– Nuoret ovat saaneet äänestää nyt neljästi, ja kerta kerralta osuus on laskenut. Tuorein tulos on varsin alhainen. Jään miettimään jännitettä tämän äänestysluvun ja toisaalta suomalaisen ylpeydenaiheen, rippikoulu- ja isosvaiheen välillä, Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen johtaja Hanna Salomäki pohtii seurakuntavaalien tulosta.

– Mistä johtuu, että samaan aikaan nuoret kokevat kirkon tarjoaman nuorten toiminnan niin kiinnostavaksi, että he osallistuvat siihen varsin isolla prosentilla ja jäävät myös rippikouluvaiheen seurakunnan toimintoihin mukaan, mutta vaikuttaminen seurakunnassa ei kiinnosta juuri lainkaan?

Nuorten äänestyshaluttomuuden Salomäki näkee ilmiönä kytkeytyvän nuorten muuhunkin äänestämiseen, joka on herättänyt huolta muidenkin vaalien kohdalla.

– Silti se nostaa esiin peilin myös kirkon nuorisotoiminnalle. Miten demokratiakasvatusta ja osallisuutta voisi vahvistaa? Kiinnostuksen laimeus ilmeni jo vaaliasetelmassa. Alle 30-vuotiaita ehdokkaita saatiin vähemmän kuin 12 vuoteen.

Suomalaisen kokemus kirkosta on etäinen

Toinen kysymys liittyy Salomäen mielestä kirkon toimintakulttuuriin. Osallisuudesta on keskusteltu paljon viime vuosina kirkossa, mutta miltä sen onnistuminen näyttää näiden tulosten valossa.

– Vaikuttaa siltä, että seurakunta näyttäytyy toimijana, jossa ”jotkut hoitavat hommat” ja muut katselevat sivusta. Prosentit heijastavat muiden tuoreiden tutkimusten tavoin sitä, että suurella osalla suomalaisia kokemus kirkosta on aika etäinen.

– Osittain kyse voi olla myös tavanomaisesta kulttuurikristillisyydestä, jossa osallistumattomuus ei ole negatiivisesti latautunutta, vaan lähinnä ajatusta siitä, että asiat kirkossa ovat ihan ok eikä ole erityistä tarvetta olla vaikuttamassa juuri luottamushenkilöihin. Pohjoismaita leimaa yleisesti ottaen matala seurakuntaäänestyksen prosentti, ja se on herättänyt muuallakin keskustelua demokratian toimivuudesta.

Valituksi tuli nyt kuitenkin paljon aivan uusia luottamushenkilöitä. Se ei Salomäen mukaan ole poikkeus aiemmasta, sillä viime vaaleissakin uusien osuus oli suuri.

– Vaihtuvuus kertoo toisaalta siitä, uusiakin luottamushenkilöitä vielä löytyy. Se on hyvä merkki.

Salomäki kuitenkin huomauttaa, että tänä vuonna uusien ehdokkaiden osuus oli 15 prosenttia alhaisempi kuin viime kerralla eli halukkuus lähteä ehdolle näyttää laskeneen.

Tulkaa kaikki -liike sai paljon uusia paikkoja

Tulkaa kaikki -liike on jo julistanut saaneensa suurvoiton vaaleissa, sillä sen paikkamäärissä oli kasvua 49 prosenttia. Se voisi ennakoida jonkinlaista kurssin muutosta kirkkolaivalle.

– Isoissa kaupungeissa Tulkaa kaikki on saavuttanut paljon uusia paikkoja. Tämä tulee varmasti näkyviin ryhmän nostamina keskusteluina itse avioliittokysymyksestä, mutta myös toimintojen priorisoinnissa, varojen käytössä, henkilövalinnoissa ja erilaisissa seurakunnan arjen käytänteissä. Pienellä viiveellä vaikutus ilmenee myös seuraavissa kirkolliskokousvaaleissa, Salomäki sanoo.

Valtakunnallinen tilanne jää vielä Salomäen mukaan nähtäväksi, kunhan vaaliaineistoja päästään analysoimaan tarkemmin.

– Esimerkiksi Oulussa uutisoitiin vanhoillislestadiolaisen ryhmän päässeen suurimmaksi ryhmäksi. Onko muutoin nähtävissä aiempaa selkeämpää maantieteellistä polarisaatiota esimerkiksi arvojen suhteen, jää nähtäväksi analyysin edetessä.

Salomäki huomauttaa, että valtakunnallisesti suurin osa taustaryhmittymistä edustaa erilaisia seurakuntaväen listoja, joilla ei välttämättä ole mitään erityistä profiilia. Ne haluavat lähinnä ehkä vain kehittää seurakunnan toimintaa tuoreen strategian tyyppisesti.

Entä onko olemassa tietoa siitä, kuinka moni valituista luottamushenkilöistä on kirkon työntekijä?

– Tämä on erittäin kiinnostava kysymys ja silminnähden havaittavissa. Selvittelen vielä, onko tästä saatavilla jotakin kautta valtakunnallista tietoa, Salomäki sanoo.

Lue myös

Seurakuntien äänestysprosentti oli 12,7 ja valituksi tulleiden keski-ikä 57 vuotta

Jotkut hoitavat hommat ja muut katsovat sivusta – Tutkija näkee seurakuntavaalien äänestysprosentin peilinä kirkon toimintakulttuurille