Kristikunnan lempiharrastuksiin on halki aikojen kuulunut merkkien tarkasteleminen: koska koittaa Herran päivä, koska Ihmisen Poika saapuu? Evankeliumien aika-arvio on vain etäisesti suuntaa antava, Kristuksen saapumisen ajankohta mysteeri. Päivän evankeliumi korostaa paluun olevan hetki, ”jota ette aavista”.

Kilvoitteluntäyteinen odottaminen on useissa yhteisöissä johtanut elämänkielteiseen varpaillaan elämiseen. Maalliset tunteet ja maailmallisen yhteiskunnan ongelmat on saatettu vaateliaan vartomisen keskellä ohittaa. Valmiina olemiseen vedoten on suljettu silmät maailman karvaalta kalkilta ja kieltäydytty myös tämän maailman maidosta ja hunajasta.

Jeesus ei vaadi ketään pidättämään hengitystään

Maailmallisuuden ylenkatsominen ei ole ongelmaton osa kristinuskon historiaa. Jeesuksen puheista ei nimittäin ajallisen todellisuuden halveksunta välity. Vertaukset kehottavat auttamaan maassa makaavaa, iloitsemaan lasten lailla ja kisailemaan kirkkaalla taivaalla pikkulintujen tavoin!

Vaikka Jeesus neuvoo olemaan valmiina, ei hän vaadi ketään pidättämään hengitystään. Hän ohjaa seuraajiaan kulkemaan hereillä toisen maailman ääntä tavoitellen, mutta tässä maailmassa. Sitä valvominen merkitsee.

Tanskalainen kirjailija Karen Blixen kuvaa kieltäymyksen sävyttämää elämää katkeransuloisessa novellissaan Babetten pidot. Novellin sisarukset Martine ja Philippa kuuluvat uskonnolliseen ryhmään, jonka jäsenet ”kieltäytyivät tämän maailman nautinnoista, sillä maailma ja kaikki mitä se päällään kantoi merkitsi heille vain jonkinlaista harhanäkyä, ja oikea todellisuus oli heille Uusi Jerusalem, jota kohti he pyrkivät.” Martinen ja Philippan taloudenhoitaja Babette on toista maata: hän nauttii myös tämän maailman antimista. Saatuaan sattumoisin haltuunsa huomattavan rahasumman, Babette yllättää siskokset järjestämällä illallisjuhlan, johon kutsutaan muitakin yhteisön jäseniä. Nenänvartta pitkin maallista pitotouhotusta katsovat sisaret joutuvat oudon ilon yllättämiksi. Vapautuneisuuden ja ilon kautta he päätyvät likemmäs toisiaan ja lähemmäs Luojaa. Hetkeksi kylä muuttuu kevyeksi, tähdet tulevat lähelle.

Kun meitä siis kehotetaan pitämään vaatteet vyötettyinä ja lamppu palamassa, saamme tehdä sen iloisin mielin. Kristitty saa luottaa siihen, että kahden maan kansalaisuutensa takia, ei siitä huolimatta, hän saa valvoa hymyhuulin.

Kirjoittaja on toimittaja ja pappi.

* * *

2. adventtisunnuntain teksti: Luukkaan evankeliumi 12:35–40

Jeesus sanoo:

”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!

Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”