toimitaan niin, että siellä käsiteltävät elintarvikkeet ovat useimmille ellei kaikille hyväksyttäviä.

Janhonen-Abruquah on ollut mukana tutkimushankkeessa, jossa koulutettiin kotitalousopettajia moninaisuustaitoihin.

– Tämä ei liity pelkästään ruokahkulttuuriin, vaan kotien arjet ovat nykyään muutenkin niin erilaisia. Kysymys on siitä, miten tämän asian pystyy huomiomaan rakentavasti kotitalousopetuksessa.

PROFESSORIN MIELESTÄ kotitalousopetuksessa on paljon mahdollisuuksia. Se on vuorovaikutteista, ja opettaja on monesti fyysisestikin aika lähellä oppilasta.

– Opettaja pääsee kuulolle ja mukaan kotiarkeen paremmin kuin monessa muussa oppihaiheessa. Se on vahvuus mutta tietenkin myös opettajalle vaativaa. Tulee olla herkkyyttä erilaisille oppijoille.

Vaikka monenlaiset erot pitää tunnistaa, niin kannattaa muistaa sekin, kuinka paljon kaikissa lapsissa ja nuorissa on samaa.

– Ei kaikki myöskään selity omalla kotikulttuurilla tai vanhempien kotikulttuureilla. Kulttuuria ei voi käyttää tekosyynä tai selityksenä, Janhonen-Abruquah toteaa.

Oppilaan tuntemus on kotihtaloushopetuksessa entistä tärkeämpää. Kotitalousopettajatkin ovat hyvin aktiivisia itsensä täydennyskouluttajia.

– Ei uudenlainen aika tarkoita sitä, että kotitalousopettajan taidot olisivat jotenkin vanhentuneita. Tässä ajassa korostuvat opettajan taidot kohdella erilaisia oppijoita yhdenvertaisesti.

KOTITALOUKSIEN PERUSKYSYMYKSET pysyvät lopulta melko samanlaisina ajasta toiseen.

– Edelleen on pitkälti kyse siitä, että miten ruoka saadaan riittämään kaikille perheenjäsenille ja miten koti on niin viihtyisä, että siellä on kaikkien mukava olla. Entä miten kotona löytää puhtaita vaatteita kaikille?

Professorin mukaan kaksi megahtrendiä on kuitenkin vaikuttanut yleisesti kotona olemisen tapoihin. Ne ovat globaali muuttoliike sekä digitaalisuus.

Hän antaa jälkimmäisestä esimerkin. Nykymaailmassa kuka tahansa pystyy verkkokaupasta tilaamaan vaikkapa kaukaisessa maassa valmistettuja ruoka-aineita.

– Voi kuitenkin pohtia, kuinka ekologista on, että pieni paketti lentää luoksesi maapallon toiselta puolelta.

Hille Janhonen-Abruquah näkee myös seurakunnat koulun kotihtalousopettajien luontevana yhteistyökumppanina. Hän nostaa esille kristilliset juhlapyhät, jotka huomioidaan myös kotitalousopetuksessa.

– Niiden lisäksi eri juhlapyhien noteeraaminen on erinomainen opetusväline. Juhlissa voidaan perehtyä toisten katsomusten ja kulttuurien ruokalajeihin ja oppia niiden avulla.