Viime vuosina siellä täällä on esiin pilkahtanut tiedeuutinen, joka koskee ajan olemusta. Aika on suhteellista ja eri paikoissa se kuluu eri nopeudella, mutta entä jos tuo kellotaulun ja auringon liikkeiden symboloima asia olisikin pelkkää illuusiota? Eikö aika olisikaan jotakin todellista?
Ajan olemuksesta on eri tieteissä ja populaaristi keskusteltu varsin kauan. Kysymys on moniulotteinen ja itse ongelma tulkintoineen lopulta myös syvästi teologinen.
* * *
Länsimainen juutalais-kristillisen kulttuurin perillinen mittaa aikaa lineaarisesti. Ajan ajatellaan kerran alkaneen ja kerran se päättyy. Aikakin on luotu. Idän filosofioissa ja uskonnoissa aikakäsitys taas on usein syklinen.
Jälleen kerran on kalenterivuosi vaihtunut. Talvipäivänseisauksen jälkeen jo kuukauden ajan on Maan pohjoinen pallonpuolisko alkanut kallistua kohti Aurinkoa: kuljemme Pohjolassakin kohti kesää ja päivän pidentymisen huomaa. Ajattelemme ajan kuluvan.
Aika on Raamatussa varsin usein toistuva tärkeä sana ja käsite. Kreikkalaisessa alkutekstissä on tosin useita eri aikaan viittaavia termejä, jotka tarkoittavat hieman eri asioita: khrónos, hoora, kairós ja aión.
Koska alussa Jumala luo tyhjästä, Hän on ajankin Herra. Luomiskertomuksen seitsemän päivän ja toisaalta kosmologian ja evoluution vuosimiljardien suhteesta on silloin tällöin kannettu huolta otsa rypyssä. Asia ei olekaan ihan yksinkertainen, mutta ehkäpä angsti on turhaa. Onhan 2. Pietarin kirjeen mukaan niin, että ”Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä”. Kun tämän vertauskuvan oikein ymmärtää, avautuu näkymiä myös omaan aikaamme.
* * *
Vuosi 2023 on vielä hämärän peitossa. Maailma odottaa monia asioita. Varsinkin Eurooppa odottaa rauhan koittavan Ukrainassa. Mitä tiedämmekään, kun tämä vuosi on lopussa? Vai olemmeko enää täällä sitä tietämässä?
Raamatun aika-sanoista erityisesti kairos, siis ratkaiseva, Jumalan määräämä hetki, on nyt se sana, jota meidän tulisi ajatella. On sotaa, kulkutauteja ja luonnonmullistuksia. Aika on vakava. Kuin jatkuvaa kairos-hetkeä.
Voin kuvitella erilaiset kiihkeät äänet, joiden mielestä tällaisia ei saisi pohdiskella. Enkä minäkään Ilmestyskirjan ratsastajia odota. Mutta mistä me muka tiedämme, ettei Jumala tutkimattomassa viisaudessaan puhuisi ihmiskunnalle vieläkin ihan haluamallaan tavalla – ja sori vaan – jopa miekalla, nälällä ja rutolla?
On aika istuttaa omenapuita.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!