Ukrainasta sotaa paenneet ihmiset jonottavat pikkupakkasessa ulkona. He odottavat ovien avautumista, pääsyä valitsemaan joulukoristeita, joita on jaossa.

Olemme Haminassa seurakunnan entisen kiinteistön Kulmakiven pihamaalla. Venäjän rajalle Vaalimaalle on 36 kilometriä.

Suomen lippu liehuu sata metriä korkeassa lipputangossa keskustan tuntumassa meren rannalla. Suurlippu on mykistävä näky kirkkaana kesäpäivänä, mutta se on sitä myös pimenevänä joulukuun iltapäivänä.

Tänä vuonna eri puolilla Eurooppaa valmistaudutaan jouluun rikkoutuneen rauhan ilmapiirissä. Myös Haminassa, itseään maailmanluokan pikkukaupungiksi mainostavassa 20 000 asukkaan kaupungissa joulun tunnelmaan vaikuttavat Venäjän hyökkäys Ukrainaan, kaupunkiin asettuneet ukrainalaiset pakolaiset sekä huoli taloudellisesta tilanteesta.

Samalla eletään paluuta hyvään tuttuun aikaan, siihen kun kirkot ovat jälleen auki ihmisten tulla.

Taideteoksia on myyty ukrainalaisten hyväksi

Viime viikkoina Haminan seurakuntatalon Simeonin tiloissa on käynyt vilske. Siellä on vietetty joulujuhlia ja myyjäisiä. Emännät ovat keittäneet riisipuuroa useaan kertaan.

Joulukuun alussa Simeonin ala-aulasta puretaan taidenäyttelyä. Öljyväritöissä on kesäisiä maisemia Haminasta ja Kotkasta. Taideteoksia on myyty ukrainalaisten hyväksi.

Näyttelyn on kuratoinut kotkalainen Vanhan Valamon ikoneista aikoinaan väitellyt filosofian tohtori Olga Sipola.

– Sodasta puhutaan paljon uutisissa. Ukrainalaisilla ei ole vettä eikä ruokaa. Siksi tuli mieleen auttaa, nyt on sellaisten avattujen sydänten aika, Olga Sipola sanoo.

– Ymmärrän, ettei tämän myyntinäyttelyn tuoton tarjoama apu ole suurta. Vaikka se olisi vain pisara meressä ja auttaisi yksittäisiä ihmisiä, niin sillä on merkitystä.

Näyttelyn taiteilijat ovat kotoisin Virosta, Venäjältä ja Kazakstanista. Taiteilijat ja Olga Sipola opiskelivat yhtä aikaa Ilja Repinin taideinstituutissa Pietarissa.

Taideteokset on tehty muutama vuosi sitten opiskeluystävien tavattua Suomessa.

– Näyttelyn kautta tahdoin tuoda esille kirkkaita värejä pandemiaa ja sotaa edeltävältä ajalta. Silloin tunteet olivat iloisempia. Nyt taiteilijat eivät maalaa näin värikkäitä töitä, Olga Sipola sanoo.

Sipola on alun perin kotoisin Jaroslavlista Venäjältä. Hän sanoo, ettei ole nykyisessä kotikaupungissaan Kotkassa kohdannut venäläisiin kohdistuvaa ikävää ilmapiiriä. Sota näkyy muulla tavoin.

– Poliittinen tilanne vaikuttaa siihen, etteivät taiteilijaystäväni pääse Suomeen. Ihmisten normaalit suhteet ovat katkenneet sodan myötä, Sipola sanoo.

Ruokaan ja lämpöön liittyvät myyntiartikkelit tuntuvat ajankohtaisilta

Simeonissa valmistellaan myyjäisiä. Myyntiin tulee muun muassa leivonnaisia ja villasukkia. Hintojen nousun myötä nämä myyjäisten perinteiset ruokaan ja lämpöön liittyvät myyntiartikkelit tuntuvat erityisen ajankohtaisilta.

Diakoniaviranhaltija Mari Höfer löytyy Simeonissa sijaitsevasta kirkkoherranvirastosta. Sieltä puuttuu virastomainen tunnelma, kahviautomaatista voi ottaa ilmaiseksi kahvia ja sohville saa istahtaa.

Mari Höfer kertoo, että sähkön hinta on yksi iso huolenaihe diakoniatyöntekijöiden tavatessa haminalaisia.

– Ihmiset ovat miettineet myös sitä, onko sähköyhtiöillä oikeus korottaa hintoja näin paljon.

Erityisen vaikeaa on niillä, joilla omakotitalo on ollut pitkään myynnissä. Varat menevät asumiseen eikä toimeentulotukea saa Kelalta, koska Kela ei huomioi mahdollisia velkoja.

Höfer kertoo, että joskus ihmisiä on autettu sähkölaskujen kanssa. Pian seurakunta joutuu kuitenkin linjaamaan, onko se enää jatkossa mahdollista. Laskut ovat niin suuria, etteivät seurakunnan avustusvarat riitä kaikkien tarvitsevien tukemiseen.

– Myös ruuan hinnan kallistumisen huomaa esimerkiksi siitä, että edunvalvojat tekevät asiakkailleen näin joulun alla entistä enemmän avustushakemuksia, Höfer kertoo.

Joka maanantai ruoka-apua jaetaan yli sadalle haminalaisille yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

– Kyseinen ruoka-apu on vain paikallisille, sille ukrainalaiset saavat erilaista apua montaa muuta kautta.

Lisäksi kolmasti viikossa valmistetaan edullinen lounas, johon on mahdollisuus saada diakoniatyön kautta ruokalippuja.

Kirkkoherra Anna Kinnunen kertoo että vaikka diakoniatyölle ei ole kohdennettu ensi vuodeksi lisää varoja, niin tiimiin tulee toinen pappi.

– Sillä pyritään vastaamaan sielunhoidollisten keskustelujen lisääntyneeseen tarpeeseen, Kinnunen sanoo.

Mari Höferin mukaan joulu on diakoniatyön sesonkiaikaa.

– Olen sanonut työtovereilleni, että yritetään diakoniatyön kautta järjestää joulun toteutuminen jollakin tavalla kaikille seurakunnasta apua tai tukea hakeville. Tehtävämme on olla mahdollistamassa joulun tuntua.

Moni haminalainen elää taloudellisessa ahdingossa, mutta samalla tahto auttaa muita näkyy esimerkiksi Mikkelin hiippakunnan organisoimissa villasukkatalkoissa ukrainalaisten hyväksi. Haminalaiset ovat kutoneet satoja villasukkia, joista osa on jo matkalla Ukrainaan.

– Kaakonkulma on vähän köyhää aluetta. Ehkä siksikin lämpöä ja ymmärrystä löytyy ukrainalaisten tilannetta kohtaan, Höfer sanoo.

Työntekijöiden jaksamista pitää kuunnella tarkalla korvalla

Energian hinnannousu koskee seurakunnan kiinteistöjä. Ensimmäistä kertaa keskellä Haminaa oleva Johanneksen kirkko laitetaan talvikuukausiksi kiinni. Jumalanpalvelukset vietetään 200 metrin päässä olevassa Marian kirkossa, entisessä Vehkalahden seurakunnan kirkossa.

Anna Kinnunen sanoo, että työntekijöiden jaksamista pitää kuunnella tarkalla korvalla. Seurakunnassa on 57 työntekijää. Hyvinvoiva työyhteisö voimavarana on keskeistä myös seurakunnan strategiassa.

– Korona-aika vaikutti työntekijöiden jaksamiseen ehkä enemmänkin kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ainakaan tähän mennessä vaikuttanut.

Lähestyvässä joulussa Kinnuselle tulee mieleen vuoden takaiset tapahtumat, jolloin kaikki toiminta katkesi kuin leikaten juuri joulun alla pandemia-tilanteen vaikeuduttua.

– Nyt on ensimmäinen joulu pitkään aikaan kun voimme olla vapaasti koolla. Siinä on jotain tuttua ja lohdullista.

– Uskon, että kirkon ovien auki oleminen on ihmisille tärkeää, vaikka he eivät itse tulisikaan sisälle asti.

Paikalliset ihmiset ovat ahtaalla ja avun tarve kasvaa

Klamilassa Virolahden puolella pitkään asunut Jenni Ojala valittiin marraskuussa ensimmäiselle kaudelle kirkkovaltuustoon. Seurakunnan luottamushenkilönä hän tahtoo vaikuttaa siihen, että kylillä säilyy monipuolinen toiminta, myös seurakunnan toiminta.

– Sodan vaikutus näkyy ennen kaikkea hintojen nousun myötä siinä, että paikalliset ihmiset ovat ahtaalla ja avun tarve kasvaa. Koska ei ole joukkoliikennettä, omaa autoa on pakko käyttää.

– Omassa jouluun valmistautumisessani se näkyy siinä, että harkitsen tarkemmin mitä lahjoja ja ruokia ostan.

Pelko Venäjää kohtaan ei Ojalan mukaan ole lisääntynyt rajan pinnassa asuvilla.

– Edelleen tuntuu turvalliselta asua lähellä itärajaa. En ole myöskään huomannut, että vihamielisyys venäläistaustaisia ihmisiä kohtaan olisi kasvanut, Ojala sanoo.

Klamilassa kyläyhteisö toimii monin tavoin aktiivisesti muun muassa ylläpitämällä kirkkoa. Vapaaehtoinen klamilalainen käy joka lauantai soittamassa kirkolla ehtookelloja.

Itsenäisyyspäivänä Jenni Ojala oli Virolahden kirkolla jo aamuvarhain sytyttämässä muiden partiolaisten kanssa kynttilöitä sankarivainajien haudoille. Rajan Reippaat ry hoitaa tätä kunniatehtävää joka itsenäisyyspäivä.

Hiljainen Ukrainaa tukeva kynttiläkulkue lähtee liikkeelle RUK:n päärakennuksen pihalta, tykkien vierestä. Paikalla on haminalaisia ja sekä ukrainalaisia. Eräs osallistujista on kietonut ympärilleen Ukrainan keltasinisen lipun.

Lepattavia kynttilöitä kannetaan kulkueessa ensin Johanneksen kirkon eteen, jossa seurakunnan pappi Hanna Talka lukee rukouksen. Sen on laatinut Kirkkohallituksen asiantuntija Terhi Paananen.

”Rukoilemme kaikkien pakolaisten puolesta. Tue ja vahvista niitä, jotka eivät voi paeta sotaa: vanhuksia, vammaisia ja sairaita. Kiitos kaikkien niiden myötätunnosta, jotka auttavat pakomatkalla olijoita. Anna heille kestävyyttä ja kekseliäisyyttä. Auta meitä kaikkia löytämään tapoja, joilla voimme auttaa.”

Rukouksen jälkeen kynttilät asetellaan vuosina 1939–1945 sodassa kuolleiden haminalaisten muistomerkille.

Ilmavoimien Big Bandin Joulupop-konsertissa vilkkuvat Ukrainan värit

Kohta kynttiläkulkueen kynttilöiden laskemisen jälkeen RUK:n maneesissa alkaa Ilmavoimien Big Bandin Joulupop-konsertti.

Se kokoaa täpötäyden yleisön, satoja ihmisiä. Monet näyttävät tuntevan toisensa, puheensorina täyttää maneesin ennen konsertin alkua. Katossa vilkkuvat Ukrainan keltasiniset värit. Konsertin tuotto menee Ukrainan hyväksi.

Reserviupseerikoulun johtaja, eversti Mikael Salo pitää avauspuheen. Hän kertoo, että Suomeen on tähän mennessä tullut jo yli 40 000 ukrainalaista pakolaista, joista yli 400 on sijoittunut Haminaan. Heistä valtaosa asuu vuokralla yksityisasunnoissa.

Eversti Salo nostaa esille ukrainalaisten auttamisessa toteutuneen hyvän yhteistyön muun muassa kaupungin ja seurakunnan välillä. Osan puheestaan hän pitää ukrainaksi.

Hän sanoo kuulleensa erään ukrainalaisen sanoneen: ”Suomessa kaikki on hyvällä mallilla. Täällä asuu onnellisia ihmisiä.”

Vaikka puhallinsoittimiin painottuvassa konsertissa on eri tunnelma kuin perinteisessä joulukonsertissa, niin RUK:n maneesissa kuullaan myös harrasta tunnelmaa. Konsertin koskettavin kohta on solistina toimivan Antti Koivulan esittämä maailman ehkä tunnetuin joululaulu Jouluyö, juhlayö.

Siitä on lukuisia eri suomennoksia, joista yleisimmässä lauletaan ”Maassa rauha, myös ihmisille.” Sitä tänä jouluna Euroopassa totisesti toivotaan.

Eivät kaikki suomalaiset kiusaa venäläisiä

En ole juonut Putinin kanssa teetä, Olga Dubok sanoo. Petroskoista alkujaan kotoisin oleva Dubok on asunut Suomessa 17 vuotta.

Tapaamme Olga Dubokin Rodnik ry:n tiloissa, vanhassa puutalossa. Rodnik on Kaakonkulman maahanmuuttajien neuvoja ja apua tarjoava yhdistys. Yhdistys on ollut olemassa 20 vuotta, ja sen toiminnassa painottuvat venäjänkieliset tai venäjää ymmärtävät ihmiset. Tänä vuonna ukrainalaisia on tullut suhteessa eniten mukaan toimintaan.

Rodnik ry on järjestänyt maahanmuuttajille ja pakolaisille suomen kielen opetusta, retkiä Repoveden kansallispuistoon ja juhlia. Toimintaa on rahoitettu muun muassa pitämällä lounastupaa Tattoo-tapahtumien aikana. Siellä on myyty esimerkiksi borssi- ja seljankakeittoa.

Tällä kertaa juomme yhdessä kahvia samalla, kun osa rodnikilaisista valmistelee illalla tiloissa vietettävää pikkujoulua.

Olga Dubok ei ole kohdannut Haminassa venäläisvihaa, toisin kuin keväällä Vuokatissa. Hän oli siellä laskettelemassa perheensä kanssa, kun suomalainen mies alkoi kiroilla hänelle ja huusi englanniksi ”go home”, siis ”mene kotiin”.

– En sanonut hänelle mitään. Mutta tapahtuma on ollut minulle henkisesti hyvin painava. Minulla on oikeus asua Suomessa, teen töitä ja maksan tänne veroja, en tahdo riidellä kenenkään kanssa, Olga Dubok sanoo.

Hän korostaa, etteivät kaikki suomalaiset kiusaa venäläisiä.

Rodnikissa pitkään työnohjaajana toiminut Irina Saraykina kertoo heränneensä eräänä yönä siihen, että roskalaatikko ja postilaatikko oli rikottu jo toista kertaa. Kun hän meni ulos meteliä katsomaan, hänelle huudettiin ”tyhmä ryssä”.

– En jaksanut keskellä yötä soittaa poliisille, koska aamulla piti herätä varhain töihin.

Samassa kahvipöydässä istuu Ukrainan Mariupolista kotoisin oleva Ganna But. Hän on asunut Suomessa jo 12 vuotta.

Ganna But tekee Rodnikissa vapaaehtoistöitä. Hän on järjestänyt perjantaisin lepoiltoja, joissa suomalaiset, ukrainalaiset ja venäläiset juttelevat keskenään kahvin ääressä.

– Autamme heitä selviytymään stressistä, Ganna But sanoo.

Hän kertoo olevansa usein yhteyksissä Mariupoliin sukulaisiinsa ja ystäviinsä.

– Tilanne on huono. Ei ole vettä, ei sähköä, ei verkkoyhteyksiä. Tuttavaperheeni asuu entisen kotitalonsa kellarissa, koska kolmikerroksinen talo tuhoutui pommituksissa. Kellari on kuitenkin parempi paikka kuin joukkomajoitus suuressa salissa, Ganna But kertoo.

Eräs hänen ukrainalainen ystävänsä on juuri paennut Suomeen. Häneltä oli tuhoutunut jo toinen koti venäläisten hyökkäyksessä.

Muutama päivä tapaamisemme jälkeen Ganna But lähettää tekstiviestin. Siinä sanotaan muun muassa: ”Mariupolissa kaikki asuivat onnellisina, ihmiset tekivät töitä, 80 prosentilla asukkaista oli oma asunto, matkusti ympäri maailmaa. Kaupunki meren rannalla oli todella kaunis! Ihmiset nukkuivat rauhassa heidän talojaan alettiin pommittaa merestä ja ilmasta 24. helmikuuta. Vapauttajat vapauttivat ihmiset elämästä, asumisesta, kaikesta! Kiitos Suomelle auttamisesta kaikkialla Ukrainassa!”

Lahjakoristeilla rakennetaan joulutunnelmaa pakolaisuudessa

Siirrytään takaisin iltaan, jossa ukrainalaisille jaetaan joulukoristeita. Ovien avauduttua sotaa paenneet ihmiset pääsevät sisälle.

Vapaaehtoiset muistuttavat, että vain kaksi koristetta yhtä hakijaa kohden. Muovikuuset tuntuvat olevan erityisen suosittuja.

Sodan mielettömyys tiivistyy siinä hetkessä, kun kotinsa sodan takia jättäneet ihmiset haalivat itselleen ihmisten lahjoittamia koristeita rakentaakseen joulutunnelmaa pakolaisuudessa. Kun kaukana kotoaan oleva ikäihminen puristaa kädessään kahta joulukuusen palloa.

Joulukoristeiden jakamisen on järjestänyt ”Apua ukrainalaisille Haminassa” -yhteisö. Sen syntyyn vaikutti haminalainen Johanna Kolmela, jolla oli ennestään Ukraina-yhteyksiä.

Tavara-avun lisäksi yhteisö on muun muassa järjestänyt joulujuhlan ukrainalaisille. Paikalliset venäläistaustaiset haminalaiset ovat olleet suurena apuna tulkkauksessa.

– Facebook on tärkeä kanava. Siellä ilmoitetaan, mitä ukrainalaiset tarvitsevat ja mitä on jaossa. Ukrainalaiset pyysivät joulukoristeita ja nyt niitä on jaossa, vapaaehtoistyössä mukana oleva Anne Konttinen sanoo.

Koristeita jakamassa oleva Maritta Tähtinen sanoo olevansa mukana vapaaehtoistyössä ukrainalaisten pakolaisten hyväksi, koska hänellä on evakon sydän.

Tähtisen isä joutui lapsuudessaan kahteen kertaan jättämään kotiseutunsa Pyhäjärvellä Viipurin lähellä.

– Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja näin lehtikuvan pienestä pojasta junassa pakenemassa kotoaan, se muistutti omaa isääni. Ajattelin että nyt täytyy tehdä jotakin.

Maritta Tähtinen sanoo auttavansa tavallaan itsekkäistä syistä. Vapaaehtoistyö on yksi tapa kestää sodan aiheuttamaa ahdistusta.

– Haminassa viimeiset vuotensa asunut Veikko Lavi lauloi aikanaan kauravellistä, jota tarjottiin evakoille. Isäni perhettä autettiin aikanaan, ja nyt on meidän vuoromme auttaa.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä