Suomen viljaomavaraisuus ja ruokaturva ovat kunnossa, jos vain viljelijöille suodaan edellytykset tehdä työtään ja saada siitä elantonsa. Se ei ole ollut itsestäänselvyys, sanoo MTK:n vilja-asiamies ja maanviljelijä Max Schulman.

Ukrainan ja Venäjän viljasadot eivät tule tänä vuonna entiseen malliin maailmanmarkkinoille. Leipä uhkaa kirjaimellisesti loppua monesta maasta.

– Kun Putin löi syksyllä 2010 viljahanat kiinni ja Venäjä teki viljan vientikiellon, leivän hinta nousi hurjasti Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Se vaikutti Arabikeväänkin alkamiseen, sanoo maailman viljatilannetta tarkkaan seurannut Schulman.

MTK:n vilja-asiamies on vaikuttanut viljelijöiden edunvalvojana ja strategina sekä Suomessa että kansainvälisesti, yhtenä Euroopan viljelijöiden johtavista edustajista. Schulman haluaa varmistaa, että niin kansalaiset kuin viljelijätkin saavat leivän pöytään, tapahtui maailmalla mitä tahansa.

Suomi on maailman pohjoisin viljaomavarainen maa

Suomessakin leipä on joskus loppunut ja jauhoja jatkettu petäjäisellä. Onko leivänsaanti taas uhattuna tai peräti pettuleivän aika edessämme?

Schulman rauhoittelee, että Suomi on omavarainen. Tarkalleen ottaen maailman pohjoisin viljaomavarainen maa, maanviljelijä lisää ylpeänä.

– Monet viljantuojamaat ovat nyt helisemässä, kun viljan hinta nousee hirvittävästi, mutta Suomi on aika varma ja vakaa viljelyalue.

Suomessa maatalouden struktuuri on pidetty kunnossa. Peltopinta-alaa on käytössä vähän enemmänkin kuin mitä viljaomavaraisuus vaatii. Suomi on esimerkiksi Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin kauran tuottaja.

Jos viljelykapasiteettia halutaan lisätä vientiä varten, kesantopeltoa on reservissä reilut 200 000 hehtaaria, josta yli puolet saataisiin pienellä työllä tuottamaan taas viljaa. Lisäksi 150 000 ylimääräistä hehtaaria isänmaastamme on määritelty EU:n kriteereillä nurmeksi, josta saataisiin siitäkin tarvittaessa viljelysmaata. Mutta silloin kannattavuuden pitäisi olla kohdallaan.

– Nyt tuottajahinnat on vedetty niin maton alle, ettei enempää kannata viljellä. Vahva kauppaporras ja teollisuus määrittelevät hinnat. Viljelijä on päätöksenteossa heikoin lenkki.

Viljan hinnannoususta tullee silti seuraavalla satokaudella satamaan rahaa myös maanviljelijöiden laariin.

– Toisaalta lannoitteiden ja energian hinnat ovat nousseet reippaasti. Tällä satokaudella suuri osa lannoitteista on ostettu vielä inhimillisillä hinnoilla.

Max Schulmanin maatila sijaitsee Lohjalla. Kuva: Jukka Granström

”Suomalaisten viljelijöiden ei ole helppoa luottaa ja investoida tulevaisuuteen”

Maanviljelijöiden etuja valvovan MTK:n edustajana Schulman muistuttaa viljelijöiden isoista haasteista. Heiltä vaaditaan puhdasta ja ympäristöystävällisesti tuotettua ruokaa ja huoltovarmuutta – ja vieläpä hyvin halpaan hintaan.

Pienessä pohjoisessa ja rahtien kannalta kaukaisessa maassa kustannukset ovat kuitenkin korkeat ja sääolot alati yllättävän vaativat. Kansainvälinen kilpailu on kovaa.

– Suomalaisten viljelijöiden ei ole helppoa luottaa tulevaisuuteen, investoida tuotantoon ja kehittää tiloja eteenpäin, varsinkaan kun EU:n maatalouspolitiikka sorkkii joka asiaan, eikä meillä ole vapaita käsiä tehdä omia päätöksiämme.

Ennen Ukrainan sotaa ja koronaa monesta suusta kuultiin, että maataloustukia pitäisi leikata tai niistä saatettaisiin luopuakin, sillä voitaisiinhan viljaa aina ostaa ulkomailta, Schulman hymähtää.

Epävarman elinkeinon harjoittajien henkinen jaksaminen on ollut usein kovilla.

– Kun vielä somessa sataa lokaa niskaan viljelijöille, niin monelle meistä tulee välillä vahva tunne, että pitäkää tunkkinne ja syökää sitten sitä pettua!

”Venäjä antoi lisää pontta ajatukselle, että Suomen kannattaa pysyä omavaraisena”

Madonlukujen jälkeen Max Schulman myöntää uskovansa, että vanhempi, tiluksiinsa tiukasti sitoutunut viljelijäväestö vie tilojaan sitkeästi eteenpäin, eläkkeelle asti. Hän itsekin arvelee paiskivansa töitä tilallaan vielä jokusen vuoden virallisen eläkeiän jälkeen.

– Nuoremman polven ja aloittelijoiden jaksamisesta olen huolissani.

Viljelijät ovat havainneet positiivisiakin signaaleja siitä, että alan toimijoiden työtä on alettu arvostaa entistä enemmän.

– Ääni on muuttunut kellossa. Moni tajuaa, ettei viljantuotantoa voi noin vain sammuttaa ja kääntää uudelleen päälle, jos toimiva systeemi kerran pysäytetään ja viljelijät saadaan polvilleen.

Takavuosien termiä ”talonpojan tappolinja” ei ole enää tarvinnut viljellä. Viimeistään koronasta lähtien yhteiskunnassa on ymmärretty oman kansallisen ruoantuotannon ja huoltovarmuuden merkitys.

– Venäjä antoi lisää pontta ajatukselle, että Suomen kannattaa pysyä omavaraisena. Hyvinvointiyhteiskunnan merkki on, että voimme huolehtia kansalaisten ruokahuollosta kriisiaikoinakin.

Tahtotila yhteiskunnassa on, ettei kansan tarvitse kysyä, ottaako nyt ohra- vai pettuleipä. Kaikkia Suomen oloihin sopivia viljalajeja kylvetään ja korjataan tulevaisuudessakin. Varustaudumme pahan päivän varalle, ettei petäjänkuoren jyystämiseen ole pakko palata.

– Olen kiertänyt maailmalla paljon ja nähnyt, että jokainen maa huolehtii aina ensin oman maansa kansalaisten viljansaannista.

Kuva: Jukka Granström

Viljelijät eivät uskalla suositella ammattiaan seuraavalle polvelle rinta rottingilla

Max Schulman, 56, otti Lohjan Virkkalassa sijaitsevan sukutilan hoitoonsa parikymppisenä. Tiluksiin liittyvät ensimmäiset merkinnät ovat 1100-luvulta. Schulmanin suvun hallussa se on ollut vasta yli 400 vuotta.

– Isoisä sai soviteltua oman aikakautensa riidat, mutta tila oli aika kauan hunningolla. Minä sain kehityskelpoisen tilan, jonka kehitystyö ei ole vieläkään valmis, isäntä selvittää.

Vajaan sadan hehtaarin viljatilan keskuksessa on kolme isoa harmaakivirakennusta. Vanha päätalo on 1700-luvun alusta ja nykyinen asuinrakennus 1800-luvun alusta. Viime vuosisadan rakennuksetkin ovat pystyssä, vain muutamia latoja Schulman purki pois.

– Varat eivät riittäneet kaikkien ylläpitoon.

Ennen Euroopan unioniin liittymistä Suomessa oli noin 60 000 maatilaa, nyt niitä on 40 000. Schulmanin tila vaikuttaa vakavaraiselta maamme mittapuulla. Jatkuvuudesta ei ole kuitenkaan takeita.

– Viljelijöillä ei ole niin paljon valoa tunnelin päässä, että uskaltaisimme sanoa rinta rottingilla seuraavalle sukupolvelle: tämä on hyvä ammatti, otapa tila haltuun, poika!

Kolmea poikaansa Schulman on kehottanut hommaamaan ”kunnon ammatin ulkopuolelta”, vaikka sydämessään hän tietysti toivoo sukutilan jatkuvan.

– Pojat ovat nähneet, miten paljon työtä isä tekee, ja miten tiukoilla silti on välillä oltu. Minun on tosi vaikea suositella heille maanviljelijän työtä ainoana ammattina.

Ei maatalouskoneiden kansainvälisessä kaupassa aiemmin mukana ollut vilja-asiamieskään ole laittanut kaikkia muniaan samaan koriin tai siemenviljoja samaan kappaan.

Kuva: Jukka Granström

”Kevään oraat näyttävät onnistuneilta ja ovat nousussa”

Viime vuonna viljasato oli Suomessa surkea ja syysviljat menivät ”täysin pilalle”. Jos ensi syksyn sato on normaali, se tuottaa taas positiivisen tuloksen viljelijöille. Silloin on varaa ostaa seuraavan kauden lannoitteet ja viljan hinnannousu kattaa kohonneet kustannukset, Schulman summaa.

Voiko tulevasta sadosta sanoa vielä mitään?

– Kasvustot näyttävät Suomessa hyviltä. Kasvukausi pääsi hieman hitaasti alkuun, mutta viime aikoina vettä on tullut runsaasti. Kevään oraat näyttävät onnistuneilta ja ovat nousussa.

Kesälomalaisten sopii Schulmanin mukaan toivoa samaa kuin viljelijöiden. Kun aurinko paistaa päivällä, niin yöllä saa hyvinkin sataa, jolloin kokonaisuus toimii hyvin.

– Mutta ei sitä koskaan tiedä, mitä Yläkerrasta annetaan.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Max Schulman MTK:sta muistuttaa, että Suomi on vielä viljaomavarainen – ”Välillä tulee tunne, että pitäkää tunkkinne ja syökää sitä pettua!”