Puhutaanko Jenni Pohjosen perheessä muusta kuin taekwondosta? Kysymys naurattaa Rauman seurakunnan johtavaa diakoniatyöntekijää. Niin Jenni, hänen lajin parissa tapaamansa miehensä kuin yksi lapsista ovat aktiivisia lajin harrastajia.

– Puhumme nykyään lajista vähemmän kuin joskus aiemmin. Tämä johtuu siitä, että mieheni on alkanut jälleen kilpailla tosimielessä tähtäimenään paluu maajoukkueeseen.

– Minä taas olen nykyään lajin tuomari, ja se synnyttää omanlaisensa asetelman. Samalla selvää on, että kotona tuomarin sana on aina laki, Pohjonen nauraa.

Kipinän taekwondoon Pohjonen sai kolmekymppisenä 2000-luvun alkupuolella.

– Äitini kuorotuttava ohjasi taekwondoharjoituksia, ja sain ajatuksen mennä kaverini kanssa kokeilemaan sitä.

– Kaverini ei innostunut lajiin kuuluvasta kumartelusta ja huudahteluista. Minä sen sijaan jäin heti koukkuun ja aloin käydä harjoituksissa.

Kaikenlaista urheilua läpi elämänsä harrastanutta Pohjosta kiehtoi taekwondossa mahdollisuus edetä kilpailullisesti vyökoejärjestelmän kautta.

– Koska olen hyvin kilpailuhenkinen, oli se kuin minulle tehty.

Jo kolmen kuukauden kuluttua Pohjonen sai keltaisen vyön ja osallistui ensimmäisiin kilpailuihin. Sen jälkeen kilpailut kovenivat nopeasti. Nykyään

palkintokaapissa on SM-kullan lisäksi myös monia himmeämpiä mitaleita.

Kilpaura päättyi vuonna 2009 useiden loukkaantumisten vuoksi. Sen jälkeen Pohjonen suuntaisi suoraan tuomaripuolelle.

– Kouluttauduin lajituomariksi. Samalla aukesi uusi maailma, sillä tuomari lähestyy lajia aivan eri silmin kuin urheilija.

Vuonna 2019 koitti merkittävä hetki. Pohjonen osallistui silloin Venäjällä pidetylle IR-liikesarjatuomarikurssille. Jo pääsy kurssille edellytti neljän danin mustaa vyötä. Kaikki menikin hyvin, ja Pohjosesta tuli ensimmäinen kyseiset tuomarioikeudet saavuttanut suomalaisnainen.

– Pätevyys antaa mahdollisuuden tuomaroida kansainvälisissä kilpailuissa. Olenkin ollut niissä tehtävissä useissa maissa. Tulevaisuuden haave on päästä tuomaritehtäviin lajin arvokisoihin.

Pohjonen on Suomen Taekwondoliiton varapuheenjohtaja, ja hän toimii valmennustehtävissä harjoitellen itsekin samalla. Eri tehtävät vievät useita tunteja viikossa. Pohjosen mukaan laji tukee muuta elämää.

– Taekwondo on kurinalaista ja fyysistä treeniä. Sen parissa työstressi nollaantuu. Laji on myös antanut työhön itsevarmuutta ja rauhallisuutta.
Työelämään on mahtunut myös hetki jolloin taekwondotaidoista oli hyötyä.

– Diakonian työtehtävällä ollessani innostui isokokoinen mies tulemaan turhan lähelle. Otin lajitaidot käyttöön ja saattelin miehen ulos ovesta, Pohjonen hymyilee.