Lapuan tuomiokirkossa vihitään ensi helmikuussa hiippakunnan uusi piispa. Hänet valitaan marraskuussa neljän ehdokkaan joukosta.
Millaisina tunnetaan kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä, rovasti Jukka Jämsén, hiippakuntadekaani Terhi Kaira ja tuomiorovasti Matti Salomäki?
Kotimaa kyseli asiaa heidät tuntevilta ja pyysi ehdokkaita kehumaan vastaehdokkaansa.
***
Jouko Ala-Prinkkilä – mukavan miehen maineessa
Kauhajoen kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä, 60, on johtanut seurakuntaansa kaksi vuosikymmentä, vuodesta 2001. Kauhajoen lisäksi hän on työskennellyt pappina Kristiinankaupungissa. Peräseinäjoelta kotoisin oleva Ala-Prinkkilä tunnetaan Lapuan hiippakunnassa suosittuna ja arvostettuna kirkkoherrana.
Viime vuosina hän on kaivannut uusia haasteita. Ala-Prinkkilä on hakenut hiippakuntadekaanin virkaa useista hiippakunnista ja nyt piispan paikkaa Lapualta.
Ala-Prinkkilää kuvaillaan yhtäältä miellyttäväksi ja helposti lähestyttäväksi persoonaksi, toisaalta asiantuntevaksi kirkkoherraksi. Kollegoiden tunnustuksesta kertoo se, että hän on toiminut kaksi kautta hiippakunnan pappisasessorina. Edelleen hän on lääninrovasti.
”Mukavan miehen maineessa”, yksi kuvailee Ala-Prinkkilää. ”Hyvä tyyppi”, sanoo toinen. Häntä pidetään sosiaalisena, sympaattisena ja innostavana pappina, joka tulee toimeen monenlaisten ihmisten kanssa.
Useat haastateltavat mainitsevat huumorintajuisuuden, kekseliäisyyden, jopa leikkisyyden. ”Silti hän on syvällinen”, eräs yhteistyökumppani luonnehtii. ”Ei vain yhteistyökykyinen vaan yhteistyöhaluinen”, toinen Ala-Prinkkilän kanssa pitkään työskennellyt sanoo.
Häntä kuvaillaan myös ihmiseksi, joka asettuu erilaisissa tilaisuuksissa vaivatta eturiviin ja käyttää paljon puheenvuoroja.
Ala-Prinkkilän vahvuutena pidetään syvällistä tuntemusta seurakunnan työstä ja johtamisesta. Hänen arvioidaan hahmottavan hyvin vapaaehtoisten ja kaikkien seurakuntalaisten merkityksen.
Ala-Prinkkilä saa tunnustusta siitä, että hänellä on verkostoja kirkollisen kuplan ulkopuolella. Eräs hänen uransa haastavimmista paikoista on ollut Kauhajoen koulusurmien jälkihoito vuonna 2008. Monen mielestä seurakunta toimi tragedian vaiheissa Ala-Prinkkilän johdolla hyvin. Seuraavana vuonna Suomen kirkon pappisliitto valitsi hänet Vuoden papiksi.
Vankasta pohjalaisuudestaan huolimatta Ala-Prinkkilä näkee lakeuksia pidemmälle. Hän on toiminut kirkon ekumeenisissa luottamustehtävissä ja erään todistajalausunnon mukaan ”hahmottaa myös globaalin Kristuksen kirkon”. Moni pitää tärkeänä, että Ala-Prinkkilä on teologian tohtori. Hän väitteli uskonnonfilosofiasta vuonna 2014. Väitöskirjaa pidetään akateemisesti ansiokkaana.
Piispanvaalissa Ala-Prinkkilä on se ehdokas, jolla on vähiten kytköksiä herätysliikkeisiin. Hän profiloituu yleiskirkollisena ehdokkaana ja on ottanut vaaliteemakseen sillanrakentamisen.
”Hän yrittää tosi paljon osoittaa ymmärtävänsä kaikkia osapuolia”, yksi luonnehdinta kuuluu. Eräs osoitus tästä on, että Ala-Prinkkilä on ilmaissut puoltavansa samaa sukupuolta olevien vihkimisiä, vaikkei toisaalta ole asiaa ponnekkaasti edistämässä. ”Hän haluaa olla mukava, ei ole provosoiva eikä ota vahvasti kantaa”, Ala-Prinkkilää kuvaillaan. Joidenkin mielestä hänen haasteensa piispana olisi työn ja asioiden rajaaminen ja siihen liittyvä jämäkkyys.
Ala-Prinkkilän piispakaudesta ei tulisi pitkää, sillä ehdokas on jo 60-vuotias. Hänen linjansa ei myöskään uskottaisi radikaalisti poikkeavan nykyisen piispan Simo Peuran linjasta.
*
Jouko Ala-Prinkkilä kehuu kilpakumppanit:
Jukka Jämsén: Jukan vahvuutena on pyrkimys löytää erilaisille armolahjoille paikka seurakuntaelämässä. Pidän hyvänä hänen edustamaansa itsekriittistä karismaattisuutta, jossa paitsi rohkaistaan armolahjojen käyttöön myös varoitetaan ylilyönneistä.
Terhi Kaira: Terhin vahvuutena on teologian tohtorin tutkinto. Mielestäni tutkijakoulutus tarjoaa johtamiseen välineitä, sillä se opettaa asioiden analyyttiseen ja tasapainoiseen tarkasteluun sekä kriittisyyteen myös omaa ajattelua kohtaan.
Matti Salomäki: Matin vahvuutena on pitkä kokemus kirkkoherran viran hoitamisesta. Kirkon johtaviin virkoihin tarvitaan henkilöitä, joilla on riittävästi johtamiskokemusta paikallisseurakunnasta eli sieltä, missä kirkon perustyö tehdään.
***
Jukka Jämsén – helposti lähestyttävä innostaja
Jukka Jämsén on keuruulaissyntyinen 57-vuotias teologian maisteri. Hän työskentelee Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulissa asiantuntijana, entiseltä nimikkeeltä hiippakuntasihteeri.
Aiemmin hän on ollut kahteen otteeseen pappina Alavuden seurakunnassa, Suomen Lähetysseuran työntekijänä lyhyen kauden Taiwanilla sekä Lähetysseuran lähetyssihteerinä ja aluepäällikkönä Lapuan hiippakunnassa.
Luonnehdinnat Jukka Jämsénistä ovat toistensa kaltaisia. Niissä painottuvat helposti lähestyttävyys, hengellisyys, innostamisen lahja, välittömyys, hyväntahtoisuus ja se, että hän toisi piispojen työyhteisöön iloa. ”Pelon ja pönötyksen sijaan piispantarkastuksissa kuulisi piispan hersyvää naurua.”
Jämsénin helposti lähestyttävyyttä luonnehditaan myös niin, että vaikka hänen kanssaan olisi eri mieltä jossain asiassa, hänestä ei voi olla pitämättä.
Jämsénin tuntevat nostavat esille myös idealistisuuden, missionaarisuuden sekä käytännön lähetystyökokemuksen, mutta toisaalta hän ei näyttäydy kovin laaja-alaisena teologisissa kysymyksissä.
Sama asia ilmaistaan myös niin, että Jämsén on vahva luterilainen käytännön dogmaatikko, joka ei pysähdy abstraktiotasolle, vaan soveltaa dogmaa käytäntöön. Opin vähäisempi korostaminen toisi uutta painotusta piispakuntaan.
Monesta vastauksesta käy ilmi, ettei Jämsén ole rakenteisiin keskittyvä hallintoihminen. Hänen sloganikseen sopisi: ”Henki voittaa rakenteet.”
Hallinnollinen osaaminen olisikin Jämsénille selkeä kehittymisen paikka. Hän ei ole toistaiseksi toiminut sellaisissa viroissa tai luottamustehtävissä kirkossa, joissa olisi ollut vastuuta hallinnon pyörittämisessä. Sen sijaan hänellä on kokemusta henkilöstöjohtamisesta. Jämsénillä sanotaan olevan kyky kuunnella.
Jämsén saattaisi olla eturivissä uudistamassa kirkkoa pois nykyisestä alueellista seurakuntaelämää painottavasta mallista muunlaisten yhteisöjen kirkoksi. Näin arvioinut henkilö kysyy, onko Lapuan hiippakunnassa kuitenkaan vielä tilaa ja kannatusta tällaiselle jälkikansankirkolliselle ajattelumallille.
Eräs vastaajista sanoi, että toki kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö velvoitteineen, mutta kuitenkin olisi aika palata perusasioihin ja tuoda Jeesus keskiöön. Ja sitä Jämsén hänen mukaansa tekisi.
Jämsénillä on hyvät suhteet muun muassa eri lähetysjärjestöihin sekä New Wine -liikkeen kautta anglikaaniseen kirkkoperheeseen. Vastauksissa korostettiin myös sitä, että hän on maltillisen karismaattisen kristillisyyden asiantuntija.
Moni vastaajista korosti Jämsénin hengellistä johtajuutta. Esimerkiksi sanomalla, että hän uskaltaa puhua siitäkin, mistä yleensä vaietaan: Pyhän Hengen merkityksestä, armolahjoista ja Jumalan mahdollisuuksista sairauksien parantajana.
*
Jukka Jämsén kehuu kilpakumppanit:
Matti Salomäki: Vakaa kirkonmies, jolla on kokemusta muun muassa kirkkoherran ja tuomiokapitulin jäsenen tehtävistä, samoin kirkolliskokouksesta ja ennen kaikkea paikallisseurakunnista.
Jouko Ala-Prinkkilä: Valoisa, kristinuskon mielekkyyttä hyvin perusteleva seurakuntapappi, jolla myös on kokemusta esimerkiksi kirkkoherran ja tuomiokapitulin jäsenen tehtävistä, piispainkokouksesta ja ennen kaikkea paikallisseurakunnista.
Terhi Kaira: Minulle piispaehdokkaista vierain, sillä olemme olleet työtovereita vain tänä etäaikana, mutta näen hänen vahvuutenaan muun muassa kirkon ylärakenteen hallinnon ja säännöksien tuntemisen ja sitä kautta hyvän hahmotuskyvyn esimerkiksi kirkon ja muun yhteiskunnan suhteista.
***
Terhi Kaira – jämäkkä, luotettava ja maltillinen
Terhi Kaira on 47-vuotias Lapuan hiippakunnan hiippakuntadekaani. Aiemmin hän työskenteli 12 vuotta kirkon keskushallinnossa, sitä ennen kolme vuotta seurakuntapappina Seinäjoella, seitsemän vuotta Herättäjä-Yhdistyksessä Lapualla ja vuoden uskonnonopettajana Hangossa. Kaira on teologian tohtori, hänen kirkkososiologian alaan kuuluva väitöskirjansa (2019) käsitteli strategia-ajattelun ominaispiirteitä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Terhi Kairaa tuntevat kuvaavat häntä tehokkaaksi, aikaansaavaksi, toimeen tarttuvaksi ja sanansa mittaiseksi. Kairaa pidetään tunnollisena ja luotettavana työtoverina. Hän myös vastaa yhteydenottoihin ja ottaa selvää, jos ei osaa heti vastata. Hän on määrätietoinen, jopa kunnianhimoinen siinä merkityksessä, että haluaa tehdä asiat hyvin ja vaatii myös itseltään paljon.
Moni näkee Kairan työuran antavan hänelle hyvän lähtökohdan piispana toimimiselle. Hän tuntee koulumaailman, järjestökentän, seurakunnan ja kirkon keskushallinnon. Harvinaisen monipuolisen työuran ainoana miinuksena voidaan pitää kansainvälisen kokemuksen puutetta. Tosin myös uran punaisen langan perään on kyselty.
Jonkinlaisena miinuksena (”ei pahana”) häntä tuntevat pitävät asiakeskeistä jämäkkyyttä, joka ilmenee toisinaan tarpeettoman periaatteellisena topakkuutena. Tosin pohjalaisille itselleen tämä ei ole miinus vaan asiaan kuuluva heimopiirre, huomautti eräs Kotimaan haastattelema henkilö.
Jämäkkyyden kääntöpuolena on pidetty Kairan tiettyä jäykkyyttä ja oman näkemyksen runnomista, vaikka jääräpäisyydestä ei olekaan kyse. ”Voisi joskus olla hieman diplomaattisempi.”
Kairaa pidetään viisaana ja vahvana vaikuttajana, selkeänä ja vakaana, myönteisesti virittyneenä ja maltillisena uudistajana, kuuntelevana ja tilaa antavana, jopa valoisana persoonana. Tosin toisten mielestä hänessä on ajoittain myös tiukkuutta, kireyttä ja pidättyväisyyttä. Kairaa on kuvattu pohjimmiltaan sydämelliseksi ja luonteeltaan jänteväksi eli taipuu, mutta ei taitu.
Kairaa verrattiin hahmona myös arkkipiispa Kari Mäkiseen, kummastakaan ei heti saa oikein otetta, kumpikaan ei näytä viihtyvän joukon keskipisteenä eikä kaipaa itsetehostusta tai fanijoukkoa.
Kairan sanotaan hahmottavan hyvin kokonaisuuksia ja hänellä arvellaan olevan ehdokkaista ehkä paras näkemys kirkon tulevaisuudesta ja strategioista. Lisäksi Kaira tuntee kirkon päätöksentekoprosessin (”joka on hidas ja kankea”).
Jos Kaira valitaan, hänen arvioidaan olevan hallinnollisesti luotettava, niin että yhdessä valittu linja pitää, eikä hän olisi hallintopäätöksissään tempoileva. Asiaperusteisena hän pystyy pitämään pään kylmänä tiukoissakin paikoissa. Kaira ei jätä mielipidettään kertomatta, jos siihen on aihetta.
Piispakunta kaipaa Kairan kaltaista hyvin verkottunutta osaajaa, sanoo osa häntä tuntevista. Toisaalta Kairalta puutuu isomman organisaation ja ihmisjoukon johtamiskokemus. Kaira ei edusta kirkollisen asennekulttuurin ääripäitä, joten sekä liberaalien että konservatiivien voi olla helppo äänestää häntä.
*
Terhi Kaira kehuu kilpakumppanit:
Jouko Ala-Prinkkilä: Korkeasti koulutettu ja lahjakas teologi. Hän soveltaa taitavasti apologetiikan opintojaan käytännön seurakuntatyössä.
Jukka Jämsen: Pitkään tuomiokapitulissa työskennelleenä tuntee paljon vastuunkantajia hiippakunnan seurakunnissa. Hänen innostuksensa yhteisöjen rakentamiseen on vahva.
Matti Salomäki: Näkee piispan viranhoidon eri ulottuvuudet laaja-alaisesti. Tuomiokapitulin kollegion varapuheenjohtajana hän tuntee hiippakuntahallinnon kiemurat.
***
Matti Salomäki – vapaaehtoistoiminnan vankka kannattaja
Lapuan tuomiorovasti Matti Salomäki, 53, on syntyisin Lapualta. Lapsuutensa hän asui seurakuntatalossa Lapuan tuomiokirkon vieressä. Kirkkoherrana hän aloitti Pielavedellä 2003 ja siirtyi sieltä Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi 2012. Salomäki on teologian masteri ja suorittanut myös tietojenkäsittelyn ammattitutkinnon sekä palvelumuotoilun erityisammattitutkinnon.
Sukutaustaltaan Salomäki on körtti, mutta hän ei ole profiloitunut erityisesti körttiläiseksi. Seurakunnassa hän on antanut tilaa herätysliikkeille. Hän oli myös allekirjoittajana kirkolliskokoukselle jätetyssä adressissa, jossa vaadittiin lisää tilaa vanhan virkakäsityksen omaaville – monelle hiippakunnan papiston naisista tämä oli pettymys.
Salomäkeä luonnehditaan kuitenkin rauhalliseksi, harkitsevaiseksi ja pohdiskelevaksi. Häntä pidetään myös ystävällisenä ja miellyttävänä ja kerrotaan, että hän osaa ottaa toiset huomioon.
Salomäki tunnetaan vahvasti kutsumustietoisena ihmisenä. Sanotaan myös, että kirkkoherrana hän tuntuu olevan kutsumuksensa mukaisessa työssä, minkä arvellaan näkyvän siitä, että hänellä ei koskaan tunnu olevan kiire eikä hän vaikuta stressaantuneelta. Hän vastaa aina puhelimeen, myös lomalla ja metsätöissä ollessaan, ja on valmis kuuntelemaan. Naapuriseurakuntien kirkkoherroilla on hyviä kokemuksia yhteistyöstä hänen kanssaan. ”Oikein mukava mies. Pätevä teologi. Hyvä johtaja”, häntä luonnehditaan.
Johtamisesta Salomäellä on siis kokemusta, samoin tuomiorovastina kirkon hallinnosta. Hän on myös toista kautta kirkolliskokouksen jäsen ja lisäksi verkostoitumisesta kertoo se, että hänellä on paikallisia luottamustehtäviä Lapualla.
Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnassa mukana oleva Salomäki on teologisesti enemmän perinteisellä kannalla, siis pikemminkin säilyttäjä kuin uudistaja. Mutta kun on kyse toiminnan kehittämisestä, häneltä löytyy uudistuksellisia ideoita. Hän näkee ja tiedostaa kirkon tulevaisuuden kriittiset kysymykset ja on valmis osallistumaan kirkon toimenpiteisiin.
Vapaaehtoistoiminta on selvästi Salomäelle tärkeää. Hänen aikanaan Pielavedellä oli aktiivista vapaaehtoistoimintaa ja samaa hän on tuonut Lapuallekin. Sanotaan, että hän antaa hyvin tilaa ja kannustaa vastuunkantoon.
Salomäen kehityskohteiksi mainitaan, että vaikka hän antaa hyvin tilaa keskustelulle ja erilaisille mielipiteille, hän voisi itse olla rohkeampi ja suorapuheisempi. Häntä luonnehditaan puheiltaan varovaiseksi ja huolelliseksi. Rohkeammin hän voisi olla myös rohkaisemassa toisia omille paikoilleen – sellaiseen hänellä voisi olla kuulemma kykyä.
Mahdollisessa piispan roolissa Salomäen puutteena on, ettei hänellä ole minkäänlaista kansainvälistä ekumeenista kokemusta, jota piispa nykyään tarvitsee.
Salomäki on innokas urheilija, joka on juossut useita maratoneja, osallistunut pitkän matkan hiihtoihin ja maastopyöräilee. Lisäksi hän harrastaa rakentamista, musiikkia ja vaeltamista.
*
Matti Salomäki kehuu kilpakumppanit:
Yhteisesti sanottuna ja tulevaisuuden ollessa vielä avoin, kaikki ovat tällä hetkellä jotenkin hyvin oman näköisissään rooleissa.
Jouko Ala-Prinkkilä: Helposti lähestyttävä ja huumorintajuinen ihminen ja kokenut pappi, jolle on kertynyt myös mukavasti hallinnollista kokemusta kirkkoherrana ja asessorina.
Terhi Kaira: Selkeästi asioita esittävä ja ahkerasti asioihin tarttuva pappi ja hiippakuntadekaani.
Jukka Jämsén: Kansainvälisiä yhteyksiä ylläpitävä pappi, joka tuo raikkaasti ja innostavasti maailmalta uusia ajatuksia kirkkoon rukouksesta ja tulevaisuuden kirkon muodosta ja toiminnasta.
Piispaehdokkaiden profiilit on julkaistu 1.10.2021 ilmestyneessä Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä