Näkökulma: Taloushuolet eivät paina seurakunta­vaali­ohjelmissa

Seurakuntavaalit 18.11.2018 Kallion kirkko Helsingissä. Kuva: Olli Seppälä Vapaa käyttöoikeus

Seurakuntavaaleissa noin neljännes ehdokkaista osallistuu vaaleihin sellaiselta listalta, jolla on yhteiset valtakunnalliset tavoitteet.

Puolueista vaaliohjelman marraskuun vaaleja varten ovat laatineet seurakuntavaalien suuret puolueet, keskusta, kokoomus ja SDP – sekä vihreät.

Myös Tulkaa kaikki -liikkeellä ja partiolaisilla on omat vaaliohjelmansa.

Niitä onkin kiinnostavaa lukea. Minkälaisia asioita puolueet ja muut toimijat nostavat esiin? Mistä kirkossa pitäisi näiden listojen mielestä päättää ja mihin suuntaan sitä halutaan viedä?

Kirkollisen demokratian puolustaminen yhdistää

Listoja yhdistää ainakin yksi tavoite, nimittäin kirkollisen demokratian puolustaminen.

Demareilla on konkreettinen uudistusidea: seurakuntaneuvostojen kokousten puheenjohtajuus tulisi siirtää kirkkoherroilta maallikoille ja näin erottaa kirkkoherrojen esittelyvastuu puheenjohtajuudesta.

Vihreät korostavat, että päätökset on tuotava julkisuuteen internetissä ja muissa tiedotuskanavissa. Kokoomuksen ja Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelmissa toivotaan niissäkin avoimuutta. Keskustan ohjelmassa luvataan arvostaa toisen oikeutta olla asioista eri mieltä. Partiolaiset korostavat erityisesti nuorten osallisuutta, joka onkin muuta väestöä matalampaa.

Huoli ympäristöstä ja ilmastokriisi nousee niin ikään esiin lähes kaikissa ohjelmissa. Vain keskustan ohjelmassa siitä vaietaan tyystin.

”Yleisen arvopuheen taakse jää ohjelmissa paljon arvailtavaa”

Kysymys avioliitosta on mukana demareiden, vihreiden ja Tulkaa kaikki -liikkeen ohjelmissa. Niissä tavoitteeksi asetetaan, että kirkko vihkisi myös samaa sukupuolta olevat parit.

Tällä hetkellä kirkko vihkii virallisesti vain miehen ja naisen väliset avioliitot – joskin yksittäiset papit ja seurakunnat ovat tehneet myös toisenlaisia päätöksiä.

Keskustan ja kokoomuksen vaaliohjelmissa avioliittoon ei oteta kantaa. Laajemmin ne kuitenkin asettuvat vastustamaan rasismia ja syrjintää ja lupaavat toimia esteettömyyden, saavutettavuuden ja tasa-arvon puolesta.

Mutta mitä tarkoittaa esimerkiksi syrjimättömyys? Tarkoittaako se sitä, että kaikki parit vihitään? Vai sitä, että seurakunnan tiloja annetaan naispapittomien messujen järjestämiseen? Yleisen arvopuheen taakse jää ohjelmissa paljon arvailtavaa.

Mistään ei saa leikata?

Silmiinpistävää vaaliohjelmissa on kuitenkin se, mistä ne lähinnä vaikenevat. Taloudesta on joissain ohjelmissa yksi tai kaksi virkettä, kaikissa ei sitäkään.

Kokoomus on talouspuolueen maineessa. Seurakuntavaaleissakin se lupaa tehdä valintoja, joilla ”kirkon merkityksellisimmät toiminnot pidetään lähellä ihmisiä myös niissä seurakunnissa, joissa verotulot pienenevät”. Mitä ne valinnat sitten ovat? Se jää nähtäväksi.

Keskusta lupaa huolehtia taloudesta niin, että seuraavien sukupolvien eväitä ei syödä. ”Yhteistyötä seurakuntien kesken pitää lisätä”, ohjelmassa todetaan, mutta toisaalta: ”Haluamme taata lähiseurakuntapalvelujen säilymisen ja seurakuntatyön edellytykset kaikkialla maassa.”

Vihreiden ohjelmassa listataan kaikki ne työmuodot, joista ei saa leikata. Niitä ovat diakonityö, lapsityö, nuorisotyö, perhetyö, vammaistyö ja vanhustyö. Partiolaiset huolehtivat lippukuntien ja nuorisotyön resursseista.

Tulkaa kaikki -liikkeen tai demareiden ohjelma, joka muutoin sisältää paljon konkretiaa ja selkeitä ehdotuksia, ei sano taloudesta mitään. Sen sijaan demarit ehdottavat, että seurakunnat voisivat tukea koronan kurittamaa kulttuurialaa lisäämällä tapahtumien järjestämistä. Syntyy vaikutelma kirkosta, jolla jakovaraa riittää.

Vaikeneminen ei poista ongelmaa. Reilua olisi kertoa äänestäjille, mistä luovutaan, koska luopua on pakko.

Esimerkiksi kiinteistöistä ei ohjelmissa puhuta, vaikka niiden kohtalosta joudutaan monissa seurakunnissa pian päättämään.

Kuinkakohan moni seurakuntavaaleissa äänioikeutetuista tietää, minkälainen taloudellinen kurimus kirkolla on edessään? Saattaisihan se jopa houkutella vaaliuurnille, jos äänestäjä ymmärtäisi että vähenevistä resursseista on seuraavalla nelivuotiskaudella tiedossa todellinen kamppailu.

Näkökulma: Taloushuolet eivät paina seurakuntavaaliohjelmissa

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPetri Laaksonen veisaa eläköötä elämälle – ”Välillä lahjaa on työlästä käyttää ja vaikea säädellä”
Seuraava artikkeliPappi Maria Leppäkari on valittu Paraisten kaupungin elinvoima­päälliköksi

Ei näytettäviä viestejä