Edgar Allan Poen synkeä novelli Soikea muotokuva kertoo taiteilijasta, joka maalaa rakastetustaan taulun. Taulusta tulee kuin elämä itse: elävä, todellinen ja vaikuttava. Kertomus kiristyy kuristavaksi kauhuksi taiteilijan havahtuessa todellisuuteen. Hän on keskittynyt niin intohimoisesti muotokuvaan, että on unohtanut kokonaan todellisen, elävän ja hengittävän neitonsa! Nuorikko on kuihtunut ja nääntynyt pois – vain kuva jää elämään varjoelämää.

Kirkon sisällä puhutaan usein siitä, miltä kirkko näyttää ”ulospäin”: Mitä jotkut jossain kirkosta ajattelevat? Millaiset ovat kirkon kasvot, millaisen kuvan kirkko antaa ihmisille? Työryhmät tuumivat, mitä kohtaa kirkon kasvokuvasta tulisi ehostaa ja miten.

Toisinaan kuulostaa siltä kuin kirkko olisi menossa naamiaisiin. Miksi esimerkiksi seurakunnan tulisi näyttää nuorekkaalta, jos se ei todella ole sitä? Eikö se ole petollista, harhaanjohtavaa? Kirkon soisi edustavan imagonrakentamisesta ja brändimielikuvien kiillottamisesta vapaata vyöhykettä.

* * *

Toisen kirjallisen näkökulman meille tarjoilee Oscar Wilde, kirjallisuushistorian enfant terrible. Wilden legendaarisessa Dorian Grayn muotokuvassa mies valitsee ikuisen nuoruuden ja hautaa vuosien mukanaan tuomat säröt muotokuvaansa. Mies pysyy nuorena ja kauniina, mutta hänen kätketty muotokuvansa vanhenee ja rappeutuu.

Wilden mestariteos muistuttaa kirkkoa toisesta näkökulmasta: ongelmat eivät kätkemällä katoa. Ne on kohdattava todellisina, ei kuvan tähden, vaan kirkkoruumiin itsensä.

Niin Edgar Allan Poen kuin Oscar Wilden teokset antavat vaarallisen esimerkin siitä, miten käy jos keskitytään liikaa siihen, miltä asiat näyttävät, ei siihen, mitä ne todella ovat. On tärkeää olla huolissaan ongelmista ja epäkohdista, mutta ei sen vuoksi, miltä asiat näyttävät. Asioista on oltava huolissaan niiden itsensä vuoksi. Ei imagon takia.

Kirkon ei kristinuskon opin takia tarvitsisi pelätä kulissien kaatumista, sillä Blaise Pascalia lainaten kristinusko on ”kunnianarvoisa, koska se on tuntenut ihmisen hyvin” ja ”mieluisa, koska se lupaa todellista hyvää”. Jos todella uskoo tähän kuvailuun, ei tarvitse murehtia kuvista.