Pasilan poliisitalon aulassa on jännittynyt tunnelma. Jumala törmää uupuneeseen Jeesukseen ja profeetta Mohammediin, joita epäillään taannehtivasti kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tällaisen pilakuvan piirsi Ville Ranta, kun Päivi Räsänen oli käräjillä.

Ranta on ruotinut piirroksissaan suomalaista arvokeskustelua pitkään. Häntä ehdotettiin jo vuonna 2009 Kirkon tiedonvälityspalkinnon saajaksi, mutta tuolloin Kirkkohallitus ohitti ehdotuksen. Sittemmin Ranta on käsitellyt taiteessaan uskonnollisia merkkihenkilöitä ja lukuisia aikamme ilmiöitä.

Rannan tyyli pilapiirtäjänä on ilmiökeskeinen. Hän paneutuu töissään ajankohtaisiin aiheisiin ja vaatii lukijaa huomaamaan keisarin alastomuuden. Ilkikurinen päivän polttavien aiheiden ruotiminen korostuu tuoreessa kokoelmassa Kurissa ja nuhteessa – Pilapiirroksia 2019–2022. Kukaan ei ole ivalta turvassa!

Suojassa ei ole modernin ajan hovinarri itsekään. Syyskuun lopussa uutisoitiin, että Rannasta on tehty rikosilmoitus, jossa hänen väitetään syyllistyneen kansanryhmää vastaan kiihottamiseen.

Helsingin Sanomien mukaan taustalla ovat Rannan piirrokset, jotka käsittelevät Salman Rushdien puukotusta, Iranin islamilaista hallitusta sekä Ranskaa järkyttänyttä opettaja Samuel Patyn murhaa. HS:lle Ranta totesi, että piirrokset eivät käsittele uskontoa. Olisiko parempi puhua uskonnon liepeiden ilmiöistä tai rikollisista uskonnonharjoittajista?

***

Pilapiirrosten ilmeinen tehtävä on herätellä ihmisiä huumorilla. Tyyli on haastava, etenkin kun uskonto ja uskonnon harjoittajat liittyvät aiheeseen. Huumoria tutkinut Jarno Hietalahti kirjoittaa kirjassa Huumorin ja naurun filosofia (Gaudeamus), että uskonto on alue, jossa ”huumori ja nauru koetaan ongelmallisina”. Vaikka Raamatusta löytyy komiikkaa ja sen tarinoihin mahtuu myös hupailua, useat kokevat uhkaavaksi, jos pyhä altistetaan naurulle.

Uskontoa käsittelevän huumorin saralla estottoman naurun edelle kiirii kysymys: saako tälle nauraa? Vaikka Juhannustansseista on vuosikymmeniä ja Harro Koskisen possukin on saanut riippua melko rauhassa ristillään, moni pitää silti uskontoaiheista huumoria tabuna.

Esimerkiksi Mohammed-pilapiirroksista suuttuneita on haluttu myös ymmärtää. Silmitön väkivalta on ollut joidenkin mielestä eri tavalla perusteltua, kun taustalta on ilmennyt uskonnollinen motiivi. Vaikka kristinuskoon kohdistuvaa huumoria jo ehkä paheksuen kestetäänkin, näyttää islam olevan monelle huumorivapaa vyöhyke.

***

Lokakuussa uskonto ja huumori kohtasivat Turun kristillisellä opistolla Herättäjä-Yhdistyksen nuorten sketsiviikonlopussa. Rannan tapauksesta puhuttaessa nuorilla riitti näkemyksiä siitä, mikä on hauskaa ja mikä ei.

Monet näkivät, että uskonnosta saa heittää läppää, mutta muita ei saisi tahallaan loukata. Olennaisena pidettiin sitä, millä asenteella nauraa – pilkaten vai myötätuntoisesti. Yksi 15-vuotias tiivisti, että paras olisi, jos jokainen osaisi nauraa ennen kaikkea itselleen.

– Omalle uskolleen ja uskonnolleen saa nauraa, hän sanoi.

Ohje sopii arkipäiväiseksi neuvoksi, mutta koomikon ja pilapiirtäjän kohdalla tilanne on monimutkaisempi. Rannan tuore kokoelmakaan ei pysyttele vain ”omassa leirissä”. Se on anarkistisen leiritön. Irvailun kohteeksi joutuvat konservatiivit ja liberaalit, kristityt ja muslimit, loukkaajat ja loukkaantujat.

***

Abrahamin lasten huumorisuhdetta tutkaillessa vaikuttaa siltä, että juutalaisten koomikoiden suhde omaan perintöönsä on mutkattomin. Elokuvamaailmassa juutalaisuuttaan ovat kutkuttavasti ruotineet monet aina Woody Allenista Adam Sandleriin.

Olisiko herkästi loukkaantuvilla kristityillä ja muslimeilla heiltä jotain opittavaa? Ehkä muiden nauru ei loukkaisi samalla mitalla, jos olisi itse nauranut ensin. Se, joka osaa katsoa pilke silmäkulmassa myös pyhinä pitämiinsä asioihin, on voittamaton.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!